Tarvittiin hiukan Leena-vaimon houkuttelua ja tuumaustauko, jotta Tommi Lönnrot innostui muuttamaan tuttuakin tutumpaan ympäristöön: omaan mummolaansa.
Aurinkoisena pakkaspäivänä Nurmijärven Nummenpäässä Tommi Lönnrot kantaa polttopuita sisälle. Maisku-kissa kurkistelee ikkunan takaa. Hetken päästä toimelias mies malttaa istahtaa kahvikupposelle vaimonsa Leenan viereen.
”Tommilla on aina jotakin meneillään; jos ei polttopuiden kuljetusta asiakkaille, niin jotakin muuta, vaikka koneen tai auton korjausta.”
Energiakriisi sai polttopuun ostajat liikkeelle niin, että Tommilla on riittänyt töitä enemmän kuin tarpeeksi.
”Tämän rakennuksen hyvä puoli on, että se on puulämmitteinen ja energiatehokkaampi kuin edellinen talomme.”
Talo rakennettiin aikoinaan syytinkitaloksi Tommin isän äidille Sirkalle ja hänen miehelleen Pentille sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.
Tommi muistaa hyvin hiekkaisen rinteen jo ennen kuin talo rakennettiin.
”Sirkka ja Pena kävivät usein Lapissa ja taisivat siellä ihastua tämäntyyppisiin taloihin. Tässä parvekkeen alla olevat muhkuraiset tukipuut ovat heidän tuttaviltaan Torniosta tai Kemistä.”
Talo jäi tyhjilleen reilu vuosi sitten, kun Sirkka muutti palvelutaloon. Silloin Tommin Seija-äiti ehdotti, että Tommi ja Leena voisivat muuttaa naapureiksi tuttuun taloon.
Tuumaustauko
Tommia mahdollinen muutto mietitytti. Olihan talossa vielä kalusteet ja kaikki Sirkan tavaratkin. Ja tarkka hän oli aina ollut, halusi mielellään pitää kaikki langat käsissään.
”Minäkin muistan, kuinka Sirkka tapasi kysellä, onko pellolla käyty ja mitä on tehty. Tilalla on isot kaaliviljelmät edelleenkin”, Leena kertoo.
Leenan mielestä muutto kuulosti hyvältä idealta. Olisivathan he sitten vähän lähempänä ja voisivat tarvittaessa auttaa anoppia ja appea kodin askareissa.
”Keksin, että aikoinaan muutin itse Tommin perässä Vihdin Selkiin. Nyt hän voisi vuorostaan seurata minun toiveitani. Ja vanhemmathan eivät vuosien myötä nuorru vaan saattavat tarvita vähän enemmän apua.”
Mummonkin mielestä idea oli hyvä. Talo saisi huolehtivat asukkaat.
”Hyväksyvä asenne sinetöi päätökseni. Se oli paljon sanottu Sirkka-mummolta. Ei hän juuri koskaan ollut kehuja jaellut.”
Leena kertoi, millaisia suunnitelmia heillä oli talon suhteen. Kaikki yhdessä tuumivat, että Sirkka voisi tulla katsomaan, millaiseksi koti muuttuisi saadessaan uudet, mutta tutut asukkaat. Kaikkien suruksi suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Hautajaiset ehtivät ensin.
Leena ja Tommi ovat lähes aina samaa mieltä siitä, mitä talossa voi remontoida – ja mitä ei.
Uutta, omaa ja vanhaa
Leena sai tehtäväkseen käydä läpi vanhoja tavaroita, sillä kenestäkään ei tuntunut luontevalta käydä läpi suvun matriarkan jäämistöä.
”Historian saatossa taloon oli ehtinyt siunaantua kaikenlaista. Kun Tommi oli kesällä puutarhatöissä Naantalissa, hyvät tyttökaverini auttoivat tavaroitten ja muistojen siirtämisessä varastoon.”
Ystäviensä ja Tommin Niina-siskon avustuksella Leena tapetoi ja maalasi pintoja. Yläkerran lattia sai sinertävän sävyn.
”Tuntui hyvältä, että Leena teki remonttia. Talo muuttui enemmän oman tuntuiseksi. Museoon en olisi halunnut muuttaa. Talo on täynnä muistoja muutenkin. Niitä palaa silloin tällöin mieleeni, muttei kummitteluksi saakka. Omat huonekalut tuntuivat tärkeiltä.”
Yläkerran ruokailutilaan valikoitui silti Sirkan äidiltään perimä pöytäryhmä sekä tarjoilu- ja astiakaappi. Suvussa kulkeneesta kalustosta löytyi jopa vanha kuitti, joka oli päivätty vuonna 1947.
Hääastiastonsa Sirkka oli lahjoittanut Tommille jo aiemmin. Paikkansa saivat pitää myös alakerran vanha kirstu ja yläkerran peilipöytä.
Leena halusi uusia vanhan keittiön, mutta puuhella sai jäädä paikoilleen. Remontoinnin ja sisustamisen myötä hän kotiutui nopeasti.
