Kissapuun katveessa

Martilla ja Voitolla on kissanpäivät. Kotiin on suunniteltu mahdollisimman paljon missejä miellyttäviä juttuja, monista raapimispuista alkaen.

Kissojen kiipeilyseinän nimellä myytävät orret ja hyllyt ovat mirreille mieleen, sillä niistä on turvallista olla korkealla. Eri mallit kestävät eripainoisia kissoja, joten painosuositukset kannattaa kaupassa tarkastaa.

Kun riisuu kenkiä haukiputaalaisen omakotitalon eteisessä, tuntuu että jostakin tuijotetaan. Ensin tuijottajaa ei huomaa, mutta kun kohottaa silmänsä ylemmäksi, näkyy kaksi keltaista silmää takan päällä. Ihana pikimusta kissa sieltä katsoo hyvin epäluuloisesti.

”Tämä on Voitto”, esittelee talon emäntä Laura Piipponen. Jahah, melkein pitää niiata kunnioituksesta tuon ylhäisyyden edessä. Olohuoneessa odottaa toinen ylimys, joka esitellään Martiksi. Marttikin näyttää melko tummalta, mutta se on kuulemma suklaanruskea. Molemmat kissat kuuluvat brittiläisten lyhytkarvaisten kissojen rotuun. No ilmankos, nämä herrat ovat ilman muuta arvostettua brittiläistä yläluokkaa.

”Voitto on tasaisempi luonne, mutta Martti nousee joskus väärällä tassulla.”

Jotta osoittaisin heti arvostukseni, kysyn isäntäväeltä, puhuvatko he kissoista hän ja he vai se ja ne -tyyliin.

”Yleensä sanomme ne, joskus lähinnä vitsillä viittaamme heihin sanoilla hän ja he. Korostamme silloin sitä, että vaikka nämä ovat rauhallisia ja kilttejä kissoja, niin varsinkin Martti kyllä tietää arvonsa ja käyttäytyy välillä aika diivamaisesti. Se osoittaa mieltään, jos vessa on likainen eikä suostu syömään, jos ei ole mieluista ruokaa. Eikä se myöskään suostu olemaan sylissä, jos on jostakin suivaantunut. Voitto on tasaisempi luonne, mutta Martti nousee joskus väärällä tassulla.”

Lauran lapsuuskodissa oli kissa, ja Olli on varttanut peräti kymmenen viiksiniekan kera, joten kissaton koti ei tuntuisi oikealta.

Kissaperheen kasvatit

Laura ja hänen puolisonsa Olli Piipponen ovat aina olleet kissojen ystäviä. Lauran lapsuuskodissa oli kissa, ja Ollin kodissa niitä oli peräti kymmenen.

”Äiti oli kissojen ystävä”, naurahtaa Olli.

Kun pariskunta meni yhteen vuonna 2012, oli aika selvää, että kotiin tulee jossain vaiheessa kissa. Niitä tulikin kaksi, ensin Martti, joka on nyt neljän vuoden. Viime syksynä saapui Voitto. Martti on yksivuotiaan Voiton isoeno, kissat ovat tulleet samalta kasvattajalta. Kaksi kissaa on Lauran ja Ollin mielestä juuri sopiva määrä, enempää ei tarvita. Roduksi valikoitui brittiläinen lyhytkarva, koska ne ovat rauhallisia luonteeltaan.

”Eivät ole koskaan mitään rikkoneet, vaikka ovat pitkänkin päivän joskus kahdestaan”, Olli toteaa.

”Asioita pitää miettiä kissan silmin. Siksi meillä ei ole verhoja, joihin kiipeillä.”

”Olemme remontoineet kotiamme paitsi itseämme myös kissoja ajatellen. Asioita pitää miettiä kissan silmin. Siksi meillä ei esimerkiksi ole verhoja, joihin kiipeillä. Olohuoneeseen on tehty ikkunalauta, mistä kissat voivat katsella ulos”, Laura kertoo.

