On onni ja ilo asua keskellä kansallismaisemaa. Vaikka Kolin ikiaikaiset kalliot ja jääkauden muokkaamat vaarat ja saarijonot Pielisellä ovat minulle arkipäivää, niihin ei kyllästy.
Kolille kannattaa tulla lumoutumaan, hiljentymään ja uudistumaan. Suurin osa turisteista piipahtaa Luontokeskuksessa ja kapuaa puolen kilometrin matkan Kolin huipulle, Ukolle. Pyörähtää ehkä vielä Pahalla ja Akalla ja ajattelee, että Koli on nähty. Näissä paikoissa pitää tietysti käydä. Sen lisäksi kannattaisi kuitenkin tutustua kansallispuistoon vähän syvemmin. Luontokeskuksesta saa aisantuntevaa opastusta ja sieltä käsin järjestetään myös erilaisia teemaretkiä. Kolin hengen ja tarinat tavoittaa sen poluilla.
Jos ei ole aikaa useamman päivän vaellukselle, voi omatoimisesti kulkea pätkän Herajärven kierrosta. Metsähallituksen Luontoon-nettisivuilta löytyy tarkat reittiohjeet ja muut tiedot. Oma suosikkini Herajärven kierroksen varrella on retki lempivaaralleni Mäkrälle. Sinne pääsee kätevästi Peiponpellon parkkipaikalta nousemalla ensin Ikolanaholle ja siitä miellyttävän loivaa polkua huipulle. Tämä reitti ei vaadi superkuntoa.
Mäkrältä avautuu maisema itään Pieliselle, länteen Herajärvelle ja Järnefeltin männyn luota sykähdyttävä kansallismaisema, vaarojen jono kohti pohjoista. Vaikuttava on myös Mäkrän iso siirtolohkare.
Kolin kukkaniityt loistavat upeimmillaan juhannuksen jälkeen. Niitä hoidetaan sekä niittämällä että laiduntamalla. Lähellä Kolin kylää pääsee hiljaisen kylätien tunnelmaan kulkemalla laitumien ja kaskimaiden reunustamaa reittiä Turulasta Ollilan kautta Mattilaan. Edelleenkin Kolilla poltetaan kesäisin pieni kaski ja viljellään kaskiruista. Laitumella voi nähdä kirjavan kyyttökarjan ja lampaita. Kävelyretki on mukava päättää Mattilan viihtyisään tupaan, jossa Kolin Keidas tarjoaa kahvila- ja matkailupalveluita.
Kolin Rantatie on itsessään myös matkailunähtävyys, jonka maisemiin voi tutustua joko autolla tai polkupyörällä. Ensimmäinen nuotio- ja uintipaikka on Likolahdella. Siitä on muutama sata metriä Mustanniitylle, jonka taustalla kohoaa Mäkrävaara.
Parkkipaikalta lähtee vajaan kilometrin mittainen helppokulkuinen polku Tarhapurolle, jossa kivilohkareiden välissä kohisevat vedet alas Kolin rinteiltä. Kun jatkaa mutkaista Rantatietä, ohittaa kauniit Havukanahon niityt ja saapuu Pirunkirkon luolastolle. Helteisenä päivänä suosittelen ajamista Rantatietä edelleen eteenpäin Herajoen sillan yli. Kohta käännytään vasemmalle kansallispuistoon viimeksi liitetylle alueelle Rykiniemeen. Sieltä löytyy rauhallinen iso hiekkaranta nuotiopaikkoineen. Rykiniemessä voi myös telttailla.
Pieliselle järjestetään risteilyjä Kolin satamasta. Sieltä voi myös vuokrata veneitä ja kanootteja. Pielinen on laaja erämaajärvi. Auringonlaskun aikaan ymmärtää hyvin Kolin toisen nimen Mustarinta, kun vaarajono piirtyy mahtavana silhuettina vasten hehkuvaa iltataivasta.
Maatiaismuori Kirsti Hassinen asuu Kolilla Kortelahden pientilalla porokoirat, maatiaiskissat ja -kanat kavereinaan. Maatiaiskotieläimet ja luonto innoittavat häntä kirjoittajana ja valokuvaajana.
