Syntyvyys voisi lähteä nousuun, jos vanhemmuus palkittaisiin lisäeläkkeellä. Uudistus hyödyttäisi pitkällä aikavälillä myös lapsettomia.
Virusepidemia on puhuttanut maailmassa ja Suomessa eniten tänä keväänä. Kun lasku koronasta lankeaa maksettavaksi, alkaa keskustelu säästöistä ja siitä, kuka laskun maksaa.
Varmasti jo syksyllä aletaan pohtia eläkejärjestelmämme kestävyyttä. Poikkeusaika ei poistanut perusongelmaa, syntyvyyden laskua.
Syntyvyys on alkuvuonna ollut nousussa, mutta pitkällä aikavälillä suunta on alaspäin. Tarvitsemme lisää lapsia ja veronmaksajia, sillä nykyiset ja tulevat eläkkeet katetaan pääasiassa verovaroilla.
Mitäs jos tarjoammekin kepin sijasta porkkanaa? Annetaan lisää eläkettä vanhemmille, jotka hankkivat lapsia. Tällaisen idean esitti alkuvuonna Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntija Niko Väänänen.
”Lisäeläkkeen voisi saada vanhempainvapaalla oleva tai pienituloisempi vanhempi tai esimerkiksi kolmannesta lapsesta”, Väänänen pyörittelee.
Hän perustelee ajatustaan sillä, että lapseton pari pystyy laittamaan rahaa säästöön paremmin kuin lapsiperhe, jos taloudet muuten ovat samanlaisia. Lisäeläke vanhemmille kielisi yhteiskunnan arvostuksesta ja olisi korvaus taloudellisista menetyksistä, joita lasten hankkiminen väistämättä aiheuttaa.
Vanhemmuudesta maksettava lisäeläke olisi siis Väänäsen mukaan suora korvaus siitä, että eläkkeiden maksajien määrä kasvaa.
Syntyvyys saatava nousuun
Huoli tulevien eläkkeiden maksajista ei ole katteeton, jos syntyvyys jää pysyvästi matalaksi.
Viime vuonna Suomessa syntyi vain noin 46 000 vauvaa. Viimeksi nälkävuonna 1868 määrä oli alempi.
Suomen työeläkkeistä yli kaksi kolmannesta rahoitetaan palkasta perittävillä työeläkemaksuilla, loput on rahastoitu. Siksi eläkejärjestelmän kestävyys ja sukupolvien koot vaikuttavat ratkaisevasti toisiinsa.
Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta myöntää, että syntyvyyden lasku ja pienevät sukupolvet koettelevat eläkejärjestelmän kestävyyttä. Hän on Väänäsen kanssa samaa mieltä ja vähintään harkitsisi eläkehyvitystä.
”Lapset ovat yhteiskunnalle arvokkaita. Olisi reilua, jos yhteiskunta hyvittäisi siitä, että luopuu omista tuloistaan hankkimalla useita lapsia.”
Myös Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Heikki Tikanmäki arvostaa Väänäsen pohdintoja. Hän kuitenkin muistuttaa, että järjestelmät ovat ihmistä varten, eivätkä ihmiset järjestelmää varten.
”Työeläkejärjestelmän kestävyys paranisi oleellisesti, jos syntyvyys olisi 1,7 lasta naista kohti. Viime vuonna lapsiluku oli vain 1,35”, Eläketurvakeskuksen ennustelaskentayksikössä toimiva Tikanmäki sanoo.
Lapsiluku oli vielä 2010-luvun alussa 1,7. Tuo määrä tarkoitti noin 60 000:tä vauvaa vuosittain.
Äitiys pienentää eläkettä
Hyvän uudistuksen pitäisi kohdella reilusti kaikkia. Koivuranta edellyttää mahdolliselta eläkehyvitykseltä sukupuolten tasa-arvoista kohtelua, työn ja perheen toimivaa liittoa. Lasten kasvatuksesta ei saa tulla loukku, joka syrjäyttää työelämästä.
”Erityisesti monia lapsia hoitavien naisten eläke jää lastenhoitovuosina muista jälkeen. Lapsia ei saisi jäädä syntymättä sen vuoksi, että silloin eläke uhkaa jäädä pieneksi”, Koivuranta tähdentää.
Väänänen sanoo tutkimusten osoittavan, että äitiys heikentää naisten ansiotulojen kehitystä ja samalla eläkkeitä.
”Lisäeläkeuudistus tasaisi sukupuolten eläke-eroja”, Väänänen kehuu.