Lattiamateriaali on kestävää laminaattia. Huushollissa suositaan villamattoja, jotka on helppo puhdistaa esimerkiksi pienen pulauttelun jälkeen. Olohuoneen sohvassa on julkisen tilan kangas, joka kestää normaalia paremmin. Kankaiset nojatuolit vaihdettiin muovireunaisiin kiikkutuoleihin.

”Raapimislautoja olemme sijoittaneet sinne sun tänne. On tärkeää, että ne ovat lähellä paikkoja, joissa itsekin oleskelemme, kuten olohuoneen sohvan ja makuuhuoneen sängyn vieressä. Sohvan raapimislauta on sijoitettu juuri sellaiseen kohtaan, johon tekisi mieli ehkä joskus kynsillä tarttua”, Olli toteaa.

Martti saattaa viihtyä tuntitolkulla pihan häkissä hyvän sään vallitessa.

Kodin- ja kissanhoitohuone

Olohuoneen kiipeilytynnyri on mieluisa molemmille kissoille. Sellainen oli eräällä tuttavalla, ja Laura ja Olli ihastuivat siihen heti. He kiertelivät kauppoja kunnes löysivät samanlaisen. Heillä on myös kiipeilypuita, joita pitkin pääsee hyvin ylös ja joista on hyvä siirtyä esimerkiksi takan päälle. Kiipelypuissa on myös riittävä kantavuus. Ollin mukaan brittiläiset lyhytkarvaiset saattavat kasvaa lähes kymmenkiloisiksi.

Kodissa on kauniita viherkasveja. Saavatko ne olla rauhassa?

”Monethan ajattelevat, ettei voi pitää kasveja, koska kissat kaivavat ruukkuja. Kaivaminen kuitenkin loppuu, kun ruukkuun laitetaan sitruunan palasia. Esimerkiksi meidän kumipuumme on saanut kasvaa täysin rauhassa, siinä oli jonkun aikaa sitruunaa, ja sen jälkeen se ei enää ole Voittoa ja Marttia kiinnostanut”, Laura hymyilee.

”Raapimislautoja olemme sijoittaneet sinne sun tänne.”

Kauniisti kunnostetun kodin viimeinen remonttikohde oli kodinhoitohuone. Sinne sijoitettiin kaikki kissojen tärkeimmät jutut, vessat ja ruokakaapit.

”Kasvattaja suositteli meille pellettiä kissavessoihin. Se on kuulemma kaikkein ympäristöystävällisin ja se on itse asiassa myös hintaystävällisin – sitä saa isoissa määrissä edullisesti.”

Kodinhoitohuoneesta täytyy sanoa, että se on harvinaisen siisti eläintenhoitoon tarkoitettu alue. Kaapit ja laatikot on suunniteltu täysin kissanhoitoa ajatellen. Niin ruoka- kuin tarpeentekopaikatkin pysyvät täydellisessä järjestyksessä. Isoon muoviastiaan mahtuu kerralla pellettipussin sisältö odottamaan käyttöä. Vessalaatikoille on varattu hyvä tila, kun reunimmaisen kaapin alle on jätetty sopivasti tyhjää.

Hyvät tähystyspaikat sisälle ja ulos ovat olennaisia Martille ja Voitolle.

Sylikissoja kumpikin

Kierrämme ympäri asuntoa tärkeitä kissajuttuja katsomassa, ja meitä seuraa – jos ei aina perässä, niin ainakin katseellaan – neljä tarkkaa silmää. Minkä luonteisia nämä brittiherrat ovat?

”Voitto on hyvin sosiaalinen, haluaa tulla aina lähelle. Martti tykkää olla peräti sylissä, se on sellainen sylivauva”, Laura hymähtää.

Molemmat kehräävät usein ja ovat uteliaita, aina pitää katsoa, mitä isäntäväki nyt tekee. Sänkyyn niitä ei oteta yöksi, Laura sanoo hermostuneensa siihen, että saattaa herätä, kun joku juoksee pitkin sänkyä. Esimerkiksi Voitolla on tämä tapa, jos se pääsee sänkyyn. Kumpikin kissa nukkuu öisin olohuoneessa, paikkoja vähän aina vaihdellaan. Laura ja Olli arvelevat yönukkumistenkin olevan koulutusasia. He eivät ole reagoineet, jos kissat ovat rummuttaneet makuuhuoneen ovea.

