Hämärän hiipiessä valkokukkaisista ja vaalealehtisistä kasveista sommiteltu kuupuutarha on näyttävimmillään. Kukkien tuoksut, heinien kahina ja suihkulähteen solina lisäävät taianomaista tunnelmaa.
Varhaisimmat kuupuutarhat tiedetään 1500-luvun Intiasta, jossa illan viileydestä nautittiin valkoisten, tuoksuvien kukkien hehkussa. Iso-Britanniassa rakennettiin, etenkin 1800-luvulla, linnojen ja kartanoiden maille valkoisista, hopeisista ja valkoisenkirjavista kasveista romanttisia nurkkauksia. Etelä-Englannin Kentissä sijaitsevasta Sissinghurstin linnan puutarhasta löytyykin kuuluisa pelkästään valkokukkaisista lajeista koostuva alue, jonka istutuksiin on päässyt myös valkokukkainen maitohorsma.
Suomen valoisassa kesässä paras ajankohta kuupuutarhasta nauttimiseen on heinäkuun lopun ja elokuun lopun välinen aika, jolloin hämärää aikaa on enemmän kuin alku- ja keskikesällä ja illatkin ovat vielä suloisen lämpimiä. Kuutarhan kukkivat kasvit kannattaakin valita tätä ajatellen.
Vaalea väri korostaa tilan kolmiulotteisuutta ja antaa väljän ja tilavan vaikutelman. Pihanurkkaus, osa oleskelualuetta tai patio riittävät mainiosti yölliselle kuupuutarhalle. Sommittelun voi aloittaa perennoilla ja kesäkukilla, sillä tunnelman luomiseen riittää alkuun muutamakin valkokukkainen kasvi. Puutarhan varjoisimmatkin kohdat saavat näin valoisuutta.
Enkeliperhoangervon valkoiset pienet kukat ovat kuin tähtiä. Keskikesällä kukkiva perhoangervo kasvattaa uudet kukkanuput syksyllä, kun sen kasvustoa lyhennetään kukinnan jälkeen. Helminukkajäkkärän somat valkoiset mykerökukat puolestaan säilyvät pitkään. Lisäksi niiden kukinnot helisevät, kun niitä liikuttaa.
Monet tutut perennamme kukkivat loppukesällä myös valkoisina. Sopivia lajikkeita kannattaa katsella jaloangervosta, jaloritarinkannuksesta, kaunopunahatusta, kimikeistä, liljoista, loistosalviasta, myskimalvasta, syysleimusta, verikurjenpolvesta ja värimintusta.
Pallohortensia sopii erinomaisesti kuupuutarhaan.
Kuutarhaa suunnittelevan kannattaa valita valkokukkaisten lajien lisäksi myös lehvästöltään valkoisenkirjavia tai hopealle hohtavia lajeja, esimerkiksi viiruhelpeä ja kirjovuohenputkea. Myös kuunliljasta, rotkolemmikistä, syysleimusta ja varjoyrtistä on saatavana kirjavalehtisiä lajikkeita.
Euroopanalppitähdellä, alppipiikkiputkella, hopeamarunalla, hopeahärkillä ja nukkapähkämöllä on puolestaan hopeanhohtoiset lehdet. Istutuksia voi täydentää valkokukkaisilla ja hopeanhohtoisilla kesäkukilla. Hopeanharmaat lehdet on muun muassa hopealehdellä, hopeavitjalla ja hopealangalla.
Koristepensaista pallohortensia sopii erinomaisesti kuupuutarhaan. Sen suuret ja pyöreät kukinnot suorastaan hohtavat illan hämärässä. Se on terve ja helppohoitoinen pensas, samoin kuin muutkin loppukesällä kukkivat hortensiat. Pensashanhikit kukkivat myöhäiseen syksyyn, ja niistä löytyy myös valkokukkaisia lajikkeita.
Laikkukirjokanukka on edukseen erityisesti varjoisessa ja hämyisessä ympäristössä. Kiipeilemään voi istuttaa esimerkiksi valkokukkaisen ´Pohjantähti´- tai ´White New Dawn´ -köynnösruusun.
