Salaisessa sopukassa

Pikkuruisen puutarhamökin piha Raholan siirtolapuutarhassa herää uuteen kasvukauteen. Kukkivien omenapuiden alle väripilkkuja tuovat tulppaanit ja narsissit. Täällä Tiina Lehtonen palaa lapsuuden satumaahan.

Etupihan vanha omenapuu varjostaa sopivasti alustan kukkapenkkejä paahteelta.

Kevätpuutarha pitää tamperelaisen siirtolapuutarhuri Tiina Lehtosen kiireisenä. Pensasaita pitää leikata, vadelmapensaat perata, viedä risut keräykseen ja öljytä puutarhakalusteet. Kukkapenkit kaipaavat rapsutusta, ja ruukutkin jäivät syksyllä pesemättä.

”Vaikka kevät näyttää loputtomalta työlistalta, onhan se ihanaa aikaa. Kun istuttaa ensimmäiset orvokit, juo aamukahvit ulkona ja saa ihmetellä kasvun kohinaa ympärillään. Jännittää silti kuin kevättodistusten jako, sillä pikkuhiljaa selviää, kuinka puutarha on selvinnyt talvesta”, Tiina sanoo.

Puutarha on opettanut Tiina Lehtoselle sekä kärsivällisyyttä että armollisuutta.

Kuin satukirjan kylä

Neljä vuotta sitten Tiina kävi puolisonsa Jukka Lehtosen kanssa ensi kertaa eläissään siirtolapuutarhassa ja ihastui heti näkemäänsä. Leikkimökin kaltaiset pikkumökit pittoreskeine puutarhoineen olivat kuin suoraan satukirjasta.

”Muistin lapsuuden leikkimökkini, ja ajatus kätketystä puutarhasta kaupungissa alkoi kiehtoa. Aloin hakea myytäviä mökkejä ja löysin toiveitteni paikan täältä Raholasta, vain reilun viiden kilometrin päässä kodistamme. Sovin heti seuraavaksi päiväksi näytön ja siitä kuukauden päästä olinkin jo onnellinen mökinomistaja.”

20 neliömetrin mökki on rakennettu 1950-luvulla, joten se kaipasi perusteellista remonttia, jonka toteutti kätevä puoliso Jukka. Hän purki ja lajitteli mökistä 40 kuutiota vuosikymmenten aikana kertynyttä rakennusjätettä ja tavaraa, jota oli laitettu sivuun pahan päivän varalle.

Siirtolapuutarhassa mökki ja piha ovat vain askeleen päässä toisistaan.

Koko mökki purettiin sisältä ulkoverhousta myöten. Alakertaan huonekorkeutta saatiin lisättyä purkamalla vanhan päälle rakennettuja kerroksia. Mökki eristettiin talvikuntoon laittamalla lattiaan, kattoon ja seiniin kivivillaa – samalla hoitui äänieristys.

”Kun kaupungissa ollaan, Raholan ohi kulkevan moottoritien äänet kuuluvat pihallemme ympäri vuorokauden. Elämän ääniä kantautuu myös toisilta palstoilta. Jos täydellistä hiljaisuutta haluaisin, olisin ostanut mökin metsän keskeltä.”

Kesävesi on mökeissä käytössä huhti-toukokuulta lokakuulle. Huoltorakennus toimii kesän ajan veden katkaisuun saakka, mutta ulkovessoja voi käyttää talvellakin.

”Talvella piipahtelen täällä, oleskelen sisällä, neulon ja kuuntelen vanhan talon narinaa. Ulkona on pimeää ja tunnelmallista. Kun kotoa lähtiessäni sanon käyväni mökillä, kaikki tietävät, ettei minua näy moneen tuntiin”, Tiina naurahtaa.

Omenankukkien aika onon kevätpuutarhan hienoimpia hetkiä.

Opintoretki omaan puutarhaan

Tienvierustalla pihaa reunustaa tiheäkasvuinen kiiltotuhkapensasaita, johon käyntiportti puhkaisee kurkistusreiän. Pihaa varjostaa kaksi vanhaa omenapuuta, ja syreenipensaat suojaavat istuinpaikkaa talon kupeessa. Herukat, karviaiset ja vadelmat sekä raparperit tuottavat satoa, kuten siirtolapuutarhan henkeen kuuluu.

Aiemmalta omistajalta Tiina sai perinnöksi rehevän puutarhan, vähän villiintyneenkin. Naapurit muistelevat yhä Aunen upeita daalioita, mutta tässä elämänvaiheessa Tiina ei pystyisi kaivelemaan daalioiden juuria talveksi talteen ja keväällä takaisin maahan. Kasvien täytyy olla sellaisia, etteivät ne välttämättä vaadi tiheää kitkemistä tai kastelua. Aikaa pitää jäädä myös joutenoloon, vaikka puutarhan hoitaminen käy hyvin myös kuntoilusta.

