Sitten kaikki on valmista. Peippo lopettaa lurituksensa kesken säkeen, juhlakansa hiljenee ja kääntyy odottamaan kapellimestarin ensimmäistä tahtipuikon lyöntiä. Juuri ennen soiton alkua koko puutarha pidättää henkeä. Kun ensimmäiset sävelet kuuluvat, silkkihameet levähtävät auki laskoksistaan. Näitä juhlia on odotettu.
Monivuotisten idänunikkojen kukoistuskausi on komea mutta lyhyt. Kun yksivuotiset unikot aloittavat kukintansa, juhlia riittää viikkokausiksi. Tulenpunaiset turkinunikot, hempeän pastellisävyiset silkkiunikot ja dramaattisen tummat pioniunikot leväyttävät kukkansa näkyviin usein jo kesäkuussa. Keskikesällä seuraa varsinainen ryöpsähdys, ja viimeiset satunnaiset väripilkut pilkahtelevat siellä täällä puutarhassa vielä hyvän matkaa syyskuun puolella.
Turkinunikoiden laiset matalammat lajit pysyttelevät parketilla tiiviinä ryhmänä. Kolmikymmensenttiset varret kannattelevat kirkkaanpunaisia, säännöllisen tummaläikkäisiä tanssikolttuja. Selvästi jenkkakansaa. Vai tunnenko vienon brylcreemin tuoksun, suosivatkohan nämä tanssijat kuitenkin reipasta rock’n’rollia?
Silkkiunikot ovat sonnustautuneet henkäyksenkeveisiin balettiasuihin. Pitkän odotuksen aikana rypistynyt terälehtien ohut silkki siliää. Nilkat ojentuvat, hoikat kaulat kurottuvat. Sitten ensimmäinen pyörähdys, hyppy, ja kohta koko näyttämö on täynnä väräjävää tylliä.
Kaikkein korkeimmalla leijuvien tummakukkaisten pioniunikoiden mekot ovat kuin paksusta, purppuranpunaisesta satiinista ommellut. Osa terälehdistä muistuttaa nyheröistä ryppysilkkiä, osa hohtaa sileänä ja kiiltävänä. Pyöreähelmaisia kellohameita ja röyhelöisiä latinomekkoja. Ripsureunoja, läikkyviä värejä, hulmahtavia helmuksia ja hohtavia heteitä.
Etenkin yksivuotisesta pioniunikosta tulee helposti monivuotinen ilo. Kerran kukkamaahan kylvettynä unikot säilyvät vuodesta toiseen, sirottelevat syksyllä pikkuruiset siemenensä maahan ja kasvattavat seuraavana keväänä harmaanvihreälehtisiä taimia useammankin kukkamaan tarpeisiin. Omin päin kylväytyvät pioniunikot etsivät itse kasvutilansa.
Vapaasti vaelteleva kasvusto liehuu ja läikkyy, ja vaihtaa tanssipartnereitaan vuosittain lennossa. Jonain vuonna unikolle pokkaa palavarakkaus, toisinaan tanssiin vievät tähtiputket.
Tuuli liehuttaa helmoja, terälehtien reunat hipovat tanssin pyörteissä toisiaan. Kukkamaalla jäädään valssaamaan.
TUOVI MUTANEN
Soljuville laineille haravoituja sorakäytäviä ja nurmikkoon tallattuja polkuja. Vankkaoksaisia ikipuita ja suoriin riveihin kylvettyjä kesäkukkia. Hullunkurisia patsaita, narisevia portteja, viivoittimensuoraksi leikattuja pensasaitoja ja villisti kiemurtelevia köynnöksiä.
Taitan paperin reunaan kapean kaistaleen ja painelen saumanvaran sileäksi. Ruskea voimapaperi vaatii topakat otteet. Tästä täytyy tehdä vähän kookkaampi.
En muista ihan tarkkaan, milloin se alkoi. Ehkä se liittyi siihen, että nöyristä kumarteluistani huolimatta pihlajat sieppasivat huivini oksilleen joka kerran, kun leikkasin nurmikkoa niiden latvusten alla. Tai ehkä se liittyi epätasaiseen maahan ja juuriin, jotka könysivät esiin pinnan alta. Sainko herätyksen sen jälkeen, kun pääsin ensimmäistä kertaa kulkemaan englantilaisen hedelmätarhan heinikossa? Vai väsyinkö vain
