Talviunen aika

Ensi kevät on täällä ennen kuin arvaammekaan! Miten mukavaa onkaan silloin nostaa pimeän yli sinnitelleet kesäkukat ja kasvit taas kuistille ja pihamaalle.

Yleisempiä talven yli säilytettäviä lajeja ovat pelargonit, verenpisarat, kanarianmarketat ja enkelinpasuunat sekä kellarissa juurakkoina säilytettävät daaliat. Ne on siirrettävä sisätiloihin ennen syksyn pakkasia.

Talvetettaville kasveille pyritään yleensä löytämään sisältä valoisa ja mahdollisimman viileä paikka. Suositut punalehtiset viherliljapuut sen sijaan tarvitsevat vähintään +15 astetta talvellakin, joten ne voi mainiosti siirtää syksyllä kodin viherkasveiksi.

Ruukuissa kasvaneet mausteyrtit kannattaa myös nostaa sisälle. Valoisalla ikkunalla tai lisävalon alla ne kasvattavat uutta satoa pitkälle talveen ja osa saattaa selvitä kevääseen saakka.

Vähemmän kastelua

Syksyn tullen kesäkukkien kastelua vähennetään ja ne siirretään katoksen alle turvaan liialliselta sateelta. Kuolleet kukat ja kasvinosat poistetaan ennen sisälle tuomista. Vihreään kasvuun ei kannata kajota tässä vaiheessa, sillä leikkaus kiihdyttää kasvua lepotilaan vaipumisen sijasta. Samalla on hyvä tarkastaa, ettei kasveissa ole tuholaisia. Sisätiloihin siirrettäessä ötökät aktivoituvat ja jatkavat lisääntymistään.

Rakennusten kuiviin ja lämpimiin oloihin kasveja on hyvä totuttaa viikon verran tuomalla ne aluksi sisälle yöksi ja viemällä taas päiväksi ulos. Näin ne selviävät siirrosta paremmin.

Mitä kellariin?

Kellari on perinteinen säilytyspaikka, joka sopii muun muassa lehtensä varistaville runkoruusuille ja muille aroille puuvartisille kasveille, kuten japaninvaahteroille. Etelä-Suomessa jalohortensiat saattavat pärjätä talven yli ulkona suojattuina, mutta pohjoisempana ne on vietävä kellariin. Jalohortensiaa ei kannata leikata, sillä se kukkii edellisvuotisten versojen kärkisilmuista. Kuihtuneet kukat ja kuolleet oksat toki poistetaan.

Kellarissa selviävät hätätilassa myös pelargonit ja verenpisarat, kunhan ilmankierto toimii. Lehteviin kasveihin tulee kosteassa herkästi homevaurioita. Myös kookkaat enkelinpasuunat on helpointa talvettaa kellarissa. Kovin korkeita pasuunoita voi pienentää leikkaamalla jo syksyllä.

Kasvit on helpointa siirtää kellariin kasvuruukuissaan. Pimeässä ja viileässä kasvit eivät juurikaan tarvitse hoitoa. Kastelun tulee olla niukkaa, muutama kerta talven aikana riittää. Hyvä keino on hakea ulkoa lunta ruukun pinnalle sulamaan.

Paras lämpötila on nollan tienoilla. Liian lämpimässä kellarissa talvilepo murtuu usein jo vuodenvaihteen jälkeen ja silmut pyrkivät avautumaan turhan aikaisin.

Viherpeukalon unelma

Ihanteellinen talvettamispaikka on valoisa ja viileä kuisti, jossa lämpötila pyörii viiden ja kymmenen asteen välimaastossa. Sopiva paikka on myös ikkunallinen autotalli tai plussan puolella pysyvä varasto, jonne lisävaloa saadaan kasvilampuilla. Valaistus ei ole pahitteeksi kuistin asukeillekaan. Ainavihannoille lajeille lisävalo on jopa tarpeellinen. Vähän energiaa vievät LED-lamput ovat tehokkaita, eivätkä ne kuumene. Kastelu on niukkaa, ja multa saa välillä kuivahtaakin.

Valoisa ja viileä talvehtimistila sopii kaikille lehtensä säilyttäville kesäkukille ja ainavihannoille lajeille, kuten murateille, laakeripuille, rosmariineille ja puksipuille. Myös sinisarja, eukalyptus, huonekuusi ja ulkomaiset arat pikkuhavut viihtyvät viileällä kuistilla.

Maljaköynnös on hankalan talvehtimiskasvin maineessa. Jatkokasvatusta voi kokeilla pitämällä köynnöstä valoisassa paikassa +12–18 asteessa. Rosmariinin kohtaloksi koituu usein kuiva sisäilma, ja se selviääkin parhaiten hengissä, jos aika kuistilla tai autotallissa jää mahdollisimman lyhyeksi. Rosmariinia ja havuja voi myös suihkutella ensiavuksi.

Kun kevät koittaa

Hyvästä hoidosta huolimatta talvettaminen koettelee kasveja – enemmän tai vähemmän. Lehtiä varisee ja versoja kuolee. Lämpimässä esimerkiksi pelargonit ja enkelinpasuunat yrittävät jatkaa kasvuaan ja honteloituvat. Myös piiloissaan talvehtivat kirvat ja vihannespunkit jatkavat tihutöitään. Verenpisaran versot kuivuvat herkästi kuivassa asuinhuoneessa ja viileällä kuistillakin tulee vaurioita.

Kevään koittaessa kasvit heräävät henkiin ja alkavat pukata uutta kasvua. Kuolleita kasvinosia voi poistaa talvella, mutta varsinainen leikkaus tehdään vasta kevättalvella. Talven yli sinnitelleet pelargonit ja muut kärsineet kasvit leikataan mataliksi ja istutetaan uuteen multaan.

Vihreistä versoista voi ottaa pistokkaita, jotka juurtuvat kasvukauden alussa hyvin. Enkelinpasuunat voi typistää hyvinkin mataliksi, reilun 30 sentin mittainen runko riittää. Leikatut oksan- ja rungonpätkät voit käyttää pistokaslisäykseen.