Kaadetut pihapuut, kannot ja risut kannattaa ottaa osaksi puutarhan istutuksia.
Lahopuutarha on ympäristöystävällinen ja monin tavoin luonnon monimuotoisuutta tukeva – etenkin kaupungeissa ja taajama-alueilla, joissa ei ole samalla tavalla luonnonmetsää kuin maaseudulla. Lahoava puuaines ei ole rumaa, eikä sitä kannata kerätä pihan perälle näkymättömiin, sillä siitä saa luonnonläheisiä risuaitoja, hitaasti maatuvia reunuksia tai vaikka käpykatteita. Hoitoa lahopuutarha ei juurikaan vaadi, ja sen voi toteuttaa täysin omaa mielikuvitustaan käyttäen.
Lahoavilla puilla elää tuhansia eliölajeja, jotka turvaavat niin metsäluontoa kuin kotipihaakin osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Neljännes metsiemme eliölajeista, yhteensä noin 5 000 eläin-, sieni- ja kasvilajia, on riippuvainen lahopuista. Maatuvaa ainesta kannattaa siis säästää, sillä lajiston monipuolistuminen hyödyttää kaikkia. Lahoava puu voi olla elinehto monelle pihan asukillekin, kuten kultakuoriaisen, viherkukkajäärän ja kimalaiskuoriaisen toukille. Lahopuissa elävät hyönteiset ja niiden toukat ovat puolestaan tärkeää ravintoa linnuille. Erilaisten kääpien ilmestymistä lahopuihin on myös hauskaa seurata.
Risukasoja kertyy, kun pihaa siivotaan tai puita ja pensaita leikataan. Jos risuja ei tarvitse hakkeeksi, ne voi käyttää esimerkiksi lahopuuaitaan. Maahan isketään rautakangella aidantolpille kolot kahteen rinnakkaiseen riviin. Pituussuunnassa tolppien väli voi olla noin puoli metriä ja rivien väliin jäävän aidan leveys puolesta metristä metriin tai enemmän. Aidantolpiksi sopivat melko suorat, tasapaksut puunrungot, jotka veistetään alapäästä kirveellä teräviksi. Hyvä aidan korkeus on 90 senttiä, maahan upotusta varten tarvitaan lisäksi 40 senttiä. Pituutta tolpille tulee kokonaisuudessa 130 senttiä.
Risut asetellaan tolpparivien väliin. Aita painuu hajotessaan kasaan, joten päälle lisätään tuoretta tavaraa entisten päälle. Lahoaminen kestää muutamasta vuodesta vuosikymmeniin riippuen puumateriaalin koosta, paikan kosteudesta ja puulajista.
Kaadetusta pihapuusta saa paitsi polttopuita myös monenlaista ainesta puutarhaan. Tyven voi jättää paikalleen lyhyemmän tai pidemmän kannon kera. Pökkelöstä saadaan tuki köynnökselle tai pesäpuu hömötiaiselle. Runko kelpaa lahopuutarhaan kokonaisena tai osiin sahattuna. Ontoksi muuttunut puunrunko on hieno koriste esimerkiksi varjoisen paikan perennapenkissä.
Sahatuista kiekoista saa käteviä astinlaattoja pihapoluille. Pidemmät oksat kelpaavat istutusten reunuksiin tai teiden varsille kulkua ohjaamaan. Paksummista pölleistä syntyy muuri rinteeseen tai laidat kohopenkkiin. Voipa kaadettu runko toimia istuinpenkkinäkin, kunnes se lahoaa alta. Luonnonläheiset pölkyt ovat oivia jakkaroita esimerkiksi grillipaikalle. Ne kestävät pidempään hiekan tai kiveyksen päällä kuin maan päälle asteltuina. Havupuut maatuvat yleensä hitaammin kuin lehtipuut.
Kannotkin sopivat lahopuutarhaan. Pelkästään niitä käyttämällä syntyy viehättävä kantopuutarha, joka on kuin satumaailma, vain menninkäiset puuttuvat. Kantopuutarha ei ole mikään uusi keksintö, sillä se oli muodissa jo viktoriaanisen ajan Englannissa. Maasta nostetut ja puhdistetut kannot aseteltiin näyttävästi ylösalaisin ja niiden lomaan istutettiin muun muassa isolehtisiä saniaisia. Samanmoista voi kokeilla supisuomalaisessakin puutarhassa, puitahan meillä riittää.
Puiden ja pensaiden hämyssä kantopuutarhaan syntyy salaperäinen tunnelma.
