Jari Yrjölä asuu vakituisesti mantereella, mutta saaristolaisuus on hänellä veressä. Suomenlahdella, kinosten ja jään keskellä odottaa isoisän rakentama talo.
Lumihuntu kietoo pikkuruisen ulkomeren saaren syleilyynsä. Paikoin loistaa paljas kallio, toisaalla kohoavat parin metrin kinokset. Kirpakka tuuli puhaltaa punamultaisten venevajojen ja saaristopirttien katot lähes lumettomiksi.
Sisällä tuvassa pönttöuunista ja puuliedestä huokuu edellisillan tulien lämpö. Talvi Haapasaaressa, itäisen Suomenlahden ulommaisella asutulla saarella on Jari Yrjölän mieleen.
”Talvinen hiljaisuus ja hämärä rauhoittavat mielen. Minua miellyttää sanonta, että päivä on hämärä kahden pimeän välissä. Kovien pakkastalvien hyvillä jäillä sydäntalvi on täällä satumaailma, johon lumi tuo valon.”
Saaritalon rakensi Jarin isoisä 120 vuotta sitten, ja se on Jarin isän synnyinkoti. Isä tiesi kertoa, että saaren kirkon alttaritaulun maalannut taiteilija majoittui talossa. Kiitokseksi hän maalasi saliin kattofreskon.
”Freskon enkelit lensivät kehässä katosta roikkuneen öljylampun ympärillä. Maalaus oli koko katon kokoinen. Suureksi harmiksi katto on jossain vaiheessa menty maalaamaan valkoiseksi. Olisi hienoa, jos joku restauroija pystyisi rapsuttamaan maalin pois.”
Onneksi moni isoisän ostamista huonekaluista on säilynyt. Ne ovat saaressa asuneen huonekalupuuseppä Adam Laakkosen käsialaa ja edelleen jokapäiväisessä käytössä.
Kylänlahden rannalla nököttävät punamultaiset venekuurit ja vanhat kauniit rakennukset.
Valo tuikkii ikkunoissa
Jari on käynyt saaressa alle vuoden ikäisestä, mutta talviseen saareen hän tuli ensimmäistä kertaa 26 vuotta sitten.
”Kokemus oli mieluisa, jopa eksoottinen. Tiesin heti, että täällä täytyy päästä käymään ympäri vuoden. Saarisiteeni lujittui entisestään.”
Talviasukkaita Haapasaaressa on vain kourallinen. Hiukan enemmän löytyy heitä, jotka oleskelevat saaressa viikon tai pari kuukausittain.
”Kun myöhäisenä talvi-iltana kävelen saaren läpi, voi valoa näkyä kymmenen talon ikkunassa. Mutta jo viikon päästä valot tuikkivat eri taloissa. Itse pyrin talvella viettämään saaressa joka kuukausi ainakin yhden viikon, jolloin voin tehdä kuljetusyrittäjän työtäni etänä.”
Ympärivuotisen saarella käymisen mahdollistaa sinnikästäkin sinnikkäämpi osuuskauppa. Se on tärkeä monessa merkityksessä, myös yhteysalusliikenteen säilymiseksi.
”Kauppa kokoaa ihmiset yhteen. Talvella voi olla varma, että aukioloaikaan siellä tapaa kaikki, jotka ovat saaressa. Tuuli-Anne ja Kristofer Klaavu ovat aivan loistavat kauppiaat.”
Toisten auttaminen on saaressa itsestään selvää. Talvella pienestä yhteisöstä tulee entistäkin tiiviimpi ja läheisempi.
Nykyään koko talvi voi mennä kelirikossa, mikä surettaa Jari Yrjölää. Hän toivoo, että tulevaisuudessakin saataisiin nauttia neljästä vuodenajasta.
Lahopuustakin saa lämpöä
Talviasuminen helpottui, kun saareen vedettiin sähköt 28 vuotta sitten. Yrjölän taloon sähköt tulivat vuonna 2005, jolloin purettiin talon yhteisomistus. Neljäsosa jäi Jarin yhdelle siskolle, loput 75 prosenttia Jarin perheelle, joka aloitti talon peruskorjauksen. Olennaisinta oli purkaa lattiat ja eristää ne uudelleen, koska vanhana eristeenä oli vain jo madaltuneita multapenkkejä kivijalkaa vasten.
”Osasta seiniä irrotimme vanhat pinkopahvit, jotta saimme vanhat kauniit hirret esille. Kaikki huonokuntoiset etelänpuoleiset ikkunat uusimme.”
Rakennustarpeet Jari sai tuotua veneellään omaan laituriin, ihan talon viereen. Osan sahatavarasta hän tilasi kaupan kautta, ihan kannatuksenkin vuoksi.
