Kevät, kesä, syksy ja talvi. Vuoden kiertoa nyt ja entisinä aikoina.
Maaseudun kuihtumista pidetään itsestäänselvyytenä. Megatrendi kaupungistumista toitotetaan kaikkialla. Ranskassa pääkaupungin vetovoima kuitenkin hiipuu. Onko meilläkin vielä toivoa?
Kansantanssi tikkuristi on verkkaan alkava, mutta nopeasti kiihtyvä soolotanssi, jossa pääsee kunnolla näyttämään kinttujensa ketteryyttä. Tässä on ainesta vaikka juhannushitiksi.
Keskimäen ompelimossa Ilmajoella valmistuu keväisin useita tuhansia ylioppilaslakkeja.
Yksilölliset pienet hoivakodit eivät pärjää enää kuntien kilpailutuksissa. Yksi häviäjistä oli tohmajärveläinen Pikkupiha.
Leikkikalun pitää kestää. Näin ajatellaan Suomen vanhimmassa puulelutehtaassa.
Uskaltaisiko loppuvuoden juhla- ja lomapäivät viettää juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu? Ympäristön paineista välittämättä?
Elokuun lehden Herukkaisten kuppikakkujen ohjeesta puuttuu maidon määrä. Taikinaan tulee 1 ½ dl maitoa.
Elokuussa kotimaan matkailuyrityksissä hiljenee, kun lapset ja nuoret palaavat kouluihinsa. Entä jos heidän kesälomansa jatkuisi kuun loppuun?
Valinnanvapaudesta on tullut sote-uudistuksen kruununjalokivi. Valintojen tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa silloin, kun on vanha ja sairas.
Jyväskylän Normaalikoulun lukiossa on harvinainen perinne: ylioppilaskokelaat aloittavat penkkarit kansallispuvuissa.
Markku Halonen viljelee lähikukkia Rääkkylässä. Kun pelto on ihanimmillaan, juhlitaan Kukkakuhhausta. Silloin jokainen pääsee poimimaan mieleisensä kimpun.
Kun syrjäseudulla asuva nuori päättää peruskoulunsa, määrittelevät jatkokouluttautumista ja valintoja tarjonnan niukkuus, pitkät välimatkat ja vanhempien tulot.
