Maatilalla on aina jotain rakennettavaa ja korjattavaa. Myös meillä riittää aittaa kengitettäväksi, seinää maalattavaksi, kuivuria korotettavaksi tai ikkunoita rapsutettavaksi. Monet urakoista ovat suuria ja työläitä, eikä tekemisen listallekaan tunnu loppua tulevan.
Ikuisuusprojektien ja elämänmittaisten urakoiden väliin luikahtaa välillä myös toisenlaista tekemistä. Yksi rivakimmin ja riemukkaimmin valmistuneista rakennuksista syntyi puutarhaamme viime kesänä.
Kaikki alkoi aitan taakse joskus aikapäiviä sitten hilatuista, virattomaksi jääneistä betonirappusista. Muutaman neliön betonilaatta oli maannut paikoillaan sen verran kauan, että siihen oli jo melkein tottunut. Toisinaan harmittelin heinien sekaan tyrkättyä harmaata möhkälettä, toisinaan silittelin hyväksyvästi sen kulmia, jotka olivat alkaneet peittyä pehmentävään sammaleeseen. Oli kuitenkin myönnettävä, etteivät betonirappuset varsinaisesti kaunistaneet ympäristöään.
Sitten eräänä aamuna ripustaessani kesävieraiden jäljiltä pyykkäämiäni lakanoita narulle koin valaistuksen: Meiltä puuttui majatalo.
Maaseudulla osataan säilyttää suuret määrät tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kapineita vakaumuksella kyllä aika tavaran kaupitsee. Usein näiden erinomaisen tärkeiden tavaroiden luonteva säilytyspaikka löytyy rakennusten takaa. Näin myös meillä, siispä suuntasin aitan takaa navetan taakse.
Mikä takapihan lähirautia! Miten oivallista majatalon rakennusmateriaalia: reunasta rosoisia salaojaputkia, haljenneita valuharkkoja, reikätiiliä, betonisia viemäriputkia.
Kasvihuoneen hyllyn tyhjensin säröisistä saviruukuista, puuliiteristä nappasin mukaan kippuraisia tuohenpaloja. Tikkuja, sammalta, järviruokoa… Tutkailin maailmaa kestikievarin emännän valikoivin silmin. Mistä vieraat pitäisivät, miten heidät saisi pistäytymään, viihtymään, jäämään talven yli?
Tarvitaanko pehmusteita tai aamiaistarjoilua? Mikä on sopiva huonekoko? Kaipaavatko vieraat omaa rauhaa vai voivatko huoneet sijaita vieri vieressä? Entä uima-allas, olisiko sille käyttöä? Miten markkinoin, riittääkö pelkkä puskaradio?
Pikakurssitin itseni vieraanvaraiseksi majatalon pitäjäksi. Otin huomioon kävijöiden epätavalliset tarpeet ja ääneen lausumattomat toiveet. Pätkin ja tilkitsin, sirottelin ja sommittelin. Peruskiven asennuksesta ei mennyt kuin pari viikkoa harjannostajaisiin. Vieraita vaille valmis, tervetuloa!
Ja tulivathan ne. Sudenkorennot pistäytyivät värisyttämässä siipiään kattoterassin vesialtaalla. Koppakuoriaiset kuljeskelivat alempien kerrosten käytävillä, kaksisiipiset parveilivat aulassa.
Kesäsesongin mentyä majatalosta kiinnostuivat pidempiaikaista talvikortteeria katselevat vuokralaiset. Erakkomehiläiset ja pistiäiset valikoivat syksyn tullen jälkikasvulleen soluasunnosta huoneet, joihin ne peittelivät lapsensa huolella.
Tuovi Mutanen
