Marjaana Tanskasella on suojeluksessaan kuutisenkymmentä eläintä. Moni koditon kana, kalkkuna ja kani saa viettää hänen luonaan levollisen vanhuuden. Hoidossa piipahtaa myös luonnoneläimiä.
Vanhan talon pihapiiriin johtava portti on tiukasti suljettu. Sen erilaisista kylteistä tulija pääsee hajulle siitä, mitä siikajokisesta pihasta löytyy: kanat ja ankat saattavat juuri ylittää tien, ja kaninkakkaa sekä koiraa on parasta varoa.
Marjaana Tanskanen tulee hymyillen avaamaan portin. Hän asuu täällä avomiehensä Juhan kanssa. Juha käy Oulussa töissä, Marjaana työskentelee Siikajoella osa-aikaisesti vapaa-ajan avustajana. Kaikki muut vuorokauden tunnit hän omistautuu rakkaille eläimilleen.
”Asuin Oulussa. Muutin tänne maalle kuusi vuotta sitten. Tila, mummoni lapsuudenkoti, oli ollut jo pitkään tyhjillään.”
Aluksi Marjaana asui yksin, vain kahden koiran kanssa. Sitten hän kuuli, että Martti-kukko etsii uutta kotia. Sen mukana tuli säälittävä Pikkukana.
”Täällä oli iso navetta tyhjillään. Olimme siivonneet sen pikkusiskoni kanssa. Vaihdoimme puhtaat kuivikkeet, ja siinä oli Martille ja kanalle hyvä eläkekoti!”
Vanhan talon pihamaa tuntuu olevan täynnä elämää, kotkotusta ja kaakatusta. Tuolla taapertaa ankkoja, ja omassa aitauksessaan navetan kupeessa lepäilee kolme komeaa lammasta, Sylvi, Sinna ja Hertta.
Villava kolmikko olisi joutunut teuraaksi, jollei Marjaana olisi ottanut sitä suojelukseensa. Martin ja kananrääpäleen jälkeen eläineläkeläisiä alkoi nimittäin tulla lisää, mistä ja keneltä milloinkin, kun puskaradiossa kulki tieto paikasta. Yleisin syy on ollut se, ettei pystytä tai haluta enää pitää eläintä.
”Paljon on tullut kanoja, jotka eivät muni. Omistaja ei kuitenkaan raaski tappaa niitä. Myös kesäkanoja on useita. Kun syksy lähestyy, omistaja alkaa miettiä, mihin ne laitetaan talveksi. Viimeksi meillä oli talvihoidokkeina kuusi kanaa ja kukko. Kesäksi ne palasivat omistajilleen.”
Myös kohonneet viljan ja sähkön hinnat ovat vaikuttaneet siihen, etteivät kaikki pysty enää pitämään huolta hoidokeistaan. Marjaana sai eräältä eläkeläiseltä tästä syystä viisi kanarouvaa.
Marjaanan kotona on lapsuudesta asti ollut lemmikkejä, koiria, kissoja ja pienjyrsijöitä. Tällä hetkellä hänellä on palvelutalossaan kolme lammasta, viisi kalkkunaa, kahdeksan ankkaa, kolmisenkymmentä kanaa, neljä kukkoa ja kymmenkunta kania.
”Olen aina ollut kiinnostunut eläinten maailmasta, josta luullakseni me ihmiset ymmärrämme melko pienen osan. Minusta on kiehtovaa tarkkailla eläinten käytöstä ja olemusta. Eikä niiden kanssa ole tylsää päivää.”
Valvontakameroista tarkkailijalle aukeaa vielä uusi ulottuvuus, kun ihmisen läsnäolo ei vaikuta eläimen käytökseen. ”Olen esimerkiksi nähnyt, kuinka varikset pelaavat niille virikkeeksi laitettuja kissan älypelejä ja ratkovat ne erittäin helposti.”
”Eläimet saapuvat jäädäkseen ja vastuu jokaisesta on suuri.”
Joskus Marjaana joutuu kieltäytymään eläimestä, koska ei sillä hetkellä pysty ottamaan enempää hoidokkeja. Se ei koskaan tunnu mukavalta.
”Lapsena suhteeni eläimiin oli itsekkäämpi. Nyt mietin tarkoin, että eläimet saapuvat jäädäkseen ja vastuu jokaisesta on suuri. Teen parhaani, jotta niiden ainutkertainen elämä olisi arvokas ja hyvä.”
