Maatiaismuorin blogi

On onni ja ilo asua keskellä kansallismaisemaa. Vaikka Kolin ikiaikaiset kalliot ja jääkauden muokkaamat vaarat ja saarijonot Pielisellä ovat minulle arkipäivää, niihin ei kyllästy.

Tänä keväänä tulee minulle 10 vuotta täyteen Maatiaismuorina Kolin Kortelahdessa. Omat maatiaiseni ovat tuoneet ilon ja merkityksen arkipäiviini ja innostaneet minut valokuvaukseen ja kirjoittamiseen. Sen kunniaksi kirjoitin maatiaisuuden teesit.

Taas on selvitty pimeästä ja kylmästä tammikuusta. Leivinuunin avulla pärjään paukkupakkasillakin, mutta kun ikkunoista hieman vetää ja on väsyneen viluinen olo, on ihana kietoutua paksuun itse neulottuun villatakkiin ja istua lampaantaljalle keinutuoliin. Lampaan villainen halaus lämmittää ja rauhoittaa.

Joko saa puhua joulusta? Monet ihmiset ovat kyllästyneet jouluhössötykseen, joka alkaa viimeistään marraskuussa.

Kun olin vielä opettajantyössä, kevätjuhlapäivä oli aina riemullinen kuin vasikoiden laitumelle lasku. Kun juhlasalissa kaikui Jo joutui armas aika, sydämeen virisi toiveikas odotus ihanasta kesästä. Ikuisena optimistina nautin ehkä eniten juuri tulevan kesän odotuksesta.

Kevättalvi hurahti koiranpentujen kanssa. Samalla seurasin mediassa vilkkaana lainehtivaa keskustelua epäterveestä koirankasvatuksesta ja ulkomailta pelastettujen ns. rescue-koirien tuonnista.

Entinen elämäni muuttui äkkirysäyksellä kuudenkymmenen iässä. Yli kolmekymmentä vuotta kestänyt avioliitto ja tiivis kumppanuus päättyivät yllättäen avioeroon.