Johonkin se jo ilmestyi. Syksy nimittäin.
Kalenterin mukaan syksy alkoi tasapuolisesti kaikille syyskuussa, mutta sään suhteen syksy on vähän puolueellinen: jossain viipyy yhä kesä.
“Ilmatieteessä puhutaan termisestä syksystä. Se alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle kymmenen mutta yli nolla astetta”, selittää Ville Siiskonen, Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun meteorologi.
Tämän syksyn alkuhetket varmistuvat vasta jälkikäteen, mutta pitkän ajan tilastot kertovat todennäköisyyksiä. Suomen pohjoisosissa syksyä on luultavasti eletty jo elokuun lopusta tai syyskuun alusta, maan keskiosissa syksy vallitsee yleensä syyskuun puolivälistä ja etelään syksy asettunee syyskuun lopussa.
Tilastot ovat kuitenkin vain tilastoja. Säätä voidaan suhteellisen varmasti ennustaa lähinnä viikoksi, joten loppusyksyn mahdolliset lämpöjaksot voivat vielä siirtää syksyn alkua eteenpäin.
“Syksyn alkamisessa voi eri vuosina olla useiden viikkojen vaihtelua.”
Myöhäisimmillään kesä on loppunut Etelä-Suomessa lokakuun alussa, mutta varhaisimmillaan jo syyskuun alussa. Vastaavasti Keski-Suomessa kesä on päättynyt aikaisimmillaan elokuun puolivälin jälkeen ja myöhäisimmillään syyskuun loppupuolella. Lapissa kesä voi loppua jo elokuun alussa tai viimeistään syyskuun puolivälissä.
Syksyn kesto vaihtelee siinä missä sen alkaminen, joten sääsyksy on aivan muuta kuin kalenterin kolmikuinen syksy. Itä-, Pohjois- ja Keski-Suomessa talvi alkaa – eli vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi alle nollan – usein jo marraskuussa, mutta länsirannikon merellisillä havaintoasemilla ja Ahvenmaalla joskus vasta tammikuussa.
“Keskimäärin lyhin syksy on Lapissa, noin 50 päivää, ja pisin lounaissaaristossa, noin 100 päivää.”
Syyspäivän tasaus 23.9.
5 x Syysolo
1. Raikas
Pimeys lisääntyy, mutta aurinkoisia päivä riittää silti syyskuussa usein enemmän kuin myöhemmin syksyllä. Jokaisesta valonsäteestä kannattaa nyt ottaa ilo irti. Ulkona, ruskan väreissä ja kirpakoituvassa ilmassa, jos mahdollista!
2. Haikea
“Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa syksyiltani yksinäisyyteen”, huokaa Tove Janssonin sanoittama kaunis Syyslaulu, ruotsiksi Höstvisa. Tihkusateisen hämärän sävelseuralaiseksi sopii myös Juicen Syksyn sävel: “Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista, pane käsi käteen, ollaan hiljaa.”
3. Voitokas
Syyspenseys tarvitsee karkotusmanauksia. Vaikkapa Syksyn Sävel -kilpailun vanhojen voittajien kuuntelua. Ihme on, jos ei hymyilytä, kun Jussi Raittinen & The Boys vetää Metsämökin tonttua (1974) ja Mikko Alatalon mielestä Rikoo on riskillä ruma (1980).
4. Kotoisa
Kesäihmisiä syksy voi triggeröidä eli saada kipinöimään kiukusta. Vastalääkkeenä toimii hyggeröityminen eli uppoutuminen hyggeen, tunnelmalliseen kotoiluun. Syksyä ei voi perua, mutta kynttilöitä voi sytyttää ja kietoutua vilttiin ja villasukkiin. Säästyy energiaakin.
5. Toiveikas
Tule joutilas lukupäivä ja Johanna Venhon Syyskirja, elämäkertaa ja fiktiota Tove Janssonista ja hänen viimeisestä syksystään rakkaalla saarellaan. Syyskirjan jatkoksi pääsee Tove Janssonin Kesäkirja, joka kannattelee muistoja ja unelmaa kesästä. Niitä tarvitaan taas seuraavat kahdeksan kuukautta.
