Tiina Pyöttiö luopui omakotitalosta ja kuvitteli, ettei enää koskaan haluaisi kuopsuttaa pihaa. Sitten hän hankki siirtolapuutarhamökin.
Kyläkaupalta kohti Kymijokea kääntyy hiekkatie. Sen päässä sijaitsee Korelan ryhmäpuutarha. Helle on ajanut mökkiläiset vanhojen omenapuittensa varjoon.
Pieni keltainen siirtolapuutarhamökki palstoineen sijaitsee suojaa antavan metsän kupeessa. Tiina Pyöttiö astuu terassilta kukkamaittensa keskelle.
”Useimmat asuvat mökillään koko kesän, vapun tienoilta syksyyn, kunnes vedet katkaistaan. Itse vietän täällä aikaa vain päivisin, sillä asun pyöräilymatkan päässä. Saavun varhain aamulla, käyn välillä töissä, palaan takaisin mökille ja lähden yöksi kotiin.”
Kymijoen Langinkosken haaran rantamilla sijaitseva siirtolapuutarha-alue on kooltaan vajaat viisitoista hehtaaria. Se on yksi Kotkan neljästä siirtolapuutarhasta ja rakennettu 1950-luvulla työläisten kesänviettopaikaksi. Tiinan palsta on noin 300 neliömetrin kokoinen, mutta tilan tuntua jatkaa takapihalta alkava puistometsä.
KOTIPUUTARHURI
TIINA PYÖTTIÖPuutarha: 300 m2:n siirtolapuutarhapalsta Kotkassa, vyöhyke II
Erityistä: Palstalla kukkivat kolmen sukupolven kukat.
Kotkalainen Tiina Pyöttiö rakentaa omanlaistaan puutarhaa, jossa kasvit eivät kasva säntillisissä riveissä.
Talvi talossa, kesä pihalla
Tiinasta tuli siirtolapuutarhuri kaksitoista vuotta sitten. Tosin hän ei ensikäynnillä mökistä ja sen pihasta innostunut.
”Pihalla oli kaksi huonokuntoista omenapuuta, muutama marjapensas ja kukkapenkkien tilalla perunamaa. Talon vierellä kasvoi ruusukvitteni ja liljoja. Palstanaapuri oli kuitenkin innokas myymään tätä minulle, joten pian totesin tehneeni kaupat.”
Nyt kylki kyljessä kasvavat perennat kukkivat pihalla sateenkaaren kaikissa väreissä. Lajeja on kymmeniä, jokaista sorttia vain muutaman taimen tupas. Kasvien hankinnat ovat olleet päähänpistoja, eikä suunnitelmaa ole ollut istutuksillekaan.
”Kun kaveri kävi täällä ensimmäistä kertaa, hän kommentoi, että tämähän on kauhea sekasotku. Hän kyseli, millä perusteella valitsen kasvien paikat. Oli pakko tunnustaa, että istutan sinne, mistä löytyy vielä kolonen.”
Tiina on asunut aiemmin omakotitalossa, jonka hän oli ostanut äidiltään. Sen puutarha oli tyystin toisenlainen kuin nykyinen siirtolapuutarhapalsta. Huolella hoidettu nurmikko ja säntilliset kukkapenkit olivat äidin tyyliä. Kun Tiina kyllästyi omakotielämään, hän myi talon tyttärelleen ja muutti kerrostaloon. Aluksi uusi elämä ilman pihatöitä oli helpotus.
”Kuvittelin, etten halua enää koskaan puutarhaa, mutta toisin kävi. Ensimmäisenä keväänä aloin katsella siirtolapuutarhamökkejä. Haaveena oli, että voisin nauttia talvet kerrostaloasunnon mukavuuksista mutta viettää kesät puutarhassa.”
Isotähtiputki on Tiinan lempikasveja. Varastorakennus on verhoutunut villiviiniin.
Kasvit kantavat muistoja
Ensimmäiset vuodet palsta sai uinua koko lailla entisellään, mutta sitten Tiina alkoi säätää sille uutta suuntaa. Vanha omenapuu oli pakko kaataa, koska se uhkasi romahtaa naapurin tontille. Kun toisestakin puusta piti luopua, Tiina hyvitti kaatoja istuttamalla terassin eteen luumupuun.
Vauhti kasvoi, ja kasveja tuli yhä lisää. Kukkapenkit laajenivat niin, että nyt takapihaa peittää iloisesti kukkiva kukkamatto, jossa kasvien väleissä suikertavat nurmikkopolut. Niitä pitkin puikkelehtiessa kulman takaa avautuu yllätyksiä, kasveja ja koristeita.
”Alun perin kuvittelin, että katselisin puutarhaa pöydän äärestä mökin ikkunoista, mutta eihän sitä kesällä sisällä raatsi olla. Nyt rakennan puutarhaani siten, että näen sen kauneimmillaan terassilta.”