”Sain melko vapaat kädet muutoksiin, mutta tietysti vaihdoimme kaikesta mielipiteitä. Tunnen olevani kotona, kun minulla on talossa omat tavarat ja oma mies.”
Ruokailutilan kalusteet ovat Sirkka-mummon äidin. Huonekaluista löytyi jopa käsinkirjoitettu kuitti vuodelta 1947.
Oma tupa, oma lupa
Tommille ja Leenalle oli melko selvää, mitä talossa ja tontilla voi tehdä. Ja mitä ehdottomasti ei.
”Nämä kaksi tuijaa talon edustalla on aikoinaan istutettu Sirkalle ja Penalle. Molemmille omat. Muistan kuinka Sirkka-mummoa harmitti, kun hänen tuijansa jäi lyhyemmäksi kuin Penan. Niitä ei missään nimessä voi kaataa, vaikka parvekkeelle tulisi silloin enemmän valoa.”
Koska talon ikkunat ovat aika pienet, Tommi ja Leena päättivät kaataa tontilta muita puita. Nyt huoneisiin tulee enemmän valoa.
Pariskunta on yhtä mieltä siitä, että jokaisen täytyy saada elää omalla tavallaan. Mahdolliset odotukset ja vaatimukset voisivat tuntua painostaviltakin.
”Tommin sisko taisi vähän varoitella jo etukäteen isä-Tapiota ja Seija-äitiä siitä, että jokainen kaipaa myös omaa rauhaa ja tilaa. Ja että toisen kotiin ei sopisi astella kuin omaansa, vaikka sukuhistoria olisikin pitkä”, muistelee Leena.
Kylällä asuu edelleen myös paljon ihmisiä, jotka ovat Tommille sukua.
”Erilaisille isommille synttärijuhlille voi helposti saapua melkein sata vierasta, jos kaikki tutut kylältäkin tulevat.”
Isommat syntymäpäiväjuhlat ja joulut on tavan mukaan juhlittu naapurissa Tommin vanhemmilla. Viime kesän lopulla kaikki joutuivat kuitenkin kohtaamaan uuden surun. Silloin vietettiin Seija-äidin hautajaisia. Nyt on ehkäpä entistä parempi, että isä-Tapion naapuritalo ei ole tyhjillään.
Nuori, seurallinen Tittana-kissa Sirkka-mummon vanhalla arkulla.
Kissanpäivät
Viime talven aikana Leenalle ja Tommille tuli tunne, että Sirkka-mummon talo muuttui entistä enemmän omaksi kodiksi.
”Kissamme Vappu ja Hellu tottuivat taloon ja uuteen ympäristöön hämmästyttävän nopeasti. Ensin pidimme ne viikon verran sisällä, sitten kävin kävelemässä niiden kanssa pihamaalla”, Leena kertoo.
Nyt laumaan ovat liittyneet myös uudet kissat Maisku ja Tittana, oikeilta nimiltään hienostuneesti Maire ja Diana.
Talvella alakerran lattialämmitys on myös kissojen mieleen. Kesällä lattia on mukavan viileä. Puulla lämpiävään vesikiertolämmitykseen ovat siis kaikki talon asukkaat tyytyväisiä.
Ainoan hankaluuden loppukesästä aiheutti vanha lämmityskattila, joka alkoi vuotaa. Tommi osti hätiin uuden, entistä isomman kattilan ja vesivaraajan, joka oli niin iso, ettei se mahtunut ovesta sisälle.
”Ei se muuten niin iso operaatio olisi ollut, mutta osa ulkoseinästä oli purettava, jotta varaajan sai sisälle. Olin juuri silloin töissä Naantalissa, mutta onneksi veljeni Juha pääsi apuun.”
Polttopuuvarastolle talossa on oiva ratkaisu. Puut yksinkertaisesti vain tiputetaan yläkerran seinän vieressä olevasta luukusta suoraan kellariin. Tommin mielestä on ollut myös mukavaa, että hän tiesi jo entuudestaan, kuinka tuttua taloa pitää hoitaa.
Muuton myötä hän sai myös työmatkan, eli selkeän siirtymän töihin Vihdin Selkiin. ”Aikaisemmin kun asuimme Klapitehtaan vieressä, en oikein osannut sanoa asiakkaille, että liike on nyt suljettu. Lähdin töihin helposti vaikka kesken synttäreitten.”
Vain yhdestä asiasta Tommin on vielä Leenan kanssa neuvoteltava. Televisio olisi siirrettävä samaan paikkaan kuin Sirkka-mummolla aikoinaan oli.
Rinnetalo Nurmijärvellä
- Puutalo Nummenpään kylällä, 125 m²
- Tilat: Yläkerrassa keittiö ja ruokailutila, makuuhuone ja vierashuone, alakerrassa olohuone ja takkahuone. Kellarissa sauna ja kylpyhuone. Pihalla autotalli, huvimaja ja grillauspaikka.
- Täällä asuvat: Leena ja Tommi Lönnrot sekä kissat Hellu, Maisku ja Tittana.
- Motto: Itse tein ja säästin!