Ison kannon ylös kaivaminen vaatii yleensä konevoimaa, samoin kuin painavien kantojen asettelu paikoilleen. Joskus kantoja saattaa saada ilmaiseksi, kunhan kustantaa kuljetuksen. Niitä voi kysellä metsänomistajilta, nettikirpputoreilta tai esimerkiksi Facebookin roskalavaryhmistä.
Kannot on hyvä asetella varjoiseen tai puolivarjoiseen pihan kohtaan, jotta ne pysyvät sopivan kosteina. Puiden ja pensaiden hämyssä kantopuutarhaan syntyy salaperäinen tunnelma valon ja varjon vaihdellessa. Suomalaisista metsätyypeistä lehdot ovat ihanteellisia kantopuutarhan perustamiselle.
Käpysaalis on taattu, jos pihalla kasvaa mäntyjä, kuusia tai sembroja. Kävyistä saa esimerkiksi ilmavia katteita maanpintaa peittämään erityisesti alppiruusujen ja muiden happaman maan kasvien juurille. Käpykate estää rikkaruohojen itämistä ja vähentää veden haihtumista maasta. Toisaalta kävyt sopivat märän maanpinnan kuivattamiseen ja salaojitukseksi piharuukkuihin. Kokonaisten käpyjen maatuminen vie aikaa, joten niistä tehty kate on pitkäikäinen. Kävyt voi myös hakettaa, jolloin niistä tulee nopeammin lahoavaa kuorikatetta.
Laho- ja kantopuutarha saa elää omaa elämäänsä ja maatua pikkuhiljaa. Jotta hajottajilla riittää syötävää, lisätään lahopuutarhaan jatkuvasti uutta puuainesta. Kantoihin saattaa ilmestyä jäkälää ja sammalta sekä hyönteisten tekemiä koloja ihan kuin hyönteishotellissa.
Laho- ja kantopuutarha saa elää omaa elämäänsä ja maatua pikkuhiljaa.
Sopivia kasveja laho- ja kantopuutarhaan ovat lehtiperennat ja pienikukkaiset luonnonkasvit, jotta maisemasta tulee levollinen ja sopusointuinen. Kasvillisuus kannattaa suunnitella niin, etteivät kookkaiksi kasvavat lajit peitä kantoja ja muita lahopuita näkymättömiin. Hienoja perennoja lahopuutarhaan ovat muun muassa tarha-adiantumi, helmi- ja kampasaniainen, sinikämmen, rotkolemmikki, lumikki ja erilaiset kuunliljat. Luonnonkasveista kauniita ovat ketunleivät eli käenkaalit, suden- ja oravanmarjat, kielot ja vuokot.
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Ympäröivä luonto kiiruhtaa kohti kesää joutuisasti. Silmut pullistuvat, nuput aukeavat, versot työntyvät maasta ja hiirenkorvat alkavat höröttää. Kevään kiihkeässä kohinassa myös puutarhurin vauhti lisääntyy.
Vedenalaisessa maailmassa puhutaan paljon ja vietetään kutujuhlia ympäri vuoden. Kalojen kielellä kerrotaan, kun on nälkä tai pelottaa. Tämä ei ole kalavale!
Mitä ja mihin tarkoituksiin vanhus syö lääkkeitä? Kirjattu tieto auttaa omaisia, hoitajia ja terveyskeskusta.
Ei välkähdystäkään siiasta, kuhasta tai ahvenesta. Hauet kasvavat, muikut kutistuvat. Mökkirannan katiskat täyttyvät kiiskistä, särjistä ja salakoista.
Haluatko puutarhaasi vihannestarhan, mutta maa on kovaa ja rikkaruohoista? Kokeile no dig -viljelyä, jossa kasvualusta kasataan eloperäisistä aineksista ja kompostimullasta ilman raskasta lapiotyötä.
Niin käteviä kuin mansikkamuovit ja kuitukankaiset katteet ovatkin, on niissä myös haittapuolensa. Kotipuutarhassa kannattaa mieluummin kitkeä ihan perinteisesti sekä käyttää maatuvia luonnonmukaisia katteita.
Lempikasvit ja kauniit muistot seurasivat mielessä mukana, kun omakotitalon iso puutarha vaihtui leskeyden myötä rivitalon pikkupihaksi.
Rivitalokodin atriumpihasta tuli rehevä viherhuone, kuin suloinen salapuutarha.
Ensi kevät on täällä ennen kuin arvaammekaan! Miten mukavaa onkaan silloin nostaa pimeän yli sinnitelleet kesäkukat ja kasvit taas kuistille ja pihamaalle.
Ulkoilija löysi metsästä unelmapaikan talolleen. Pinnan alta paljastui kivinen todellisuus, mutta murikoista syntyi pohja keväiselle väri-ihanuudelle.
