19.09.2018

Suvun aarteiden vaalija

Vanhan torpparinmökin pihamaalla kukkivat uhkeat pelargonit, hoitajansa syliä suuremmat. Osa niistä on perintökalleuksia.

Vaaleanpunakukkainen ’Mårbacka’ kukkii valtoimenaan, ja riippapelargoni ’Green Eyes’ -lajikkeen versot notkuvat tiiliskivipinon päällä. Yhdessä isoimmista ruukuista on yhtä aikaa kukassa kolme eri sorttia kerrannaiskukkaisia pelargoneja.

Järvenpään reunamilla vanhan torpan pihamaa on pelargoneille otollisen valoisa ja suojaisa. Eteläpuolelle istutettu kuusiaita hieman varjostaa, mutta myös vaimentaa kevät- ja syystuulet.

Sari Kaipiainen nyppii kulkiessaan pois kuihtuneita kukkia ja tarinoi kasviensa historiasta. Vanhimmat ovat menestyneet hänen hoidossaan jo yli 30 vuotta, mutta niiden alku on vielä kauempana.

”Jo alle kaksikymppisenä sain mummulta valkoisen pelargonin pistokkaan. Mummu oli ostanut pelargonin välirauhan aikaan Tampereelta ja vienyt mukanaan Viipuriin. Sodan jälkeeni pelargoni matkusti evakkokuormassa Hyvinkään Kytäjälle.”

Kun pelargoninpistokas juurtui ja alkoi kukoistaa, Sari alkoi hankkia niitä lisääkin. Sitruunantuoksua ympärilleen levittävä tuoksupelargonikin on mummun peruja, ja yhteensä pelargoneja on parikymmentä ruukullista.

”Pelargoneista tuli minulle intohimo ja rakkaus. Huomasin, että ne kukkivat koko kesän ja ovat aika helppoja talvettaa. Pidän erityisesti pastellinsävyisistä vanhanajan lajikkeista. Tietysti myös valkoisista, kuten mummunikin.”

Työläät ihanuudet

Talon edustalla rivissä kukoistaa pelargonien värikimara: vaaleanpunainen ’Appleblossom Rosebud’, punainen ’Wilhelm Langguth’ ja valkoinen tunnistamaton perintöpelargoni. Pelargonit nauttivat aurinkoisista ja lämpimistä kesistä, kuten hoitajansakin.

Kun pihan täyttävät pensaankokoiset pelargonit, niissä riittää kesätöitä vapaa-ajaksi. Vanhat kukat pitää nyppiä pois vähintään kerran viikossa, jotta uusia puhkeaa tasaisesti tilalle. Tuulen taivuttamat versot kannattaa leikata heti pois, jotta pensas haarautuu tukevaksi.

”Joskus tulee mieleen, että pitääkö kasveja vähentää, jotta jaksaisi hoitaa kaikki kunnolla. Aurinkoisina kesinä työllistää kasteleminen; sateella ovat vaivoina lehtokotilot ja niiden pois kerääminen”, Sari huokaa.

Pelargonien hoitaminen on kuitenkin helpottanut sitä mukaa kuin kokemus on karttunut. Keväällä Sari lisää pelargonien multaan kanankakkaa tai kevätlannoitetta, jotta alkukesällä ei tarvitse huolehtia ravinteiden riittävyydestä. Keskikesältä alkaen hän sekoittaa kasteluveteen kastelulannoitetta.

Mullat Sari vaihtaa kasveilleen vain muutaman vuoden välein – jos kasvin koko ylipäätään mullanvaihdon sallii. Ruukutusmullan joukkoon hän sekoittaa oman puutarhan palanutta kompostia. Jos multaa ei kärsi vaihtaa, tuoretta kasvualustaa saa lisättyä paakun pinnalle.

Vuoden kierto

Keväällä pelargonit pääsevät ulos yleensä toukokuun lopulla, ja lokakuussa ne viedään takaisin varastoon. Muutot ovat mukavimmat poutasäällä, mutta keväällä muuttopäivän tulee olla myös pilvinen.

”Varastossa lämpötila kevättä kohti nousee, ja kasvit alkavat versoa. Hento kasvu ei kuitenkaan siedä aurinkoa yhtään. Siirrän kasvit aluksi kasvihuoneeseen tai katokseen, jossa on suojaisaa. Peittelen taimet kylmiksi öiksi kasvuharsolla. Keväällä kasvit myös madalletaan ja muotoillaan.”

Syksyllä pelargonit siirretään katokseen kuivahtamaan ennen varastoon vientiä. Sopiva aika siirtää kasvit varaston puolelle on se, kun kasvit alkavat varistaa lehtiään ja multa tuntuu kädessä kuivalta.

”Kastelen taimet varastossa vain 3-4 kertaa talven aikana. Kun lämpötila on alle 10 astetta ja valoa tulee vain pienestä ikkunasta, viivytän kastelua niin pitkään, että multa irtoaa ruukunreunoista.”

Pikkuinen talvivarasto on tupaten täynnä kasveja, joiden väleissä kulkeminen on melkoista puikkelehtimista. Sari on huomannut, että pelargonien kanssa talvet viihtyvät myös monet muut ilmastossamme talvenarat lajit, kuten hortensiat, kiinanruusut ja sinisarjat.

”Vanha autotalli ja varasto täyttävät tehtävänsä, vaikkei autoa siellä ole koskaan pidettykään. Otan mummun pelargoneista joskus pistokkaita sukulaisille ja ystäville, joilla on mahdollisuus talvettaa kasveja. Kanta säilyy tulevillekin sukupolville.”