”Vaikka pyrin helppohoitoisuuteen, hiki pinnassa täällä silti mennään. Olen maalta kotoisin, joten käsien multaan laittaminen on minulle aivan luonnollista.”

Kaikkia perennojaan Tiina ei vielä tunne mutta tutustuu pikkuhiljaa. Hän tietää jo, että pionien punertavat versot kukkivat reilun kuukauden päästä. Liljatkin alkavat pikkuhiljaa kehitellä nuppujaan. Tuttuja ovat myös jo poimulehdet, kuunliljat ja patjarikot.

Kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi luokitellut vierasperäiset piiskut Tiina kaivoi pois ja hävitti juurineen pari vuotta sitten. Piiskulajeista kolme: kanadan-, iso- ja korkeapiisku voivat levitä luontoon ja muodostaa laajoja kasvustoja. Torjunnan kannalta ei ole välttämätöntä tunnistaa vierasperäistä piiskua lajilleen, mutta on hyvä opetella erottamaan alkuperäislajimme kultapiisku.

”Malvaakin piti vähän karsia, jotta poluilla mahtuu kulkemaan. Kyllä niitä vielä kimalaisillekin riittävästi jäi.”

Kerrannaiskukkaiset tulppaanit avautuivat yhtä aikaa omenapuiden kukkanuppujen kanssa.

Parasta suoraan suuhun

Lehtosen perhe syö satoa suoraan omenapuista ja marjapensaista, minkä ehtii. Hedelmiä ja marjoja riittää myös pakastettavaksi, ja joskus vieras saa käteensä muovipussin, jonne hän kerää kotiin viemisiksi marjoja litran tai kaksi.

Alkuperäistä siirtopuutarha-aatetta ruuan tuotannosta vaalitaan Raholassa myös siten, että palstojen välisenä rajana kasvaa pääsääntöisesti vadelma-aita. Alueen yleisilmeen toivotaan säilyvän perinteisenä, vaikka palstoilla saa toki toteuttaa omia ideoita.

Kun Tiina ensimmäisenä kesänä kävi läpi puutarhaansa, silmiin sattui viheliäisen piikikäs pensas, josta hän ei oikein pitänyt. Syksyllä pikkupakkasten jälkeen siihen kehittyi kellertäviä muhkuraisia hedelmiä.

”Aluksi ajattelin, että piikkipuska joutaa mennä. Keväällä se kuitenkin kukki niin upeasti, että selvitin, mistä lajista on kyse. Kyseessä on ruusukvitteni, jonka hedelmiä ei saa kaupasta.”

Hedelmien käyttöä Tiina opetteli selaamalla nettiä. Nyt hän pakastaa ne soseena sellaisenaan ja omenien seassa. Kardemummalla maustettu herkku kuuluu perheen suosikkeihin.

”Raparperi on myös aivan välttämätön palstakasvi, sen helpompaa satokasvia ei olekaan.”

Aiemman asukkaan istuttamat tulppaanit kukkivat nurmellakin.

Ruumis raataa, sielu lepää

Keväällä pihalla loistavat sipulikukat. Edellinen omistaja oli istuttanut tulppaaneja, narsisseja ja laukkoja, jotka pulpahtelevat jopa keskeltä nurmikkoa. Tiina on lisännyt joukkoon helmililjoja ja krookuksia sekä kerrannaiskukkaisia tulppaaneja.

Viime syksynä hän istutti sipulikukat vasta pintamaan ollessa jo jäässä. Rautakangella reikä maahan, sipuli aukosta sisään ja reikä jalalla umpeen. Koko talven jännitti, selviytyvätkö ne talvesta. Ilo oli valtava, kun piippoja alkoi nousta.

”Syksyllä istuttamani narsissit nousivat keväällä niin yllättävissä paikoissa, etten en muista niitä sinne istuttaneenikaan. Alueellamme vaeltaa, ikävä kyllä, rusakoita ja kauriita, joille tämä noutopöytä myös maistuu.”

Siirtolapuutarhamökki ja puutarha tarjoavat Tiinalle omaa tilaa, rentoutusta, ruumiillista työtä ja itse kasvatettua lähiruokaa. Iloa tuottavat myös omasta puutarhasta kerätyt kukkakimput ja mieleen kertyvät muistot.

”Mökillä syke nousee, mutta mieli lepää. On ihana nähdä omien kättensä jäljet – ennemmin tai myöhemmin. Puutarha on paikka, joka välillä pistää hoitajansa polvilleen, mutta ylpeä olen jo tästä, mitä kaikkea olen aikaan saanut.”