Kuka hyppii pihapuun oksalla, kenen varpaanjäljet näkyvät lumella? Kotimaan taivaan alla riittää luonnon ihmeitä, ja usein ne ovat ihan ikkunan alla.
Pölyttäjähyönteisten määrä hupenee vauhdilla. Se on ongelma koko ihmiskunnalle. Onneksi kotipihalle tai tienpientareelle voi helposti luoda ruokaparatiisin kimalaisille, mehiläisille ja perhosille.
Aamuinen sumu piilotteli vielä saaria sisällään, kun otin ensimmäiset aironvedot. Yön lämmin vesisade oli vapauttanut salmet lähes kokonaan jääpeitteestä, ja vene lipui eteenpäin kuin ajatus.
Painan kodin ulko-oven kiinni, nakkaan repun selkään ja kameran jalustoineen olalle. Kelmeä kuu loistaa ohuen pilviharson läpi ja valaisee maisemaa.
Olkoonkin vielä talvi, mutta ensimmäiset kevään merkit saapuvat kohta! ”Helmikuun lopussa saattaa jo muuttolintuja palailla, maaliskuun alussa ehkä heräilevät ensimmäiset nokkosperhoset ja maaliskuun lopussa liikkeellä voi nähdä kimalaiskuningattaren”, kertoo Luontoliiton ympäristökasvatuspäällikkö Ilona Tuovinen. Liiton Kevätseurannassa on vuosikymmeniä kerätty ja tallennettu luontohavaintoja eri puolilta Suomea, ja seurantaan voi osallistua kuka tahansa. Yksi tapa on kirjata muistiin
Oravalla on aina kiire. Jos pörröhäntä pysähtyy, se vain miettii seuraavaa siirtoaan ja syöksyy kohta uuteen seikkailuun. Tuuhea häntä lämmittää talvella ja varjostaa helteellä.
Ikkunan takaa on ilo tarkkailla talvilintujen touhuja.
Puuhastelen puutarhan syystöissä. Yllättäen pensasaidan kätköistä kantautuu tik, tik, tik… Kuin pienten hopeatiukujen helkettä.
Loppukesän kukkaloisto vetää puoleensa suuria päiväperhosia. Tämä on oivaa aikaa perhosjahtiin.
Metsäpolulla lyllertää vastaan lyhytraajainen ja kömpelön oloinen viirunaama. Alituiseen maata nuuhkivan eläimen ulkomuoto ja tapa liikkua tuo mieleen jättikokoisen siilin. Mäyrä on syötävää etsimässä.
Kevät on oivaa aikaa valokuvata haloja: taivaalla loistavia renkaita, kaaria ja valoläikkiä. Suomessa niiden maksimi osuu maalis–toukokuulle.
Kuore nousee kevätiltaisin Pielisjokeen valtavina parvina.
