Jos joutuisin lähtemään autiolle saarelle ja saisin valita mukaani yhden tarvekalun, selkäreppuuni heilahtaisi arvelematta lapio.
Mikäli autiosaareni olisi kaukana etelässä, voisin kaivaa hiekasta esiin makeaa vettä, halkaista kookospähkinän kuoren kahteen osaan ja tiirailla rantaan pystyyn polkaisemani lapion ponnen läpi meren horisonttia. Pohjoisillakin leveyspiireillä voisin turvata lapioon. Lumen peittämällä saarella kovertaisin hangen sisään suojaisan onkalon. Sitten löisin lapion kiinni lumiseinään ja ripustaisin työn touhussa kastuneet lapaseni kuivumaan sen varrelle.
Lapio olisi kelpo matkatoveri missä päin maapalloa tahansa. Kotipuutarhassa se on kumppani vailla vertaa.
Kun heisiangervot hangoittelevat, kuokka kalahtaa toistuvasti kiveen ja maailma ylipäätään murjoo, lapio tarjoaa tukea ja lohtua. Sen varteen on hyvä nojata ja nikotella elämän epäoikeudenmukaisuutta.
Oi lapio, sinä tarhurin ilo.
Kuinka ylväästi kaartuu vartesi,
kuinka erinomaisen ergonomisia ovat linjasi.
Monenlaisten nurmikonnipsuttimien ja terassintupsuttimien keskellä lapio edustaa konstailematonta rehtiyttä ja tervettä järkeä. Lapio ei kaipaa portaatonta kierrosnopeuden säädintä tai monikielistä käyttöohjenippua, ei tarvikelaatikkoa eikä kauden värejä. Lapio on varma tapaus. Lapio on lapio.
Lapiolla ei kaivella holtittomasti tai varmuuden vuoksi, vaan ainoastaan todelliseen tarpeeseen. Silloin, kun on istutettava uusi puu tai haudattava kissavainaa. Jokainen kauhaistu lapiollinen on harkinnan tulosta, jokainen kaivettu ojametri moneen kertaan mietitty.
Oi lapio, sinä kaikkien tolkun työkalujen äiti.
Sinä viisas ja viileä,
sinä totiseen työhön tarkoitettu.
Säyseän ja arkisen laatunsa vuoksi lapio ei aina saa osakseen riittävästi arvostusta. Lapiota kehutaan harvoin, ja vielä harvemmin sille viritellään ylistyslauluja. Minulle lapio on kuitenkin oodin arvoinen.
Oi lapio, kuinka terävä on kärkesi,
kuinka sileä ja sormiini sopiva pontesi.
Sinä varrella varustettu toverini,
olet alituinen iloni aihe.
Jos joutuisin tulemaan loppuelämäni toimeen yhdellä työkalulla, tarttuisin tiukasti kiinni lapioni varteen. Sulkisin kämmeneni tutun kahvan ympärille ja pitäisin kiinni lujasti ja arvostavasti, niin kuin hyvästä kumppanista pidetään.
Mielenrauhani on turvattu, kun lähellä on lapio. Ja mielellään vielä ihan siinä käden ulottuvilla.
—
Hortonomi Tuovi Mutasen Mullan lumo -puutarhablogi vie luomutilalle V-vyöhykkeelle.
Hortonomi Tuovi Mutasen Mullan lumo -puutarhablogimme vie luomutilalle V-vyöhykkeelle.
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Uskollisesti palvelevat jalat ovat hemmottelutuokionsa ansainneet. Ainekset kinttujen ilahduttamiseksi löytyvät kotoa. Kutsutko ystävät koolle tassujen pehmentämisiltaan, nautitko jalkakylvystä itseksesi vai annatko hoidon lahjaksi perheenjäsenelle?
Taitan paperin reunaan kapean kaistaleen ja painelen saumanvaran sileäksi. Ruskea voimapaperi vaatii topakat otteet. Tästä täytyy tehdä vähän kookkaampi.
Sainko herätyksen sen jälkeen, kun pääsin ensimmäistä kertaa kulkemaan englantilaisen hedelmätarhan heinikossa? Vai väsyinkö vain totaalisesti loputtomalta tuntuvaan leikkurin lykkimiseen?
