Hortonomi Tuovi Mutasen Mullan lumo -puutarhablogimme vie luomutilalle V-vyöhykkeelle.
Tuupovaarassa tehdään kenkiä perinteisin menetelmin. Supikkaan malli on pysynyt samana ainakin parisataa vuotta ja toimii hyvin edelleen. Jalkine suorastaan hyväilee käyttäjäänsä.
Nallentekijä tarvitsee sokkaa, prikkaa ja pahvikiekkoa ennen kuin leikkikarhu on valmis. Päivikki Otronen löysi pörheän työnsä surun vastapainoksi.
Vuosia sitten, kun puutarhani oli vasta nupullaan, ostin eräästä torikojusta kolme pienen pientä sipulia. Vaaleat, pitkulaiset sipulit oli kääritty huolellisesti kosteaan sanomalehteen.
Jossain vaiheessa alakouluikäisenä luin kaiken mahdollisen eläinten käyttäytymisestä. Idolini oli Konrad Lorenz, ja lempikirjani hänen teoksensa Eläimet kertovat.
Soljuville laineille haravoituja sorakäytäviä ja nurmikkoon tallattuja polkuja. Vankkaoksaisia ikipuita ja suoriin riveihin kylvettyjä kesäkukkia. Hullunkurisia patsaita ja narisevia portteja.
Taitan paperin reunaan kapean kaistaleen ja painelen saumanvaran sileäksi. Ruskea voimapaperi vaatii topakat otteet. Tästä täytyy tehdä vähän kookkaampi.
Pää ei meinaa millään nousta tyynystä. Vielä hetki sitten samosin viidakossa ja löysin tieteelle entuudestaan tuntemattoman kurkkulajin. Nyt ikkunan takana lotiseva vesisade huuhtoo mielestä viidakon vihreyden.
Sainko herätyksen sen jälkeen, kun pääsin ensimmäistä kertaa kulkemaan englantilaisen hedelmätarhan heinikossa? Vai väsyinkö vain totaalisesti loputtomalta tuntuvaan leikkurin lykkimiseen?
Monessa perheessä on vakiintuneita juhannustapoja. Meidän suvussamme tehdään juhannuskävely.
Jos joutuisin lähtemään autiolle saarelle ja saisin valita mukaani yhden tarvekalun, selkäreppuuni heilahtaisi arvelematta lapio.
Kimpsut ja kampsut kyytiin, juna lähtee pian. Mattimyöhäiset vauhtia, nyt ollaan menopäällä!
Viime vuoden puolella minulta oli hukassa monenlaista. Ihan viimeisinä viikkoina katosivat joululahjaksi aiottu kirja, oivallinen silakkaresepti ja yksi hyvin tärkeä lappunen.