Yksinasuvat tyrmäävät
Sinkut ja lapsettomat tuskin riemastuvat, jos lapsiperheiden eläkehyvityksen kaltainen uudistus menisi tulevaisuudessa läpi eduskunnassa.
Yksinasuvat-yhdistyksen puheenjohtaja Raija Eeva näkee Suomen kovin perhekeskeiseksi. Hän huomauttaa, että myös lapsettomat yksinasuvat maksavat veroja, joilla katetaan esimerkiksi lapsilisät.
Eeva arvioi eläkejärjestelmän palkitsevan jo nyt avioliitossa olevia leskeneläkkeen ansiosta – senkin kustannuksiin yksinasuvat osallistuvat.
”Jos vielä leskeneläkkeen lisäksi tuettaisiin lapsiperheiden vanhempia, tuki perheille vain kasvaisi, mikä lisäisi eriarvoisuutta yksinasuviin nähden.”
Koivuranta on samaa mieltä, että oikeudenmukaisuus edellyttää eläkehyvityksen tarkastelua myös lapsettomien näkökulmasta. Toisaalta eläkemaksujen hyöty kohdentuu kaikille, jotka saavat eläkettä.
Samaa mieltä on idean isä, Niko Väänänen.
”Yksineläville eläkehyvitys kertoo siitä, että lapsen kasvatus kasvattaa kaikkien eläkelupausta. Sinkutkin hyötyvät siitä, että joku kasvattaa lapsia.”
Pikavoittoja tuskin tulisi
Eläkehyvityksen suotuisten vaikutusten näkyminen kysyisi kärsivällisyyttä, kuten lastenkasvatus ikään.
Tikanmäki pelkää, että täky eläkkeen noususta ei olennaisesti nostaisi syntyvyyttä. Porkkana on liian kaukana vuosikymmenten päässä. Hänen mukaansa syntyvyyteen kannustaminen kuuluu kuitenkin lapsi- ja perhepolitiikkaan.
Koivurantakaan ei usko, että eläkehyvitys nostaisi heti syntyvyyttä.
Eläkehyvitys olisi joka tapauksessa pieni panostus yhteiskunnalta verrattuna siihen, paljonko uusi veronmaksaja aikanaan kartuttaa eläkepottia.
Tikanmäen mielestä byrokratiaa ei saisi lisätä, ja tällaisessa uudistuksessa piilee juuri sellainen vaara. Työeläkettä karttuu jo nyt vanhempainraha- ja kotihoidontukikausilta, samoin ansiosidonnaisen työttömyysturvan jaksoilta. Päällekkäiset rakenteet eivät edistä yhteiskunnan toimivuutta.
Hän kehottaakin miettimään, mitä meillä on jo, mitä uutta tuotaisiin ja mitä vanhaa silloin pitäisi jättää pois.
Järjestelmä voi kannustaa
Eläkehyvityksestä on jo saatavilla kokemuksia muista maista, ja usein se on kannustanut vanhemmuuteen.
Niko Väänänen on tutkinut kuuden maan järjestelmiä. Saksassa ja Ranskassa eläkehyvitys nousee lapsiluvun myötä. Saksassa keskituloinen vanhempi voi kerryttää pikkulapsiajalta eläkettä jopa enemmän kuin vanhempi saa ansiotyöstään.
Ranskassa kolmelapsisen perheen vanhemmat saavat eläkkeeseensä kymmenen prosentin korotuksen, ja Ranskassa on Euroopan korkein syntyvyys. Väänänen pitää perhepolitiikan ja eläkehyvityksen sekä syntyvyyden yhteyttä todennäköisenä.
Samoin Suomessa, Norjassa ja Kanadassa pyritään hyvittämään vanhemmuuden aiheuttamaa ansiotulojen laskua, mutta näissä maissa eläkehyvitys ei kannusta työntekoon.
“Meillä Suomessa eläkehyvitystä saa vain, jos on poissa työelämästä”, Väänänen erittelee.
Hän jatkaa, että Suomessa ja Ruotsissa useimmilla työeläke pienentää kansaneläkettä.
”Toisin kuin meillä, Ruotsissa otetaan huomioon se, että ansiotulot yleensä pienenevät, kun lapsi on pieni”, Väänänen vertaa.
Hänen mukaansa Ruotsissa pikkulasten vanhemmat suosivat osa-aikatyötä juuri siksi, koska se ei leikkaa eläkettä. Lapset saavat tarvitsemaansa huomiota, mutta samalla vanhemmat säilyttävät yhteyden työelämään.
