Kolikko tai vodkatilkka ja sokeria maljakkoon, niin tulppaanikimpun ikä pitenee. Näin väittävät nettiniksit, mutta mitä sanoo Susanne Nicol, kukkakauppias ja tulppaanitarhuri.
”Jos jotain maljakkoon laittaisin, niin korkeintaan kukkavirkistettä, jääpalan tai lunta. Enemmän luottaisin kotimaiseen tulppaaniin ja tuoreuteen, jonka tunnistaa jäykkyydestä ja lehtien narinasta sormissa. Tuore kimppu ei ole kaupassa koskaan vedessä, eivätkä kukkien kärjet ole kuivuneet.”
Kotona varsiin leikataan uudet imupinnat ja puketti kääreessään laitetaan viileään veteen puoleksi tunniksi. Sitten poistetaan risat lehdet. Alkuimeytyksen jälkeen vaasissa pidetään vain viitisen senttiä vettä. Muuten varret venähtävät.
”Puhdas vesi kannattaa vaihtaa joka päivä ja yöksi siirtää kukat viileään, vaikka jääkaappiin. Se tuplaa tulppaanin iän.”
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Tätiparkourporukka loikkii, pomppii ja könyää niin, että nivelet naukuvat riemusta ja lihakset huutavat ilolla hoosiannaa. Nuorten miesten suosima laji sieppasi mukaansa leidit, joiden ikähaitari on ”yli eläkeiän, mutta alle sata.”
Ilman vapaaehtoisia jäisi moni tapahtuma pitämättä ja työ tekemättä. Mutta mikä saa talkoilemaan – ja jopa maksamaan siitä?
Suomi jakautuu joukkoliikenteen tarjonnassa ennennäkemättömällä tavalla. Korona näivetti muutosten kourissa ollutta alaa entisestään. Ensi kesänä vaikkapa Valamon luostariin ei enää linjurilla pääse.