”Kasvattaja suositteli meille pellettiä kissavessoihin.”

IT-alalla työskentelevä Laura tekee kotona paljon etätöitä, joten kissoilla on aina seuraa. Ne käyvät usein pyörähtämässä emännän työpöydällä. Jos ne joskus jätetään yksin, ne pärjäävät hyvin.

Molempien suosikkiruokaa ovat raksut. Mitään hienoja ruokia ja herkkuja ei tarvitse ostaa. Maidosta ja kalasta herrat eivät välitä, tonnikalaa ne saavat joskus.

”Ja molemmat ovat olleet hyvin terveitä. Ainoa eläinlääkärikäynti on tarvittu, kun Martti sai heinän sieraimeen. Se piti poistaa nukutuksessa”, paljastaa Olli. Martti katsoo häntä sen näköisenä, että ei tässä nyt kaikkia yksityisasioita tarvitsisi kertoa.

Raapimislautoja on siroteltu asunnon strategisiin paikkoihin.

Reissussa ja kattipergolassa

Laura kertoo, että Voitto on ulkona jonkin verran arka, kotona ne säikähtävät ainoastaan ovikellon ääntä. Kissat kulkevat reissuilla isäntäparin mukana, autossa ne istuvat turvavöissä. Pariskunta kiersi Martin kanssa Suomea retkeilyautolla. Martti oli rohkea matkailija ja salli leirintäalueilla ihmisten tervehtiäkin – edellyttäen, että he osasivat käyttäytyä, eivätkä lähestyneet liian innokkaasti.

”Martti oli vain 8 kuukauden ikäinen, kun lähdimme ensimmäisen kerran sen kanssa retkeilyautolla kahdeksi viikoksi kotimaan matkalle. Ennen reissua sitä totutettiin rauhassa autoiluun istumalla ensin vain pysäköidyssä autossa. Voitto on ollut mukana lyhyemmillä reissuilla.”

Valjaitten käyttö on opittu jo kasvattajan luona. ”Haluan korostaa, miten tärkeää on kasvattajan luona vietetty pentuaika, jolloin luodaan perusta hyvälle kissan elämälle. Kasvattajan on oltava vastuullinen ja fiksu. Voiton ja Martin kohdalla tämä on onnistunut hienosti.”

Pihalla on iso ulkoiluhäkki, jossa kissat voivat oleilla turvallisesti. Martti tykkää siellä oleskella, Voitto ei.

”Martti tulee häkin ovelle istumaan, kun haluaa sisään.”

Ulkoiluhäkin rakensi Olli itse. Sen pohjana on netistä löytynyt pergolan rakennusohje, jota Olli muokkasi kissojen tarpeisiin. Häkin takaseinä rimoitettiin. Sen kolmella seinällä kulkee hylly, joka tukee rakennetta ja toimii tähystyspaikkana mirreille.

”Ajatuksena on, että jonakin päivänä ulkoiluhäkistä saa ihan tavallisen pergolan. En halunnut, että meillä on paraatipaikalla pihalla joku ankea kyhäelmä, siksi häkki rakennettiin pergolan runkoon. Ihmisetkin mahtuvat sinne sisälle, joten häkissä voi halutessaan viettää aikaa kissapoikien kanssa”, juttelee Laura.

”Kesällä Martti saattaa olla häkissä monta tuntia. Jos meillä on työpäivä, niin välillä ikkunasta katsotaan tai käydään ulkona vilkaisemassa miten sillä menee. Jos sää suosii, Martti köllöttelee maassa, muulloin häkissä olevilla tasoilla. Se tulee häkin ovelle istumaan, kun haluaa sisään.”

Laura paljastaa vielä yhden intimiteettisuojaan kuuluvan salaisuuden. Martti on värivirheellinen, siinä on pari valkoista laikkua. Yritän olla katsomatta herraa liian tunkeilevasti ja täytyy sanoa, etten niitä laikkuja erota lainkaan.

Kun poistumme, tuntuu kuin kuuluisi tuhahdus: hyvä kun menivät!