Nyt on hyvä aika tutkia siemenluetteloita ja suunnitella kesän viljelyjä. Mitähän tänä vuonna kokeilisi?
Talven selän taituttua ilmestyvät uudet siemenluettelot. Niitä selailemalla sormia alkaa syyhyttää, kun ajatukset rientävät jo kasvukauteen. Uutuuksia on tietenkin kokeiltava, mutta silti ei kannata unohtaa vanhoja luotettavia tuttavuuksia, jotka suovat satoa uskollisesti vuodesta toiseen.
Kun valo jälleen alkaa lisääntyä, tarhurin mieli karkaa jo pihalle ja puutarhaan. Taimia päästään hoivailemaan viimeistään maaliskuun loppupuolella, keinovalon turvin aikaisemminkin.
Aivan kaikkea ei tarvitse viljellä itse siemenestä asti. Pitkän esikasvatusajan vaativat lajit voi hyvin ostaa valmiina taimina. Ostotaimi saattaa tulla edullisemmaksi myös silloin, kun tarvitsee vain muutaman kasvin.
Tuore siemen itää
Siemeniä on nykyisin myynnissä puutarhamyymälöiden lisäksi myös marketeissa ja lähikaupoissa. Tavallisten porkkanoiden, punajuurikkaiden ja kehäkukkien siemenet voi hyvin hankkia vaikka ruokaostoksilla käydessä.
Siementen myynti on valvottua. Itämisprosentti ja viimeinen kelpoisuuspäivä ilmenevät pakkauksesta. Jos haluaa erikoisuuksia tai tiettyä lajiketta, ostokset kannattaa tehdä siemenliikkeistä. Kun tilaa ajoissa, saa varmimmin juuri haluamansa lajikkeen.
Tuoreita siemeniä kannattaa kylvää, sillä ne itävät tarmokkaimmin. Siementen säilyvyydessä on eroja. Esimerkiksi kurpitsan, palsternakan ja tillin itävyys heikkenee nopeasti, joten niiden siemenet on viisasta hankkia uusina joka vuosi. Basilikan, nauriin ja sellerin siemenet puolestaan säilyttävät itämistarmonsa luonnostaan pitkään.
Vanhojakin varastoja voi käyttää, mutta silloin siemenille kannattaa tehdä yksinkertainen itävyystesti. Testissä kymmenen siementä pannaan kostutetun talouspaperin väliin muovipussiin. Pussi viedään lämpimään paikkaan. Jos siemenistä itää vähintään kahdeksan, on itävyysprosentti hyvä.
Kokeilemisen arvoiset
Kotipuutarhureille sopivissa tomaattilajikkeissa on runsauden pulaa. Harrastajan on hyvä valita ainakin yksi luotettava ja satoisa lajike. Sen rinnalla voi kokeilla mielenkiintoisia uutuuksia, jotka viihtyvät kotikasvihuoneessa tai peräti avomaalla.
Tämän vuoden uutukainen voisi olla amppeli- ja ruukkuviljelyyn sopiva ’Heartbreaker’ F1, jonka pienet punaiset hedelmät ovat sydämenmuotoisia. ‘Lemon tree’ -lajikkeen keltaiset tomaatit muistuttavat puolestaan sitruunaa. Pikkukurkku ‘Baby’ F1 sopii sekin kasvatettavaksi ruukussa tai amppelissa.
Tomaatit kylvetään maaliskuussa, kurkulle riittää lyhyempi taimikasvatus. Salaattipenkissä voisi kokeilla Karibialla suosittua kirjorevonhäntää ‘Calloo Red Leaf’, jonka pienemmät lehdet syödään salaateissa, isommat keitetään. Kirjorevonhäntä kylvetään esikasvatukseen maalis–huhtikuussa.
Isokirjopeipit ovat reheväkasvuisia kesäkukkia, joiden koristearvo perustuu näyttäviin lehtiin. ‘Wizard Goldenilla’ on limetinvihreät lehdet, ‘Chocolate Covered Cherryn’ lehdissä on kirsikanpunaista, mahonginruskeaa ja ohut vihreä raita lehden reunassa. Isokirjopeipit kylvetään esikasvatusruukkuihin helmi–huhtikuussa, mutta niitä on helppo lisätä myös pistokkaista.
Verihibiskuksellakin (Hibiscus acetocella) ‘Red Shield’ on näyttävä tumman verenpunainen lehvästö, joka sopii hyvin taustakasviksi kesäkukille. Siemenet kylvetään maalis–huhtikuussa. Hapsihirssi (Panicum elegans) ‘Frosted Explosion’ on puolestaan upea, kukkatöyhdöillä varustettu koristeheinä. Senkin kylvöaika on maalis–huhtikuussa.
Vanhat uutuudet
Soodajääpäivikki eli jääruoho (Mesembryanthemum crystallinum) on mehevälehtinen yksivuotinen salaattikasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena eteläisessä Afrikassa ja villiintyneenä puutarhakarkulaisena muun muassa Kaliforniassa, Kanarian saarilla ja Välimeren ympäristössä.
Matalakasvuista ja helposti haaroittuvaa jääruohoa kasvatettiin 1700- ja 1800-luvuilla, mutta sen viljely unohtui sittemmin. Rapeiden lehtien pinnalla on ohuelti suolaliuosta, joka kimaltaa päivällä kuin jääkiteet. Vihreät, mureat ja paksut lehdet kasvavat 5–12 sentin pituisiksi. Maultaan ne ovat mietoja ja hieman suolaisenhappamia.
