Tuoksumatka lapsuuteen

10.07.2026

Tuoksuvat korret, kaartuvat röyhyt

Tuoksuheiniä käytettiin aikoinaan liinavaatekaapeissa, vuodeoljissa, pito­pöydissä ja kopioarkuissa hajusteina. Niitä voi suosia myös pihamaallaan.

Muistatko lapsuudestasi pientareella kasvaneen heinän, joka tuoksui lehtiä kosketeltaessa erityisen hyvälle? Se oli todennäköisesti niittymaarianheinää tai tuoksusimaketta. Molempien tuoksun aiheuttaa kassiankanelista tuttu kumariini, luonnossa esiintyvä aromaattinen yhdiste. Kumariinia on muissakin tuoksuvissa kasveissa, kuten hajuheinässä, lehtotesmassa ja laventelissa sekä lehdoissa harvinaisena kasvavassa tuoksumatarassa (Galium odoratum).

Kaikkien heinien tuoksu voimistuu, kun niitä leikataan ja kuivataan. Vastaleikattu nurmikko tai kuivuvat korret heinäpellolla ovatkin monelle muistoja herättäviä kesän tuoksuja. Myös tuoksuheinien tuoksu on voimakkaimmillaan kuivattuna.

Aikoinaan tuoksuheiniä letitettiin palmikoiksi ja kuivattiin pimeässä ja kuivassa paikassa. Sellaisen voi nykyäänkin ripustaa vaatekaappiin tai huoneilmaa raikastamaan. Heinistä voi askarrella myös tuoksuvia koristeita. Maarianheiniä on käytetty yleisesti myös hajuvesissä sekä mausteena juomissa, marmeladeissa ja jälkiruuissa. Tunnetuin lienee puolalainen Żubrówka-viina, jonka maustetaan lännenmaarianheinällä.

Neitsyt Maarian sänkyheinät

Yleisimpiä simakkeisiin kuuluvia tuoksuheiniä ovat monivuotiset, maavarsien avulla leviävät tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum) ja niittymaarianheinä (A. hirtum). Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen tuoksusimake viihtyy pientareilla, tuoreilla niityillä ja hakkuuaukeilla. Se kasvaa 10–40 senttiä korkeaksi ja kukkii aikaisin kesällä tiheän tähkämäisellä röyhyllä, josta heteet siirottavat selvästi ulos. Lehdet ovat lyhyet ja vaalean- tai kellanvihreät. Pohjoisessa kasvaa hyvin samannäköistä pohjantuoksusimaketta (A. nipponicum).

Niittymaarianheinä menestyy harvinaisena koko maassa hiekkaisilla niityillä, ahoilla, rannoilla ja metsänreunoissa. Maarianheinät kasvavat 30–75 sentin korkuisiksi. Kesäkuussa avautuva kukinto on 20–70-tähkyläinen röyhy. Niittymaarianheinää on pidetty pyhänä kasvina ja kimppu hyväntuoksuista heinää saattoikin olla mukana kirkkomatkalla. Se tunnettiinkin aikoinaan Neitsyt Marian sänkyheinänä, sillä tarun mukaan Neitsyt Maria oli käyttänyt sitä Jeesus-lapsen sängyn olkina.

Niittymaarianheinän lisäksi meillä kasvaa sitä muistuttavia tuoksumaarianheinää (A. nitens) ja sen alalajia lännenmaarianheinää (A. nitens subsb. balticum) sekä metsämaarianheinää (A. australe). Tuoksumaarianheinää tapaa parhaiten etelä- ja länsirannikolla. Etelä-Suomessa menestyvä metsämaarianheinä kasvaa melko yleisesti harjujen lehtomaisilla rinteillä ja kosteissa kuusimetsissä. Sitä esiintyy tosin vain harvoina mättäinä, sillä se on Suomessa kasvualueensa pohjoisilla äärialueilla.

Tesmaletit iltamiin

Voimakkaasti tuoksuva lehtotesma (Milium effusum) kasvaa lähes koko Euroopassa. Heinä viihtyy parhaiten kosteissa lehdoissa, lähteiden ja metsäojien varsilla, mutta sen voi löytää myös metsäteiden pientareelta ja kuivasta kuusikosta. Suomessa lehtotesma on yleisin etelärannikolla ja Pohjanmaalla. Se on ollut etenkin hailuotolaisten oma tuoksuheinä, jota ovat saarella käyttäneet niin miehet kuin naisetkin. Miehet asettelivat helteellä tesman lehtiä lakkiensa alle niittäessään heinää niityllä. Naisten puolestaan kerrotaan palmikoineen tuoksuvia lehtiä leteiksi iltamia varten.

Monivuotisissa mättäissä kasvava lehtotesma kasvattaa 50–150 sentin korkuiset yksittäiskortiset ja pystyt kukkavarret. Lehti on 6–12 millimetriä leveä ja veltto. Vaaleanvihreä röyhy on kookas, harvahko, pitkähaarainen ja nuokkuva. Puutarhakasvina myytävässä limetinvihreälehtisessä kultatesmassa (M. effusum ´Aureum´) sen sijaan ei ole havaittavaa tuoksua.

Harvinainen hajuheinä

Hajuheinä (Cinna latifolia) on lähes metrin korkuiseksi kasvava, löyhästi mätästävä ja hento monivuotinen heinä. Sen kasvupaikkoja ovat louhikkoiset puronvarsilehdot ja muut kosteat lehtomaiset kasvupaikat, joissa on viileä, kostea pienilmasto. Hajuheinän 8–16 millin levyiset, pehmeät lehdet ovat nuokkuvat ja päältä karheat. Heinä–elokuussa ilmestyvät vaaleanvihreät röyhyt ovat kaarevia ja nuokkuvahaaraisia.

Hajuheinä on meillä harvinainen, varmimmin sitä löytyy Järvi-Suomesta. Laji onkin rauhoitettu ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävä, sillä hajuheinän luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet hakkuiden, lehtojen raivauksen, metsäojituksen ja purojen perkauksen vuoksi. Lisäksi lajin leviämiskyky siemenistä on heikko.

• Teksti Leena Nurmi

Piha, Puutarha

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

Mainos – sisältö jatkuu alla

Mainos päättyy

Mainos – sisältö jatkuu alla

Mainos päättyy