Saaren tuiskuissa, meriveden pärskeissä sekä paahtavassa auringossa talon katto ja ulkoseinät joutuvat jatkuvalle koetukselle. ”Katon ja ulkoseinien maalaus on ikuista. Uudelleen on maalattava jopa viiden vuoden välein.”
Tavallisia ovat myös sähkökatkot. Jos Kuutsalon saaressa Kotkan lähellä kaatuu puita, katkeavat sähköt usein Haapasaaressa.
”Sähkökatkoihin olemme tottuneet varautumaan. Minulla on aggregaatti tärkeimpiä sähkölaitteita varten. Puuhella ja pönttöuuni ovat välttämättömyys muutenkin.”
Polttopuun hankinta maista on kallista ja työlästä. Siihen on varauduttava aina jo aikaisin syksyllä.
”Kaikki remontoitavat kohteet, kuten lahot rappuset ja laiturit, sahataan aina tarkasti polttopuuksi.”
Lumitöitä tehdään käsipelillä, mutta reitti kaupalta yhteysaluslaiturille aurataan mönkijällä.
Sää säätää liikkumista
Paljaina saaren jäiset kalliot ovat vaarallisen liukkaat. Ilman nastakenkiä ei pääse edes kauppaan. Aktiviteetit ja liikkuminen vähenevät.
”Silloin kun ei ole paljon tekemistä, luen kirjoja. Joskus saatan katsoa vähän televisiota, mutta enemmän pidän erilaisista puhdetöistä. Aina löytyy jotakin pientä nikkaroitavaa.”
Vahva, kantava merijää muuttaa saaren eri maailmaksi. Silloin jäällä liikutaan jalan, hiihtäen, potkukelkalla ja moottorikelkalla sekä tietysti pilkitään.
Säiden vaihteluista huolimatta saareen pääsee lähes aina, mutta kovimmat myrskyt voivat estää yhteysalusliikenteen. Kun meressä on oikein vahvaa jäätä, yhdensuuntainen matka Kotkasta Haapasaareen saattaa parin tunnin sijaan kestää kahdeksan tuntia.
”Olen vuosien saatossa päässyt aika monta kertaa saareen myös ilmatyynyaluksella Haminasta. Se on hauskaa kyytiä, johon mahtuu vain nelisen matkustajaa. Eikä matka kestä kuin puoli tuntia.”
Ilmatyynyaluksellakin on omat säärajoituksensa. Matka ei onnistu epätasaisella ja röykkyisellä jäällä. Jos tuuli ulvoo yli 15 metriä sekunnissa, menettää alus ohjattavuutensa.
Hankalinta kulkeminen on kelirikkoaikaan. Jos ei ole kunnon jäitä eikä ihan avovettäkään, ainoa liikkumaväline on vedessä ja jäällä kulkeva hydrokopteri. Siinä on veneen kaltainen runko ja perässä ilmapotkurin työntämä moottori.
Kun Jarilla on jokin tärkeä meno maissa, hän seuraa sääennustetta erityisen tarkasti, sillä yhteysalus kulkee vain kolmena päivänä viikossa. Jos luvassa on myrskyä, mantereelle kannattaa lähteä edellisellä vuorolla.
Yhteysalus kulkee Kotkasta Haapasaareen kolme kertaa viikossa. Pari kertaa Jari on ollut sunnuntain ainoa matkustaja.
Haaksirikko oli lähellä
Viime marraskuussa sattui yllättävä konerikko, kun Jari oli taimenta uistelemassa omalla veneellään kaveriporukan kanssa. Paluumatkalla kovassa vastatuulessa jäähdytysveden kierto katkesi, ja veneen moottori alkoi kuumeta. Jos se sammuisi, vene ajautuisi nopeasti kiville.
”Pyysin yhtä miestä heittämään ämpärillä jatkuvasti vettä moottorin päälle, jotta se jäähtyisi. Toinen mies käytti pilssipumppuja, joiden avulla veden sai takaisin mereen. Soitin merivartijoille. He olivat heti valmiina lähtemään avuksi, jos kone sammuisi. Pääsimme kaikeksi onneksi takaisin saareen omin voimin, vaikkakin nilkuttaen.”
Jari on ikänsä korjannut koneita, joten hän osasi itse kunnostaa moottorin. Varaosia joutui kuitenkin odottelemaan niin kauan, että perhe Vantaalla alkoi jo kaivata miestä kotiin.
”Sanoin, että enköhän pääse jouluksi. Lopulta sain ajettua veneen Kotkaan ja nostettua talviteloille. Vaimoni sai huokaista helpotuksesta.”
