Pariskunta joutui etsimään uuden kodin homeongelman takia. Nyt asuintilaa on 25 neliötä. Siihen mahtuu hyvin.
Puiden välissä seisova pieni rakennus muistuttaa ensi silmäyksellä leikkimökkiä tai nukkekotia. Tumma, kuutiomainen hirsimökki istuu hyvin luonnon keskelle.
”Tervetuloa, tervetuloa, jättäkää kengät ulkorappusille, kun ei tänne sisälle oikein mahdu”, huutelevat mökin omistajat, Riikka Keurulainen ja Janne Outinen.
On tämä tosiaan pieni! Mieleen tulee vanha Muksut-yhtyeen viisu Liisankadulla, jossa lauletaan Pentti Saarikosken sanoin vessa, vesiposti, keittokomero ja huone. Paitsi että tässä ei ole sitä keittokomeroakaan. Pienessä asunnossa ei kuitenkaan tule ahtaan paikan kammoa. Seinät ovat vaaleat ja ikkunat avautuvat moneen suuntaan. WC suihkutiloineen tuntuu jopa yllättävän avaralta.
Tanssinopettajat Riikka ja Janne viihtyvät pienessä hirsitalossaan oikein hyvin. Heillä on asuintovereina kaksi kissaa, Peetu ja Chita.
”Täällä on kaikki mitä me tarvitsemme”, sanoo Janne.
”Kaapissa on ruoka-astiasto kahdeksalle hengelle. Ja mikä parasta, tämä talo on terve. Täällä on hyvä hengittää”, Riikka jatkaa.
Vapaalla tanssinopettajat Riikka ja Janne eivät kaipaa rehkimistä.
Riikka ja Janne päätyivät minikotiinsa homeongelman vuoksi. Kuusi vuotta sitten toisensa tavanneet tanssinopettajat muuttivat lähes saman tien yhteen kerrostaloasuntoon.
”Olin muuttanut Kuopiosta Kouvolaan ja ehtinyt asua kaupungissa pari viikkoa, kun törmäsin Janneen työn merkeissä”, Riikka naurahtaa.
Pariskunnalla on oma tanssikoulu Kouvolassa. Lisäksi he käyvät ammattinsa vuoksi tiheästi niin Porvoossa kuin Helsingissäkin. Tanssinopetuksen lisäksi Riikalla on showryhmä, ja hän esittää myös yksin tankotanssia ja burleski-viihdettä.
”Viiden vuoden kerrostaloasumisen jälkeen päätimme muuttaa rivitaloasuntoon Lapinjärvelle. Sieltä olisi sopiva etäisyys niin Helsinkiin kuin Kouvolaankin”, Janne kertoo.
Lapinjärvelle asetuttiin viime kesänä. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että asunnossa oli paha sisäilmaongelma. Riikka alkoi oirehtia rajusti.
”Nenä oli jatkuvasti tukossa, migreenikohtauksia alkoi olla harva se päivä. Sain migreenin kaikista hajuista, jopa muovipussitkin haisivat pahalle. Tuli kuumetta, nivelkipuja ja nivelten turvotusta.”
Riikka ja Janne muuttivat pikaisesti väliaikaiseen asuntoon, ja Riikan terveys alkoi kohentua. Mutta mistä uusi koti, joka olisi varmasti terve?
”Halusin talon pilareiden päälle. Kävi kuitenkin ilmi, ettei yli 50-neliöistä kiinteää rakennusta ei kuitenkaan saanut rakentaa niin. Päätimme siis rakentaa pienemmän, eli noin 45-neliöisen hirsitalon.”
Pariskunta pyysi tarjouksia ja vaihtoehtoja eri valmistajilta. “Yksi valmistaja, Salvos, lähetti perään vielä viestin, jossa kerrottiin, että heillä on poistomyynnissä esittelyrakennuksia. Yritys ehdotti, että voisimme katsoa itsellemme pihasaunaa poistomyynnistä. Mepä otimme saunan lisäksi myös talon”, Riikka kertoo.
”Ostopäätökseen vaikutti myös, että talo on rakennettu täysin sisätiloissa. Uskoaksemme ainakin kosteuden aiheuttamat haitat on näin minimoitu”, Janne toteaa.
Mieluinen 2 300 neliön rinnetontti löytyi Liljendalista, parinkymmenen kilometrin päässä Loviisasta.
”Rakennuksen hinta olisi ollut 65 000 euroa uutena, mutta saimme sen 41 000 eurolla, koska se oli toiminut esittelytalona. Lisäksi tulivat saunarakennus, pohja- ja perustustyöt, sähkö- ja vesityöt, parkkipaikan teko, puunkaadot ja niin edelleen. Kokonaishinnaksi jäi noin 75 000 e”, Janne summaa.
Perustukset valmistuivat nopeasti, ja talo siirrettiin tontille valmiina. Pihalla on nyt myös kahdeksan neliön saunarakennus. Sen saunatupaa käytetään tässä vaiheessa varastona. Kesällä pihalle on aikomus rakentaa erillinen varasto.
Esittelytalossa oli valmiina sohva ja pöytä. Parvisängyn Janne ja Riikka rakensivat itse. Muuton yhteydessä heitettiin pois kaikki, mikä saattoi olla homeen altistamaa.
”Muutto oli sikäli helppoa, ettei ollut mitään vanhoja kalusteita, jotka olisi pitänyt mahduttaa tänne. Kaikki huonekalut ovat uusia”, Riikka sanoo.
Mitä hyviä ja huonoja puolia pienessä tilassa asumiseen liittyy?
”Siivoamista on hyvin vähän. Ei myöskään tule kerättyä mitään turhaa tavaraa. Jos aikoo hankkia jotain uutta, harkitsee hyvin tarkoin, tarvitseeko sitä todella”. sanoo Janne heti.
Riikka puolestaan toteaa hyväksi puoleksi sen, että he saavat olla koko ajan samassa tilassa.
”Vaikka olemme samassa työpaikassa, emme pääse kyllästymään toisiimme. Näemme työpäivän aikana oikeastaan aika vähän, sillä työskentelemme joko eri saleissa tai eri kaupungeissa. Monet ovat kysyneet, emmekö tarvitse koskaan omaa tilaa. Emme nähtävästi!”
