Eteläikkunan auringonpalvojat

Kevätaurinko porottaa. Harvat huonekasvit sietävät suoraa auringonpaistetta, vaikka valoa tarvitsevatkin. Paahteiselle eteläikkunalle omiaan ovat kuumuuteen ja kuivuuteen sopeutuneet kaktukset, tyräkit ja maksaruohokasvit.

Useimmat huonekasvit viihtyvät runsaassa hajavalossa. Otollinen kasvupaikka esimerkiksi vehkoille, maijoille ja muille ohut- ja isolehtisille lajeille on länsi- tai itäikkuna. Pelargoni ja ihmeköynnös kukkivat runsaasti valoisalla eteläikkunalla ja sietävät jopa paahdetta, kunhan saavat riittävästi kosteutta. Parhaiten eteläikkunan suorassa auringonpaisteessa menestyvät kuitenkin lajit, joilla on paksut, vahapeitteiset tai nukkapintaiset lehdet.

Kaktuskasvit (Cactaeceae) ovat varma valinta paahteiselle ikkunalle. Kuumuuteen ja kuivuuteen sopeutuneina niiden varsiin varastoituu vettä, jonka turvin kasvit selviävät kuivien kausien yli. Huonekasveinakin kaktusten hiekkapitoinen ja läpäisevä kasvualusta saa kuivahtaa reilusti kastelujen välillä.

Piikikkäät kaktukset vaihtelevat pienistä pallomaisista suuriin puumaisiin jättiläiskaktuksiin. Kaktuskasvit ovat kuitenkin hidaskasvuisia, joten kotioloissa tila harvoin loppuu.

Kaktusten hiekkapitoinen ja läpäisevä kasvualusta saa kuivahtaa reilusti kastelujen välillä.

Maksaruohokasveihin kuuluvat rahapaunikko eli rahapuu (Crassula ovata), mehilehdet (Cotyledon), mehiruusukkeet (Echeveria) ja itulehdet (Kalanchoë) pärjäävät eteläikkunalla vähällä kastelulla. Kaikilla on mehevät, vahapintaiset lehdet, matalakasvuisilla mehiruusukkeilla ne kasvavat nimensä mukaisesti hauskoina ruusukkeina. Matalajuuriset maksaruohokasvit kannattaa istuttaa pieniin ruukkuihin, joissa myös liikakastelun vaara on pieni.

Myös tyräkit (Euphorbia) viihtyvät kokoonsa nähden pienissä ruukuissa ja vettä läpäisevässä kasvualustassa. Tyräkkien suku on laaja ja moninainen. Tuttuja sisätilojen tyräkkikasveja ovat joulutähden (E. pulcherrima) lisäksi esimerkiksi pylvästyräkki (E. trigona), nukkatyräkki (E. leuconeura) ja piikkikruunu (E. milii).

Tyräkit viihtyvät kokoonsa nähden pienissä ruukuissa.

Tyräkit erottaa kaktuksista leikkauspinnoista tihkuvasta maitiaisnesteestä, joka on yleisemmin valkoista ja usein myrkyllistä. Maitiaisnesteen joutumista silmiin kannattaa välttää ja pistokkaatkin on syytä ottaa hanskat käsissä.

Pensasmaisesti kasvavat aaloet (Aloë) ovat helppohoitoisia huonekasveja. Ne viihtyvät erinomaisesti paahteisella eteläikkunalla. Lehdet ovat meheviä, vahapeitteisiä ja yleensä reunoiltaan piikkihampaisia. Lääkeaaloe (A. vera) ja rohtoaaloe (A. arborescens) ovat yleisimmin kasvatettavia lajeja. Pienijuuriset, mutta rotevakasvuiset aaloet kannattaa istuttaa painavaan ruukkuun, jotta kasvit pysyvät pystyssä. Aaloeita on helppo lisätä sivuversoista, jos emokasvista tulee liian kookas.

Mehikasveihin kuuluvat agaavet (Agave) muistuttavat aaloeita. Niidenkin lehtien kärjissä ja reunoissa on usein teräviä piikkejä. Lanka-agaaven (A. filiferia) lehtien kärjet ovat erityisen terävät. Lehtien reunat repeytyvät nimensä mukaisesti ohuiksi valkoisiksi rihmoiksi. Suurikokoiset agaavet olivat aikoinaan vanhojen kartanopuutarhojen eksoottisia kesäkukkia. Huonekasveiksi sopivat vain pienikokoiset lajit.

Palmuvehka on todellinen jokapaikankasvi, sillä se tulee toimeen niin paahteessa kuin vähässä valossakin.

Kiiltojukka (Yucca gigantea) eli jukkapalmu on suosittu ja helppohoitoinen huonekasvi, jonka ainoa kasvuvaatimus on riittävä valonsaanti. Agaavekasveihin kuuluva jukkapalmu on kotoisin Etelä-Amerikan kuivilta ja aurinkoisilta alueilta. Sekin viihtyy ahtaassa ruukussa maltillisesti kasteltuna.

Liian pitkäksi kasvaneen kiiltojukan rungon voi leikata lyhyemmäksi keväällä. Uudet silmut puhkeavat varresta. Ruusukemaisesta latvaversosta kasvaa uusi kasvi juurruttamalla se joko suoraan mullassa tai ensin vedessä.

Meksikosta kotoisin oleva huiskupullojukka (Beaucarnea recurvata) on tottunut paahteeseen ja kuivuuteen. Varren paksu tyviosa toimii kasvin vesivarastona. Elefantinjalaksikin kutsuttu pullojukka on vähään tyytyvä huonekasvi ja sen kasvatus onnistuu aloittelijaltakin. Lehtien laidat ovat veitsenteräviä, joten lehtiä pyyhittäessä kannattaa käyttää käsineitä.

Suosittu palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on todellinen jokapaikankasvi, sillä se tulee toimeen niin paahteessa kuin vähässä valossakin. Palmuvehka kasvattaa maanalaisia juurimukuloita, joihin se pystyy varastoimaan vettä. Se kestää niiden avulla pitkiäkin kuivuusjaksoja. Talvella kastelun tuleekin olla niukkaa.

Myös auringon kasvien pitää totutella ikkunalaudan paahteeseen.

Paahteisen kukkaikkunan erikoisuus on kuivuutta kestävä adenium eli aavikkoruusu (Adenium abesum), joka on kotoisin Afrikan kuivilta alueilta. Siitä kasvaa hauska minipuu, jolla on paksu ja mehevä runko. Suotuisissa oloissa versoihin puhkeaa kauniita valkoisia, pinkkejä tai korallinpunaisia kukkia. Kesäksi aavikkoruusun voi viedä ulos aurinkoiselle paikalle.

Myös auringon kasvien pitää totutella ikkunalaudan paahteeseen. Keväällä se tapahtuu luonnostaan, kun valo ja lämpö päivien pidentyessä lisääntyvät. Viileämmässä ja vähemmän valoisassa paikassa aikaisemmin ollut kasvi on hyvä karaista pikkuhiljaa esimerkiksi sulkemalla säleverhot päivän kuumimman hetken ajaksi. Eniten aurinko lämmittää kello 12:n ja 15:n välillä.

Paahdetta sietävät kasvitkin kannattaa pitää hieman ulompana ikkunalasista, sillä lehdet saattavat saada polttovioituksia, jos ne koskettavat lasin pintaa. Musta ruukku ei myöskään ole kuumalla ikkunalaudalla ihanteellinen, sillä lämpötila ruukun sisällä voi nousta juurille haitallisen korkeaksi.