Nallentekijä tarvitsee sokkaa, prikkaa ja pahvikiekkoa ennen kuin leikkikarhu on valmis. Päivikki Otronen löysi pörheän työnsä surun vastapainoksi.
Vuonna 1902 Yhdysvaltojen presidentti Theodor ”Teddy” Roosevelt matkusti Mississippiin selvittämään kahden osavaltion rajakiistaa. Roosevelt tunnettiin innokkaana metsästäjänä, joten isännät sovittivat virallisen ohjelman lomaan karhujahdin. Kun varsinainen jahti ei tuottanut tulosta, presidentille tarjottiin mahdollisuus ampua puuhun sidottu mustakarhu. Roosevelt kuitenkin kieltäytyi tästä kyseenalaisesta kunniasta.
Pilapiirtäjät tarttuivat presidentin tapaukseen tuoreeltaan. Pian söpöt nallekarhut ilmestyivät myös kauppojen näyteikkunoihin. Teddy bear, kahdella jalalla seisova leikkinalle, oli syntynyt.
Sata vuotta myöhemmin liperiläinen Päivikki Otronen kaipasi käsilleen ja mielelleen uutta askaretta. Isä oli kuollut pitkään sairastettuaan. Surutyö oli vienyt Päivikin voimat.
”Sitten huomasin kansalaisopiston nallekurssin. Kun perhekin jo pärjäsi viikonlopun, niin ajattelin, että voisihan tuota kokeilla, jos se ei ole hirveän monimutkaista.”
KUKA?
PÄIVIKKI OTRONEN, 60Mitä tekee: Liperiläinen maanviljelijämetsänomistaja- käsityöläinen, jolla on viisi aikuista lasta ja puoliso Ilkka. Toiminut Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2016.
Tärkeintä: Juuret, koti tuvan tummine kattohirsineen, metsä, perhe, siskot, ystävät, nallet ja neulomisen onni.
Unelmoi: Patikkareissusta Lappiin.
Tikkejä poikineen
Kurssilla syntyi Nikodemus-nalle. Yksinkertaista sen tekeminen ei kuitenkaan ollut. ”Ensin ajattelin, että en tajua tästä mitään. Silti menin puolen vuoden päästä toiselle kurssille. Sitten innostuin. Nallet veivät pikkusormen, käden ja ihan koko sydämen.”
Nyt nalleja on valmistunut jo yli 330.
Nallen turkki on aitoa mohairia eli kankaaseen kudottua angoravuohen villaa, toisinaan myös viskoosia tai alpakkaa. Kaavat määräävät karhun koon ja perusmuodon. Yhtä nallea varten karvakankaasta leikataan enimmillään yli kaksikymmentä palaa. Sitten ommellaan. Ja ommellaan.
Saumojen tikkaaminen käsin parin millin pituisilla pistoilla vie aikaa, mutta hitaita tikkejä voi ommella vaikka junassa.
”Kerran samaan vaunuun osui sattumalta sukanneuloja ja virkkaaja. Oltiin heti samalla aaltopituudella, mutta konduktöörillä riitti ihmettelemistä käsityövaunussamme.”
Valmiiden töiden lisäksi Nalle-Tallissa majailee keskeneräisiä, vanhoja, lahjaksi saatuja, kirpputorilta löytyneitä ja korjausta odottavia nalleja.
Ilme muotoutuu
Pienimmät Päivikin tekemät nallet ovat vain muutaman sentin mittaisia. Jokaisen pikkunallen jälkeen Päivikki päättää, ettei enää koskaan tee yhtä pientä. ”Ne palat on vaan niin olemattomia. Että tästä sitten pitäisi tulla joku nalle.”
Kaikenkokoiset nallet saavat jäseniinsä perinteisen täytteen. Puulastua tupataan tiukkaan ”niin kovaksi, että kopisee”. Napakka täyte pitää jäsenet muodossaan ja suo nivelille mahdollisuuden liikkua.
”Sokka, prikka, pahvikiekko ja lasisilmät”, Päivikki luettelee nallen tykötarpeita. Kaikki muu muotoutuu vasta tekovaiheessa.
Täytelastun joukkoon Päivikki piilottaa palasen nallen historiaa: vähän karvaa mahdollista paikkausta varten sekä lappusen, johon on talletettu nallen tärkeät tiedot, kuten syntymäpäivä, luonne ja nimi.
Nimen tai valmistumishetken selvittäminen ei kuitenkaan edellytä saumojen ratkomista. Kaikkien tiedot on talletettu valokuvan kera kansioon, eräänlaiseen nalleklaanin väestörekisteriin. Sieltä löytyvät Miihkali, Pihka, Jehki, Väinö, Ailu, Vernu, Halla ja Vanilja sekä liuta muita.
”Jokaisesta tulee persoona ja omanlaisensa, vaikka tekisi samalla kaavalla ja samasta karvasta. Ilme on tärkeä, se miten silmät, suu ja kirsu asettuvat, miten pulleiksi posket täyttää. Sitten mie rupean katsomaan, että mikähän sie haluaisit olla.”
