Sorkanjälkiä kukkapenkissä!

Metsä- ja valkohäntäkauriit tulevat pihoille ja puutarhoihin ruuan perässä. Tehokkain suoja on korkea aita, mutta kasvivalinnoillakin voi ehkäistä tuhoja. Myös karkotuskeinoja kannattaa kokeilla.

Talvisin, kun ruoka on vähissä, kauriiden vierailut pihoille lisääntyvät. Silloin niille kelpaavat niin tuijat ja marjakuuset kuin lumen alta paljastuneet taponlehdet ja vuorenkilvetkin. Ihmisiin tottuneita sorkkaeläimiä näkee valitettavasti entistä useammin myös kesäisin napostelemassa pihakasveja. Ovatpa ne löytäneet tiensä hautausmaillekin, joissa juuri lasketut surukukat ovat kuin maukas buffet-pöytä.

Metsä- ja valkohäntäkauriit vierailevat mielellään puutarhoissa, jos ne eivät löydä luonnosta sopivaa syötävää. Erityisesti kuivaan kangasmetsään rajoittuva piha on vaaravyöhykkeessä, kun huolella hoidetut, mehevät puutarhakasvit houkuttelevat sorkkaväkeä.

Ainoa varma keino estää eläinten pääsy puutarhaan on pystyttää tarpeeksi korkea aita. Parimetrinen aita kuulostaa riittävältä, mutta senkin yli nopsajalat hyppäävät vaivatta. Varman päälle suojausta hakevan kannattaa rakentaa vähintään 2,5 metriä korkea aita koko puutarhan ympäri. Ennen aidan suunnittelua on syytä tarkistaa oman kunnan rakennusmääräykset, sillä yli puolitoistametriset aidat vaativat usein luvan.

Aidalla voi suojata myös vain osan puutarhasta tai jopa estää kauriiden pääsyn vain yksittäisen kasvin luo. Eläimet eivät yleensä hyppää pienen aidatun alueen sisälle. Sähköpaimentakin voi kokeilla, mutta yksi lanka ei välttämättä riitä. Eläimet eivät myöskään kunnioita keltaista riistanauhaa, vaikka sitä virittelisi useammankin kerroksen.

Omalla pihallamme tuijille laitetaan jo syksyllä kevätahavalta suojaavat varjostusverkot, jotka estävät metsäkauriita napostelemasta oksia talvella. Kesällä tuijan versot eivät niille maistu.

Erityisesti mokomat pitävät tulppaaneista, joten niitä ei kannata istuttaa, jos haluaa välttää mielipahan.

Sorkkaeläimet maistelevat puutarhassa monenlaisia kasveja, mutta varsinaiseksi evääksi kelpaavat makoisimmilta maistuvat. Omenapuut, ruusut, kuunliljat, päivänliljat, syysleimut, rönsyansikat ja liljat ovat niiden suurta herkkua. Erityisesti mokomat pitävät tulppaaneista, joten niitä ei kannata istuttaa, jos haluaa välttää mielipahan keväisten alkujen mentyä parempiin suihin. Sen sijaan narsissit saavat olla rauhassa. Kesäkukkaruukut on varminta sijoittaa paikkoihin, joihin eläimet eivät yllä.

Hirvieläimet vieroksuvat voimakkaita tuoksuja. Esimerkiksi sumutettavan Trico Gardenin tehoaineena oleva lampaanrasva karkottaa eläimiä. Sitä suositellaan koristekasvien suojaamiseen, syötäville kasvinosille aine ei käy. Käsittelyn voi toistaa enintään neljä kertaa vuodessa 4‒6 viikon välein. Oksille voi ripustella myös eteerisiä öljyjä sisältäviä Nassut pois -tuoksupalloja tai viritellä puutarhaan tervan tuoksuisia köysiä.

Hirvieläimet karttavat myös eteerisiä öljyjä sisältäviä kasveja, kuten rosmariinia, timjamia, minttuja, salviaa ja laventelia. Tuoksukurjenpolvet, marunat, mirrinmintut ja värimintutkaan eivät kuulu niiden suosikkilistalle. Ne jättävät yleensä rauhaan lisäksi muun muassa akileijat, jättipoimulehdet, tyräkit, kärsämöt, nukkapähkämöt, sormivaleangervot, sormustinkukat ja töyhtöangervot.

Toisinaan epämieluisatkin kasvit saattavat kelvata eikä ihan vedenpitäviä listoja voi tehdä. Yhdessä pihassa rauhaan jätetty kasvi saatetaan toisaalla kaluta lehdettömäksi.

Pihan pensasistutuksiin kannattaa valita esimerkiksi pensasangervoja, pensashanhikkeja ja aronioita, jotka voi tarvittaessa leikata alas. Piikkiset happomarjat sekä pahanhajuiset puksipuut ja mahoniat saavat yleensä kasvaa rauhassa. Lumisina talvina saattavat alppiruusutkin päätyä vierailijoiden suihin.

Parhaimpia ovat sekaistutukset, joissa kasvaa sekä lehtipensaita, havuja että perennoja. Monilajisessa ryhmässä syöntijälkiä ei erota niin selvästi.

Vaikuttaa siltä, että metsä- ja valkohäntäkauriit ovat tulleet jäädäkseen, yhtä lailla kuin pihakasvejamme turmelevat lehtokotilotkin. Eroon niistä ei pääse, joten kutsumattomien vierailijoiden käynnit on ehkä vain hyväksyttävä, suojattava ainakin tärkeimmät kasvit sekä suosittava kauriille vähemmän maistuvia lajeja.

Kasvimaa kannattaa ehdottomasti suojata, jos mielii saada satoa. Kasvihuoneessa viljely on turvallista.