Joko saa puhua joulusta? Monet ihmiset ovat kyllästyneet jouluhössötykseen, joka alkaa viimeistään marraskuussa. Kauppoihin ilmestyy joulukrääsää, joululaulut alkavat ärsyttää. Murehditaan, mitä kenellekin lahjaksi, riittääkö rahat ja sorrutaan turhiin ostoihin. Sitten iskee syyllisyys, koska maapallomme ei kestä ylikulutusta.

Entä jos tänä jouluna tehtäisiin toisin? Ehdotettaisiin perheelle kohtuullista joulunviettoa. Kohtuullisuus on hyvä keino osallistua ilmastonmuutostalkoisiin oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Joulunvietosta löytyy monta kohtaa, jossa voidaan vähentää luonnonvarojen kulutusta ja kierrättää tunnelman kärsimättä.

Mietitään yhdessä perheen kanssa, mikä joulussa on tärkeintä, ja nautitaan siitä ilman turhaa hössötystä ja kaupallisuutta. Vinkkejä saa vaikka mainioilta Martoilta, jotka ovat aina puhuneet säästämisen ja kohtuullisuuden puolesta. Jos jokainen tekisi vaikka vain yhden muutoksen kestävän kehityksen suuntaan, yhteisvaikutus olisi merkittävä.

https://kodinpellervo.fi/wp-content/uploads/sites/2/2018/11/maatiaismuori2.jpg

Muistan lapsuudestani kutkuttavan joulunodotuksen. Tietysti se oli jännitystä lahjoista, mutta myös piparitaikinan maistelua, kinkuntuoksua ja kuusen hakua. Yhdessä tehdyt perinteiset joulunvalmistelut virittävät tunnelmaan. Pitää myös malttaa odottaa. Onhan se niin, että jos etukäteen syö estoitta joulukinkkua ja pipareita, eivät ne enää maistu jouluaattona.

Ruoka meillä on perinteistä. Lihana on usein ollut luomulammasta, poroa tai kyyttöä. Laatikkoruuat, lohi ja muut kotimaiset kalat, joulupuuro ja luumukiisseli kuuluvat ehdottomasti joulun herkkuihin. Ja tietysti karjalanpiirakat, jotka tilaan tutulta emännältä omalta kylältä. Kovin paljon en kokkaa, mutta joulutortut ja piparit haluan kuitenkin leipoa itse.

Jouluna tietysti toivoisi saavansa kaikki rakkaat luokseen. Kun lapsilla on jo omat perheensä, on kuitenkin hyväksyttävä se, että on muitakin uusia sukulaisia, jotka toivovat samaa. Meillä toimii vuorotteluperiaate: Joka toinen joulu minun luonani, välivuosina pikkujoulut ennen joulua. Ne ovatkin nykyään ainoat pikkujoulut, joita vietän.

Onneksi lapsia on neljä, joten yksin en vielä ole joutunut joulua viettämään. Vielä ehtisikin miettiä, onko lähipiirissä yksinäisiä, ja mitä voisi tehdä heidän hyväkseen.

Lahjojen antamisen aikuisille lopetimme minun pyynnöstäni jo monta vuotta sitten. Minä tarjoan joulunajan ruuat. Lapsenlapseni saavat kukin minulta yhden paketin. Lahjana yhteiseen jouluun voi tuoda pelejä, jotain jouluherkkua, valokuva-albumin yhteisistä muistoista tai vaikka itse tehdyn videoesityksen. Suurin lahja on yhdessä koettu ilo.


Maatiaismuori Kirsti Hassinen asuu Kolilla Kortelahden pientilalla porokoirat, maatiaiskissat ja -kanat kavereinaan. Maatiaiskotieläimet ja luonto innoittavat häntä kirjoittajana ja valokuvaajana. 

Kaikki blogin kirjoitukset

Jaa artikkeli