Iltaisin ja öisin tuoksuvat kasvit sekä soliseva vesi ja tuulessa kahisevat heinät tuovat oman lisänsä kuutamopuutarhan aistimaailmaan. Melko myöhään kukintansa aloittava narsissitupakka on upeimmillaan syyskesän hämärtyvässä illassa valkoisten kukkien levittäessä voimakasta tuoksuaan. Myös madonnaliljan, syyskimikän sekä kesäkukkina kasvatettavien tuoksupieluksen ja heliotroopin kukat ovat tuoksuvia.
Valkosävyiset lajit pääsevät edukseen erityisesti tummanvihreitä taustakasveja vasten. Sellaisiksi sopivat erilaiset havukasvit, kuten kartiomarjakuuset, pylvästuijat ja kartioalbertan- eli kartiovalkokuuset. Ne tuovat ryhtiä päiväsaikaan, mutta katoavat varjoihin valon vähetessä. Oivallisia taustakasveja ovat myös kookkaat koristekastikat, isosiniheinät ja elefanttiheinät.
Kuupuutarhan tunnelmaa voi lisätä myös vaaleasävyisillä pihakalusteilla ja pintamateriaaleilla. Vaaleanharmaista noppakivistä ladottu oleskelualue tai vaalealla soralla päällystetty polku heijastaa valoa illan hämärässä.
Pyöreään muotoon suunniteltu alue kulkuväylineen ja kaartuvine istutuksineen viehättää silmää. Kiveykselle ja puutarhapöydälle asetellut lyhdyt ja kynttilät korostavat valkoisten kukkien kauneutta auringon jo laskettua. Kuupuutarhan kruunaavat puiden oksille ripustetut kristallit, jotka kimaltelevat auringon viime säteiden tai kynttilälyhtyjen valon osuessa niihin.
Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin (1969) perustuva esitys 1960-luvusta ja keski-ikäisistä, keskiluokkaisista ihmisistä, joilla pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Dramatisointi Iira Halttunen ja ohjaus Laura Mattila.
Kevätaurinko porottaa. Harvat huonekasvit sietävät suoraa auringonpaistetta, vaikka valoa tarvitsevatkin. Paahteiselle eteläikkunalle omiaan ovat kuumuuteen ja kuivuuteen sopeutuneet kaktukset, tyräkit ja maksaruohokasvit.
Vannoutuneen joululeipurin köökissä paistuu rouheita ruispiparkakkuja, suklaisia joulupalleroita, salaisia pikkupipareita – ja tietenkin hulppeita piparitaloja. Parisataalukuinen muottikokoelmakin yhä vain kasvaa.
Ratsastusharrastus kokoaa erilaiset yhteen. Tallilla ei tarvitse olla kenekään pomo tai alainen, äiti tai puoliso. Saa vain nauttia hetkestä ja yhteydestä upeaan eläimeen.
Ystävykset vuokrasivat saaresta tilan ja perustivat kimppatallin. Nyt Johanna Kymäläinen saa ensimmäistä kertaa asua samassa pihapiirissä hevostensa kanssa.
Tuoksuheiniä käytettiin aikoinaan liinavaatekaapeissa, vuodeoljissa, pitopöydissä ja kopioarkuissa hajusteina. Niitä voi suosia myös pihamaallaan.
Pikkuruisen puutarhamökin piha Raholan siirtolapuutarhassa herää uuteen kasvukauteen. Kukkivien omenapuiden alle väripilkkuja tuovat tulppaanit ja narsissit. Täällä Tiina Lehtonen palaa lapsuuden satumaahan.
Kaupunkilaispari kasvoi parissa vuosikymmenessä niin taitavaksi, että oman maan satoa riittää ympäri vuoden. Etenkin, kun kaupunkitontti vaihtui laajoihin maalaistiluksiin.
Kaadetut pihapuut, kannot ja risut kannattaa ottaa osaksi puutarhan istutuksia.
Haluatko puutarhaasi vihannestarhan, mutta maa on kovaa ja rikkaruohoista? Kokeile no dig -viljelyä, jossa kasvualusta kasataan eloperäisistä aineksista ja kompostimullasta ilman raskasta lapiotyötä.
Niin käteviä kuin mansikkamuovit ja kuitukankaiset katteet ovatkin, on niissä myös haittapuolensa. Kotipuutarhassa kannattaa mieluummin kitkeä ihan perinteisesti sekä käyttää maatuvia luonnonmukaisia katteita.