Eläinten poismenoja, iäkkäitä kun ovat, on vuosiin mahtunut useita. Menetykset kirpaisevat. Lohtua tuo se, että eläin sai hyvän loppuelämän. ”Jokaista kuollutta kanaakin olen surrut. Toisaalta aivan huvittaa, että joka kerta on tuntunut, että juuri se oli ollut lempikanani.”
Marjaana ei saa taloudellista tukea itse valittuun harrastukseensa. Tuleeko eläinten ylläpito kalliiksi?
”Tällä hetkellä pärjään aika hyvin, kun saimme heinätalkoilla siskoltani heinät koko vuodeksi. Kaurat haen isoina satseina paikalliselta viljelijältä, ja kauppojen hävikkimyynneistä on apua. Eläinten aiheuttamiin kustannuksiin, kuten rehu- ja tarvikeostoksiin, menee keskimäärin parisataa euroa kuussa. Täytyy aina vaan pitää peukkuja, ettei kukaan sairastuisi. Eläinlääkärimaksut ja lääkkeet tulevat kalliiksi.”
Ruoka- ja tarvikelahjoituksia Marjaana kertoo saaneensa eri reittejä niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Siitä on iso apu, joka lämmittää aina sydäntä. Rahaa hän ei ota vastaan.
”Kluk-kluk”, komeat ja vielä komeaäänisemmät kalkkunakukot ilmoittavat heti, että ne ovat huomanneet vieraiden saapumisen navettaan. Kalkkunat ovat erityisen lähellä Marjaanan sydäntä. ”Ne ovat älykkäitä ja toimeliaita – huomattavasti mainettaan monipuolisempia eläimiä.”
Eräs näistä älykkäistä kanalinnuista tuntuu tuijottavan vieraita vihamielisesti. Marjaanaa se naurattaa. ”Pentti tuli meille, koska edellisessä paikassa se käyttäytyi aggressiivisesti ja oli hyppinyt emännän päälle. Hieman jännitti, miten sen kanssa pärjään, mutta meillä ei ole ollut ongelmia!”
”Kalkkunat ovat älykkäitä ja toimeliaita – huomattavasti mainettaan monipuolisempia eläimiä.”
Eiköhän jätetä Pentti rauhaan ja jatketa matkaa. Marjaana ehdottaa retkeä heinikon läpi kaneja katsomaan.
Häkissä käy kova vilske, kun kanikuusikko nauttii ulkoilusta ennen pahinta hyttysaikaa. Maailman hellyttävin pikkupupukin on juuri tunkemassa aidan alta itseään sisäpuolelle. Marjaana arvelee, että jossakin on nyt kaninpesä, mikä on jäänyt häneltä piiloon, ja pupu on peräisin sieltä salaisesta poikueesta.
Istahdamme hetkeksi aurinkoiselle pihamaalle nauttimaan rauhallisesta tunnelmasta, johon eläinten kaakatukset ja kotkotukset antavat kodikkaan lisän. Leppoisa olo tosin vähenee, kun Marjaana kehottaa välillä vilkaisemaan alaspäin. Juuri vierestämme menee kuulemma kyykäärmeiden polku. Äkkiä jalat ylös!
Marjaanaa hieman huvittaa. ”Eipä niistä juuri vaaraa ole. Yhden kerran näiden vuosien aikana pääsi käärme puremaan koiraamme. Se toipui eläinlääkärin avulla hyvin. Kyitä on näkynyt meidän rapuillammekin. Jos ne käyvät liian tuttavallisiksi, poimin ne kaksihaaraisella kepillä sankoon ja vien metsään. Nehän ovat hyvin kauniita eläimiä.”
Videolta näemme, miten Marjaana ottaa ison käärmeen rauhallisin ottein ämpäriin ja juttelee sille samalla koko ajan: ”No niin, ole vaan rauhassa, minun on pakko ottaa sinut kiinni ja viedä metsään, siellä on turvallista. Vaikka nättihän sinä olet, niin...”
Jörö-koira ja kissat Vatukka ja Mirri ulkoilevat paraikaa omissa tarhoissaan. Talossa oli myös Miuku-kissa, mutta sillä oli traaginen loppu. ”Miuku lähti illalla hiirenpyyntiin eikä palannut. Sen jälkeen kissat siirtyivät tarhaan.”
Nykyään Vatukka kannetaan sylissä kanalaan hiirenpyyntiin ja sieltä takaisin. ”20-vuotias Mirri on jo eläkkeellä hiirenpyyntihommista. Päivät kuluvat lähinnä nukkuen ja rapsutusten toivossa. Sain Mirrin mummoltani perinnöksi, kun hänestä aika jätti.”
