Kissoja, piruja ja enkeleitä
”Henkeni vähän pysähtyi, kun ensi kertaa näin maalauksilla täyteen kirjaillun kodin”, kertoo Pirjo Tuominen. Hän toimii kyläyhdistyksessä, joka huolehtii Enni Idin taiteilijakodista Padasjoella.
Vieläkö marjastuskuume polttelee ja löytyykö pakastimesta tilaa?
Jos vastaus on kyllä, niin mustikkametsä kutsuu, sillä Suomen kotien metsämarjasuosikkia ehtii mattimyöhäisinkin yhä poimimaan. Jopa Etelä-Suomessa, missä tummuvat jo sekä mustikat että elokuun yöt.
”Mustikkaa voi poimia niin kauan kuin marjat pysyvät varvussa eikä pakkanen puraise niitä”, vinkkaa erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta.
Etelässä mustikan pääsatokausi – tänä vuonna hyvä ja jopa erinomainen – oli heinäkuussa, mutta pohjoisen myöhäisempi satokausi jatkuu syyskuulle saakka.
”Elokuun loppupuoliskolla kannattaa Etelä-Suomessa etsiä mustikkaa viileiltä kasvupaikoilta, joissa marjat ovat olleet auringonvalolta ja helteeltä piilossa. Esimerkiksi pohjoisrinteiltä ja peitteisistä notkelmista”, Peltola tietää.
Loppukesällä mustikat alkavat vähitellen pehmetä, joten poimuri täytyy jossain vaiheessa vaihtaa sormiin. Moni tosin poimii muutoinkin mieluiten mustikkansa käsin, poimuria hitaammin mutta samalla ehkä meditatiivisemmin.
”Myös marjan suutuntuma muuttuu kesän edetessä. Vähän ylimennyt mustikka kannattaakin usein keittää suoraan hilloksi.”
Mustikka kannattaa sekä hillota että pakastaa pian poimimisen jälkeen, sillä tuore marja ei säily kovin hyvin. Eikä varsinkaan loppukauden vetinen mustikka.
Herkun loppumista metsistä kuitenkaan ei tarvitse pelätä. Mustikkasadosta kerätään talteen Etelä-Suomessa yleensä vain noin kymmenesosa, pohjoisessa sadasosa.
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.