Siirtolapuutarhamökin kasveista monien alut ovat peräisin vanhan omakotitalokodin puutarhasta. Tiinan äiti oli aikoinaan saanut omalta äidiltään taimia, jotka kasvavat nyt palstalla. Esimerkiksi rohtoraunioyrtti kasvaa ”rönttöisesti” ja on liikaa lisääntyessään oikea maanvaiva, mutta se on tärkeä muisto isänäidistä.
”Äitini sai sen anopiltaan ja istutti omaan pihaansa, josta tuli myöhemmin minun. Tyttäreni muutettua taloon hän halusi ison nurmikon, joten pelastin kolmen sukupolven muistokasvit tänne.”
Rohtosormustinkukka leviää alueella palstalta toiselle. Välillä taimia on enemmän, välillä vähemmän.
Kuin seikkailuun astuisi
Nykyinen puutarha on villi ja vapaa; edellinen säntillinen ja ruodussa. Tiinan kukkapuutarhassa kasvit saavat levitä ja siementää rauhassa. Puutarhan hoitamisesta on tullut seikkailu, jossa on paljon ennalta arvaamattomia juonenkäänteitä.
”Valitsen puutarhaani kasveja, jotka ovat minusta kauniita ja mielellään helposti lisääntyviä. Vielä parempi, jos ne ovat myös perhosten ja pörriäisten mieleen. Vanhat lajit, kuten iisoppi, tähtiputki ja syysleimu ovat kaikkea tätä.”
Sormustinkukkien, tulikukkien, malvojen ja isotähtiputkien taimia tupsahtelee milloin mistäkin. Keväällä täytyy varoa askeleitaan, ettei tallaa pikkutaimia – tai kitke niitä vahingossa pois.
”Kun tähkäverbena leviää liikaa, sitä pitää rajoittaa. Se näyttää pärjäävän elintilataistelussa vuohenputkellekin.”
Isotähtiputki on saatu mökkinaapurilta. Nyt se on yksi palstan tärkeimmistä kasveista, myös mesipistiäisten mieleen.
Luonto on paras puutarhuri
Puutarhan hoitajana Tiina on konstailematon ja antaa luonnolle mahdollisuuden kantaa oman osansa. Puutarhan kasvusto saa syksyllä jäädä niille sijoilleen. Ravinteet kiertävät paikalla, ja maahan varisseet siemenet itävät.
Alkuvuosina hän ei lannoittanut puutarhaa lainkaan, mutta viime aikoina kukat ovat saaneet kastelulannoitetta veden joukossa. Palstan pohjamaana oleva savimaa pidättää vettä, joten normaalikesinä puutarhaa ei tarvitse kastella. Hellekesinä kastelukannu on ahkerassa käytössä.
”Keväällä haluan pihan siistiksi, jotta nousevia kasveja on kiva katsella. On aikamoinen savotta, kun kokoan kasvinjäänteet kompostiin. Kitken rikkaruohoja ja kerään kotiloita ahkerasti alkukesällä, jotta loppukesällä pääsee helpommalla.”
Elegantti ranskantulikukka kukkii terassin kupeessa. Se ilmestyi puutarhaan muutama vuosi sitten, ja nyt on kolmas kesä, kun se kukkii. Lehdet muistuttivat noustessaan rohtoraunioyrttiä, mutta onneksi Tiina ei kitkenyt taimia pois.
”Jos en tunnista tainta, annan sen kasvaa. Voisinko minä muka tietää luontoa paremmin, mikä tänne sopii? Yllätysten ansiosta puutarhastani on tullut tällainen.”
TIINAN VINKIT
SUUNNITTELE JA TOTEUTA puutarha omalla tavallasi, omaa luovuuttasi hyödyntäen. Silloin puutarhasta tulee näköisesi ja yhteiselämän myötä rakas.
LUONTO on puutarhureista taitavin, ota siltä oppia. Luonnossa kasvit eivät kasva säntillisissä riveissä vaan erikorkuiset ja -väriset lajit luontaisesti yhdessä.
VAALI suvun perintökasveja – tai aloita uusi kanta. Isoäidin puutarhasta haetut perennanalut ovat parhaimmillaan jopa useiden sukupolven ikäistä maatiaiskantaa.
NAUTI puutarhanhoidosta rennolla otteella. Anna kasvinjäänteiden jäädä paikoilleen syksyllä. Vaikka keväällä näky olisi kauhea, luonto kiittää.
KUN PUUTARHANHOITO VÄSYTTÄÄ, muista kukoistuksen hetket olivatpa ne edessä tai takanapäin. Puutarha antaa enemmän kuin ottaa.