Marjaanan ja Juhan pihapiiristä toipilaskodin saavat myös luonnonvaraiset eläimet, esimerkiksi avun tarpeessa olevat siilit, oravat ja linnut. ”Kesyyntymisen välttämiseksi niiden kanssa ei seurustella, ja ne saavat omissa tarhoissaan muista erillään toipua rauhassa kuka mistäkin haasteestaan. Sen jälkeen ne vapautetaan takaisin luontoon.”
Täällä on hoidettu esimerkiksi västäräkkipoikuetta ja ketunpoikasta. Yhdessä tarhassa toipuu tällä hetkellä auton kanssa kolaroinut kalalokki ja toisessa neljä varista. ”Viime kesänä ulkoaltaassa oli hoidossa ristisorsapoikue, joka vapautettiin mereen Oulun edustalle.”
Arvokasta oppia ja kontakteja luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen Marjaana sai, kun hän alkuun toimi Luonnonvaraisten eläinten puolesta ry:n hoitajana. ”Nyt minulle on muodostunut omat verkostot, ja olen herkästi yhteydessä eri eläinlajien asiantuntijoihin. Ilman ammattilaisten tilannearviota ja hoitosuunnitelmaa en uskaltaisi ottaa hoidokkeja vastaan.”
”Viime kesänä ulkoaltaassa oli hoidossa ristisorsapoikue, joka vapautettiin mereen Oulun edustalle.”
Marjaanan elämä ei kuitenkaan ole pelkkää työtä eläinten kanssa. Eräs luotettava eläintenhoitaja tulee tarvittaessa tuuraamaan, jotta Marjaana ja Juha pääsevät välillä lomalle. Nyt isäntäpari saattelee vieraat portille, ja kanarouvien kotkotus kiihtyy. Ne arvattavasti pohtivat, että keitähän nuokin olivat.
Hiljaista maantietä ajellessa tuntuu, kuin olisi käynyt jossain aivan eri maailmassa. Kuin satukirjassa.
Väittääkö tekstiviesti tai puhelu, että pankkitilisi on vaarassa? Tahtooko Facebookissa tapaamasi komea kirurgi kanssasi naimisiin? Älä usko, vaan opettele tunnistamaan pankki- ja rakkaushuijausten hälytysmerkit.
Olipa arki eli pyhä, tämä virkeä ystävä tervehtii leppoisasti joka aamu lämpimän myssynsä alta.
Puolukoiden punertuminen tiesi takavuosina töitä koululaisille. Lasten piti omalla ajallaan poimia koululle marjoja, joista keittäjä valmisti talven mittaan esimerkiksi marjapuuroa. Vieläkö perinne elää?
Oululla on maine maailman parhaimpana talvipyöräilykaupunkina. Polkijoita ei pysäytä pakkanen eikä hyytävä merituuli. Reitistön kuntoon kaupungissa satsataan tosissaan.
Vanhan ajan separaattori hyrrää. Erottunut kerma vatkataan kotivoiksi ja kurrista tehdään piimää. Täysmaidosta saadaan ihanaa kotijuustoa. Näin kulkee kurssipäivä Karjaisten tilalla.
Urpo Koponen auttaa lintuja pesimään ja pelastaa käärmeet pelkääjien pihoilta ja vihollisten kynsistä. Olalla riippuu kameran ja kiikareiden lisäksi usein myös haitari.
Katri Tanninen saattaa hautaan ihmisiä, joita ei tunne. Vapaaehtoisena arkunkantajana hän saa lohtua ajatuksesta, että jonain päivänä on hänen vuoronsa jatkaa matkaa.
Juurten etsintä toi Ruotsissa varttuneen Eija Irene Hiltusen Ilomantsiin. Karjalaisessa perinteessä tärkeän kirjaillun linnun löytäminen kuori valokuvaajasta esiin käsityöläisen.
Vanhan moottoripyörän kunnostus vei vuosia, kun tietoa, osia ja osaajia metsästeli. Tänä keväänä Juha Lahtisella on taas kaksipyöräinen kulkine allaan, ja innostus on yhtä tuore kuin nuoruuden mopokesinä.
Sadoillatuhansilla suomalaisilla on jokin pitkäaikainen ihosairaus. Nelli Nolvilta sairastuminen vei hiukset, mutta ei rohkeutta ja itsetuntoa.