Leonard on saanut nimensä ja hattunsa mallin laulajalauluntekijä Leonard Cohenilta.
Juuret kotitilalla
Päivikin omat juuret ovat lujasti kiinni maalla. ”Tämä Louhi on äidin kotitila, mie oon tässä viides sukupolvi.”
Kun äiti kuoli, isä jäi hoitamaan tilaa neljän teini-ikäisen tyttären kanssa. ”Sitten vähitellen isä alkoi kysellä, että mitä tilan kanssa tehdään. Pitkän polun päästä tajusin, että enhän mie missään muualla halua olla.”
Aika ei ole kuitenkaan kullannut muistoja. Elämä yksinään kymmenen lehmän pientilalla oli rankkaa työntekoa.
Muutaman vuoden jälkeen vierelle löytyi puoliso ja syntyi viisi lasta. Puolisolla on oma ammatti, mutta hän on oppinut tarttumaan myös maataloustöihin. Matemaattisten aineiden opettajalla riittää kärsivällisyyttä jopa traktorin purkamiseen. ”Lehmänhermoinen”, Päivikki kehaisee miestään.
Lopulta päätös karjanpidon lopettamisesta syntyi EU:hun liittymisen kynnyksellä. Ratkaisua vauhditti Päivikillä todettu allergia.
”Siihen aikaan karjasta luopumista joutui perustelemaan tuntemattomillekin, kun olin mukana MTK:ssa ja järjestöaktiivi.”
Turkki ommellaan angoravuohen villasta valmistetusta mohairista.
Seuraksi taipaleelle
Louhen tilan pellot ovat edelleen viljelyssä, mutta tallin eteinen on saanut uuden käyttötarkoituksen. Nalle-Talliksi kutsutussa tilassa valmistuvat nallet ja muut Louhi-Nallen tuotteet.
Oman tuotemerkin kehittäminen ei aluksi käynyt edes mielessä. Kun perhe, sukulaiset ja kummilapset olivat saaneet nallensa, kyselyitä alkoi vähitellen tulla vieraammiltakin nallentarvitsijoilta. ”Muistan miten piti ajatukset kääntää. Siis että tekisin ja möisin? Ja viimein, että miksen voisi.”
Osa töistä syntyy tilauksesta akuuttiin nallepulaan: kotoa muuttavalle lapselle, syntymäpäivälahjaksi tai seuraksi taipaleelle. Nalleja tarvitaan kaikenikäisenä, kaikenlaisissa elämänvaiheissa. Pienikin nalle voi välittää isoja asioita.
”Ei se ole vain se nalle, vaan toisen ihmisen elämä, johon pääsee hetkeksi mukaan”, Päivikki liikuttuu.
Yhtenä koskettavimmista töistä on jäänyt mieleen lähes satavuotiaalle äidille tilattu nalle. Se piti tehdä nopeasti.
Toisinaan toiveet venyttävät perinteisen nalleuden rajoja. Pienen pähkäilyn jälkeen Päivikki on saanut sovitettua tilauskarhulle jopa pirunsarvet. ”Mutta ei siitäkään tullut mikään ilkeä, vaan lopulta aika kiltti Pörö.”
Pikkuruiset Aurora ja Tiu mahtuvat taskukokoiseen matkalaukkuun.
Tunne ja tarina
Uusien nallejen teon lisäksi Päivikki taitaa myös vanhojen korjauksen. Koiran hampaisiin joutuminen on nallelle aina kova paikka, mutta myös kymmenien vuosien rakkaus voi jättää jälkensä. Usein vanhan nallen joutuu purkamaan osiin ja rakentamaan käytännössä kokonaan uudestaan. ”Ihan hirveä työ, mutta kun niissä tilkuissa ja osissa on se tunne ja tarina.”
Maaseudulla toimeentulo on vanhastaan totuttu keräämään monesta palasta. Yksi Päivikin palasista on Louhi-Nalle, toinen on oma metsä. Metsän läheisyys on myös itsestään selvä osa hyvää elämää. Männynrunko tarjoaa tukevaa taustavoimaa silloin kun sitä eniten tarvitsee, sammalmättäälle sopii kellahtaa aina kun siltä tuntuu.
”En voisi kuvitella asuvani muualla. Ei ole päivää, etten kävisi metsässä.”
Usein metsäretkelle mukaan lähtee Konsta. Alkujaan myyntiin tarkoitettu Konsta jäi pysyvästi kotinalleksi ja retkikumppaniksi, kun se paljastui hiukan lonkkavikaiseksi. ”Ikään kuin kukaan meistä olisi täydellinen”, Päivikki hymähtää.
Päivikin lempiartisti Leonard Cohenin eräässä laulussa on ajatus siitä, kuinka kaikessa on särö, jotta valo pääsisi sisään. Kun Päivikki avaa Nalle-Tallinsa oven, valoa tulvii molempiin suuntiin.