Soodajääpäivikki sopii salaattisekoituksiin, wokkiruokiin, pinaatin tapaan käytettäväksi sekä ruokien koristeeksi. Valkoiset tai vaaleanpunertavat kukat ovat auki vain muutaman tunnin keskipäivällä. Soodajääpäivikkiä on helppo kasvattaa. Siemenet kylvetään esikasvatusruukkuihin huhti–toukokuussa, ja taimet istutetaan avomaalle yöpakkasten mentyä.
Revonhäntäkasveihin kuuluva köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides) on toinen unohduksiin jäänyt vanha vihannes. Se on kotoisin Kaukasukselta. Köynnöspinaattia kasvaa esimerkiksi Armenian kuusi- ja pyökkimetsävaltaisissa rotkoissa ja purojen varsilla. Suomessakin sitä tapaa viljelykarkulaisena.
Monivuotinen köynnöspinaatti ryhtyy kasvamaan todella aikaisin keväällä, jolloin sen maasta esiin työntyviä, lehteviä versoja voi leikata parsan tapaan. Kesällä lehtiä korjataan kuin pinaattia konsanaan.
Nimensä mukaisesti köynnöspinaatti tarvitsee tuen, sillä versot venyvät kesän mittaan 2–3 metrin pituisiksi. Köynnöspinaattia lisätään siemenistä tai jakamalla.
Varmasti satoisat
Uutuuksien huumassa ei kannata unohtaa helppoja ja varmoja kasveja. Vihannesmaan taattuja sadontuottajia ovat punajuurikkaat, mangoldit, retiisit, salaatit, kesäkurpitsat ja sipulit. Huonoinakin kesinä satoa saadaan melko varmasti eivätkä tuholaiset tai taudit yleensä onnistu tuhoamaan koko kasvustoa.
Ehkä voisi kuitenkin kokeilla kokonaan valkoisen retiisin ‘Afrodyta’ viljelyä. Myös pavut ovat helppoja kasvatettavia, mutta ne vaativat paljon lämpöä, joten avomaalla viljely onnistuu vain eteläisessä Suomessa.
Köynnöstävä salkopapu on oiva kasvi isoon ruukkuun, jossa se on sekä koristeeksi että hyödyksi. Helppohoitoiset yrtit ovat monen aloittelevan tarhurin lempikasveja. Vähän tilaa vievinä niitä voi kasvattaa ruukuissa tai laatikoissa parvekkeella ja patiolla.
Perinteisiä ja helppohoitoisia kukkamaan kylvettäviä ovat esimerkiksi kehäkukat, ruiskaunokit, kakkarat, harsokukat, silkkikukat, pensaskrassit ja punapellavat. Yksivuotiset köynnökset, kuten köynnös- ja kanariankrassi sekä tuoksuherne ja ruusupapu, tarvitsevat vain lyhyen taimikasvatuksen tai ne voidaan kylvää suoraan kasvupaikallekin.
Kesäkukista esimerkiksi samettikukat, sinitähtönen, leijonankita, reunuspäivänkakkara, hopeakäpälä, kesäpäivänhattu, kiinanasteri ja punakosmos kasvavat melko lyhyessä ajassa istutuskuntoisiksi. Esikasvatus aloitetaan maalis–huhtikuussa.
Pistokkaillakin paikkansa
Pitkää taimikasvatusta tarvitsevien vihannesten ja kesäkukkien kasvattaminen kotioloissa ei kannata, ainakaan ilman viher- tai kasvihuonetta taikka keinovalaistusta. Vähässä valossa taimet jäävät kovin honteloiksi. Venähtäneitä kesäkukkia voi toki hiukan tuuheuttaa latvomalla, mutta se viivästyttää kukintaa.
Arkojen erikoisuuksien kasvatus on epävarmaa avomaalla Etelä-Suomessakin. Kasvukausi ei aina riitä sadon saamiseksi kasvihuoneessakaan. Viluisia viljeltäviä ovat esimerkiksi kahviherne, kivakurkku, vesimeloni, soijapapu ja maapähkinä.
Viime vuosien muotikasvi, makeastevia (Stevia rebaudiana) on aika kranttu kasvatettava. Siemenet itävät huonosti. Kasvukaudella liika typpilannoitus tekee lehdistä kitkeriä, samoin käy, jos kasvi pääsee kukkimaan. Steviaa pitää kastella tasaisesti mutta niukasti. Parhaiten stevia onnistuu lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa, mielellään kasvihuoneessa.
Makeastevian maku on voimakkaan makea, mutta ruohoisen erikoinen. Yksi kuivattu lehti antaa sokerisen vaikutelman isoon pannulliseen yrttiteetä. Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Ranta on kertonut makeuttavansa sillä kotitekoiset mehunsa.
Ruoka- ja salottisipulit kannattaa istuttaa pistokkaista. Siemenestä lisättävät sipulit vaatisivat nimittäin ns. lyhytpäiväkäsittelyn, muuten ne alkavat muodostaa sipuliosaa liian aikaisin. Pinaatti (Spinacia oleracea) kukkii nopeasti, joten sitä kannattaa kylvää lisää pitkin kesää. Lamopinaatista (Tetragonia tetragonioides) riittää syötävää koko suveksi, sen kukinta ei satoa vähennä.
Juureksetkin voivat virittyä kukkaan jo ensimmäisenä kesänä. Silloin maku ja rakenne muuttuu puisevaksi. Kukinnalle alttiita ovat etenkin violetit ja keltaiset porkkanat. Ne ehtii hyvin kylvää vasta kesäkuun alussa.
Teksti ja kuvat: Leena Nurmi
