Turkulainen Liisa, 66, kärsii korvamadoista eli vastoin tahtoa päässä soivista melodioista. Tiede ei pysty vielä ilmiötä selittämään, mutta ehkä se liittyy muinaiseen tapaan siirtää tietoa laulun avulla.
Mato luikerteli Liisan korvaan kolmisen vuotta sitten konsertissa, jossa esitettiin Juice Leskisen tuotantoa.
”Keikan jälkeen Outoon valoon pyöri aivoissa kaksi, kolme kuukautta piinaavan itsepintaisesti. Onneksi melodia taukosi, kun olin töissä, tapasin ystäviä tai oli jotakin muuta toimintaa.”
Liisa ei ole korvamatonsa kanssa yksin. Päässä soimisesta Helsingin yliopistossa vuonna 2018 väitelleen dosentti Lassi Liikkasen mukaan valtaosa suomalaisista kokee korvamatoja viikoittain.
Sana korvamato on suora käännös saksan kielen sanasta ohrwurm. Liikkanen käyttää termiä tahdosta riippumaton musiikin kuvittelu, koska kansankielinen ilmaisu antaa ilmiöstä väärän kuvan.
”Kyse ei ole mistään ulkoisesta tekijästä, vaan päässä soiva musiikki on oman mielemme tuote.”
Liikkanen kiinnostui aiheesta 18 vuotta sitten pohtiessaan, mistä tekisi kandidaatin tutkielmansa.
”Jonkin biisin kertosäe sattui juuri silloin soimaan päässäni ja rupesin puntaroimaan, olisiko ilmiöstä aiheeksi. Kesti pitkään ennen kuin löysin tutkimuskirjallisuutta, sillä ensimmäiset tutkimukset tahdosta riippumattomasta musiikin kuvittelusta tehtiin vuonna 2002.”
Kertosäe valtaa mielen
Korvamadot eivät jättäneet Liikkasta rauhaan, vaikka hän työskenteli myös muiden musiikkiin liittyvien tutkimushankkeiden parissa.
Neljä vuotta sitten valmistunut väitöskirja kokoaa yhteen Liikkasen omaa ja kansainvälistä tutkimusta ilmiöstä.
Korvamato on usein katkelma jostain laulusta tai tunnusmelodiasta. Se voi olla vaikkapa pätkä tv-mainosta, radiohitti tai kauppakeskuksessa soiva musiikkikappale.
Alkusysäyksen saattaa antaa myös jokin kappaleesta muistuttava ärsyke, esimerkiksi konserttimuisto tai laulajan valokuva. Tutkimusten mukaan myös joutilaana vaelteleva mieli altistaa kallonsisäiselle musiikille.
Liikkanen kertoo, että päässä soiminen kiusaa ajoittain etenkin paljon musiikkia kuuntelevia sekä laulajia ja soittajia. Se on myös jonkin verran yleisempää naisilla kuin miehillä.
”Kyse on musikaalisesta muistosta, joka jostain syystä pyrkii valtaamaan tietoisuuden ihmisen tahdosta riippumatta. Vielä tälle ei ole löydetty tieteellistä selitystä. Ennen kirjoitettua kieltä tietoa siirrettiin sukupolvelta toiselle juuri laulun ja musiikin välityksellä. Ehkä ilmiö on jollakin tavalla kytköksissä siihen.”
Joka aamu eri laulu
Liisa on huomannut päässä soimisen pahentuneen eläkkeelle jäämisen myötä.
”Uusi elämänvaihe on ollut minulle jonkinmoinen kriisi. Mahtaako korvamato liittyä siihen? Eilen kopautin vahingossa lusikalla tiskipöydän kulmaan, minkä seurauksena jokin rytmi rupesi takomaan pääkopassani.”
Usein korvien välistä kuuluu musiikkia jo herätessä. Eräänä aamuna Liisan päässä junnasi Liisankadulla-laulun kertosäe vessa, vesiposti, keittokomero ja huone. Seuraavana aamuna kaikui Päivä vain ja hetki kerrallansa, joka oli hänen mummonsa mielivirsi. Sitten vuorossa oli Lazzarella.
”Tavallisesti sama biisi toistuu mielessä kaksi, kolme päivää, minkä jälkeen tilalle tulee joku toinen kipale. Jos kuulen aamulla pääni sisällä Salattujen elämien tunnusmusiikin, niin siitä tulee hyvä päivä, koska melodia soi vaimeammin kuin muut biisit.”
Tarttuvimmat korvamadot jäävät helposti mieleen ja niissä on sopivasti toisteisuutta. Siksi Puuhamaan kaltaiset mainosrenkutukset voivat soida päässä vuosikaudet.
Liikkasen mukaan pop-musiikin formaatit ovat muuttuneet samaan suuntaan. Kappaleet ovat entistä lyhyempiä ja niissä on enemmän toistoja.
Mieli matokuurille
Tehokas korvamatolääke on vielä keksimättä, mutta joitakin konsteja kuitenkin löytyy.
Jos korvamato alkaa ärsyttää, Liikkanen neuvoo siirtämään huomion tiukasti jonnekin muualle, vaikkapa jännittävän kirjan lukemiseen, sudokuun tai kännykkäpeleihin.
Päässä soivasta kappaleesta voi yrittää päästä eroon pysäytysbiisillä eli kuuntelemalla jotakin toista melodiaa. Tosin siitä saattaa tulla uusi korvamato. Erään tutkimuksen mukaan korvamadot vähenevät purukumia jauhamalla.
Yksi parannuskeino on musiikin kuuntelun välttely. Liisa kertoo jättäneensä musiikin kuuntelun kotona lähes kokonaan. Konsertitkaan eivät enää houkuttele entiseen malliin.
”Muistojen bulevardin olen laittanut kiellettyjen listalle, koska siellä soitetaan usein 1950-luvun iskelmiä, jotka ovat minusta hirveitä ja tarttuvat herkästi korvaan.”
Hyväkään biisi ei pelasta pulasta. ”Esimerkiksi Katri Helenan Katson autiota hiekkarantaa on kaunis, mutta sekin alkoi tökkiä pyörittyään mielessä aamusta iltaan.”
Kun korvamato rupeaa oikein ahdistamaan, Liisa lähtee kävelylle ja laskee samalla mielessään numeroita yhdestä kymmeneen ja toisin päin. Yksi hyvä keino on ollut sanaristikoiden täyttäminen.
”Uskon, että saan korvamadon häädettyä jollakin keinolla. Seuraavaksi taidan kokeilla meditaatiota.”
Joillekin musiikin päässä soimisesta voi kasvaa jokapäiväistä elämää hallitseva ongelma. Silloin kyse on musiikillisesta pakko-oireesta, johon haetaan ratkaisua terapiasta tai lääkehoidosta.
