Eri sukupolvet ovat jättäneet omat jälkensä vanhalle tilalle. Nykyinen isäntäväki tahtoo niitä vaalia. Samalla puutarha komistuu.
Liisa ja Risto Pekkala nauttivat hyötytarhan sadon ruokapöydässä.
Siikajoen Paavolaan on reilun puolen tunnin ajomatka Oulusta. Kylän nimi oli ennen Pehkola. Täällä tiedetään asutun ainakin 1500-luvulta asti.
Kalenterin mukaan kesän pitäisi olla kääntymässä ehtoopuolelle, mutta suojaisalla paikallaan Takalo-Roppolan puutarha jaksaa kukoistaa. Liljat, malvat ja kärhöt kukkivat parhaimmillaan.
Kasvihuone kukkamaan laidalla tuuppaa jättikurkkuja ja tomaatteja. Lavatarhassa rehottavat komeat lehtikaalit ja sipulit.
“Vaikka ollaan V-vyöhykkeellä, täällä viihtyvät monet sellaisetkin kasvit, joiden ei pitäisi. Koska pihapiiriä ympäröivät puut suojaavat joka suunnalta, pienilmasto on puutarhan pidolle erinomainen”, isäntäväki, Liisa ja Risto Pekkala, valistaa.
Vanhaa ja uutta
Takalo-Roppolan tilan ympäristö rakennuksineen on sekoitus historiaa ja nykyaikaa. Vaaleankeltainen asuinrakennus muodostaa pihapiirin luhtiaitan, vilja-aitan, hevostallin, navetan ja savusaunan kanssa.
Kaikkiaan rakennuksia on tiluksilla toistakymmentä.
”Pihapiirissä oli 1800-luvulla toinenkin asuintalo, joka purettiin vuonna 1864. Hirsirakennuksista uusin on navetta, joka rakennettiin palaneen tilalle vuonna 1929.”
Vanhin on asuinrakennuksen pirttiosa vuodelta 1767. Taloa on jatkettu myöhemmin kahdella kamarilla. Pirtin katossa ovat jäljellä mustuneet kuusipölkyt savupirttiajalta, mutta seinähirsistä noen veisti pois suomussalmelainen evakko talvisodan aikana.
Liisa ja Risto ovat tehneet ison työn tilan 250-vuotisen historian selvittämisessä sekä rakennusten kunnostuksessa ja ylläpidossa.
“Vanhempani, Väinö ja Helvi Hovi, ostivat talon 1960-luvun alussa, mutta reilut kymmenen vuotta myöhemmin he muuttivat Ouluun. Talo jäi pitkäksi aikaa asumattomaksi, vain kesänviettopaikaksi”, Liisa kertoo.
Raivauksesta alkuun
Tarhakellokärhö ’Aljonushka’ kukkii.
Pekkalat lunastivat tilan perikunnalta kolmekymmentä vuotta sitten. Aluksi ykköskotina oli omakotitalo Oulussa, mutta Takalo-Roppola veti puoleensa.
“Aloimme raivata pihaa, joka oli ehtinyt rehevöityä liikaakin. Talon pohjoisseinustalla kasvoi villinä tuomia ja viinimarjapensaita, jotka oli ihan pakko poistaa seinää lahottamasta.”
Piharakennuksetkin olivat alkaneet pikkuhiljaa rapistua, joten niiden pelastamiselle tuli kiire. Etenkin asuinrakennus kaipasi pikaisia toimia 1960-luvulla toteutetun tiivistysremontin jäljiltä.
“Kun kuulimme Siikajoen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjaushankkeesta, otimme heti yhteyttä. Saimme sieltä asiantuntevaa apua ja osaavia työntekijöitä remonttiin.”
Keväällä 2001 purettiin seinistä vuorilaudat ja lasivillat. Tilalle vaihdettiin pellavakuitueriste hirsien ja uuden laudoituksen väliin – myös joitain hirsiä jouduttiin uusimaan. Ikkunoiden puitteet ja karmit kunnostettiin.
Kun työhön oli ryhdytty, se vei mukanaan. Rakennuksia kunnostaessa vierähti kaikki vapaa-aika reilun vuosikymmenen ajan.
Liian nykyaikaiseksi Pekkalat eivät tahdo taloa korjata. Juokseva vesi ja sähköt on, mutta sisävessaa ja suihkua he eivät vanhaan rakennukseen halua.
Lue koko juttu helmikuun 2018 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
