Yli kahdeksankymppinen pariskunta asuu yhä kotitilallaan. Kaikki piha- ja puutyöt tehdään omin käsin.
Haaviston kylälle saa körötellä Karkkilasta hyvän matkaa. Tie pienenee pienenemistään, kunnes ollaan perillä suomalaisessa maalaistaloidyllissä, Ritva ja Risto Salon tilalla.
”Tässä ollaan jo kolmatta polvea. Kun isänisä aikoinaan tuli tähän, pellot raivattiin ja kannot myllättiin, jotta päästiin viljelemään. Nykyisin siskoni poika vuokraa peltoja. Onhan se nätimpää, kun on viljelty”, Risto tuumaa.
Pariskunta on ollut eläkkeellä jo hyvän aikaa, sillä Risto on 88- ja Ritva 82-vuotias. Yhteistä pesää on rakennettu uutterasti yli 60 vuoden ajan; on hoidettu lapset, karjat ja maat.
Elämänmittainen toimeliaisuus on jättänyt heihin jälkensä. Jouten ei osata olla. Kotoista on sekin, että navetasta kuuluu yhä ääniä, sillä siellä asustaa kanalauma ja kaksi kukkoa.
Heltakkaat käyskentelevät vapaasti ulos ja sisään navetan avoimesta ovesta. Navetan ikkuna pidetään kesäisin auki, jotta kanalaan pesinyt pääskynen voi vapaasti lennellä. Vapaudesta nauttii myös perheen karkeakarvainen kettuterrieri Totti, joka mennä nuuskii pitkin pihoja myyrien ja hiirien perässä.
”Täällä on kaikilla se oma rauha ja oma vapaus.”
Halkosavotta on 86-vuotiaan Riston kuntosali.
Romanssi maitoautolla
Risto muistelee nuoruusaikoja, jolloin maitolitrasta sai sen verran hyvin, että toimeentulo oli taattu – etenkin kun Risto ajoi maataloustöiden ohella maitoautoa.
”Ne olivat aikoja, jolloin lehmien pito vielä kannatti. Hain maitoa jopa yhden lehmän tiloilta.”
Ritva on kotoisin lähistöltä Ahmoon kylältä. Hän oli vasta 13-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Heilläkin oli lehmiä, joita Ritva hoiti äidin ja sisarusten kanssa.
Pariskunta muistelee, että maidon haustahan heidän romanssinsakin taisi alkaa. Risto kieppasi maitoautolla säännöllisesti Ritvan perheen luona, nuoret mieltyivät toisiinsa ja jonkun ajan kuluttua hääkellot jo soivat. Sodat oli tuolloin sodittu ja Suomi nousukiidossa.
Kun tilalle rakennettiin uusi talo, nuorenparin elintaso koheni huomattavasti. Siitä lähtien on myös leivinuuni paahtanut.
”Kyllä Ritvan tekemä perunalimppu ja ruisleipä kaupan leivät voittavat”, Risto kehaisee.
Kun Risto ajoi maito-autoa, Ritvan työtaakka oli melkoinen. Lapset olivat pieniä, karja vaati omansa aikansa ja lihasvoimaa todella tarvittiin, sillä vedet piti kantaa kaivolta navetalle. Kesäaikaan maitohinkit kuljetettiin jäähtymään jokirannalla olevaan lähteeseen.
Puutarhan laittaminen ei noina aikoina ollut ensimmäisenä mielessä. Aidattua pihapiiriä laidunsivat lampaat. Jälkeenpäin Ritva hämmästelee itsekin, miten isot työtaakat ja vastuut nuorelle emännälle lankesivat.
”Kaikki piti osata, ilman talous- tai emäntäkoulun käyntiä. Takuulla ei enää kukaan tulisi näihin hommiin, kun työttömyyskorvauksella elää yhtä hyvin.”
Salojen lapset Tiina, 52, Ari, 58 ja Jukka, 60 asuvat Vantaalla, Läyliäisissä ja Lohjalla.
”Lapset käyvät aika usein auttelemassa. Kun Risto oli välillä huonossa kunnossa, Tiina kuljetti häntä terveyskeskukseen.”
Myös kolme lastenlasta piipahtaa mielellään. Vanhimman pojan poika käy mummolassa hoitelemassa autoremonttejaan, nytkin puuvajan luona odottaa vaiheessa oleva menopeli.
SIRPA PALOKARI, teksti
JAAKKO KILPIÄINEN, kuvat
Lue koko juttu painetusta marraskuun 2017 lehdestä. Tilaajana löydät jutun myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
