Metsäpolulla lyllertää vastaan lyhytraajainen ja kömpelön oloinen viirunaama. Alituiseen maata nuuhkivan eläimen ulkomuoto ja tapa liikkua tuo mieleen jättikokoisen siilin. Mäyrä on syötävää etsimässä.
Karavaanari etenee omaan tahtiinsa ja leirytyy sinne, minne nenä näyttää.
Yksi marinadi käy kaikille, pujotteleepa tikkuihin sitten kanaa, kasviksia tai lihaa. Ja jos grillaus ei juuri nyt ole ajankohtaista, vartaat valmistuvat myös uunissa.
Kesäkuumalla tekee mieli heittäytyä toviksi riippumattoon. Omin käsin solmittu värikäs kesäpeti pihalla tai verannalla houkuttaa lokoisaan lepohetkeen.
Isokyröläinen Reijo Haapanen viettää mielellään aikaa verstaassaan. Siellä on nikkaroitu keinutuolit, polkupyörä, mahapiironki – paljon pientä ja suurta.
Nyt päästään möyrimään kasvimaalle, ja ensiksi tarkastetaan maan hyvinvointi. Tuttujen lajien lisäksi voi kokeilla vaikka bataatin tai soijapavun kasvatusta.
Armotonta menoa -dokumenttielokuva kiteyttää vanhushoivan pimeän puolen. Se saa kysymään, miksi ikääntyviä kohdellaan kuluina ja kestävyysvajeena eikä arvokkaina ihmisinä luonnollisessa elämänvaiheessa.
Mantelimassaa pohjassa, kotimaan vadelmia tuorejuustotäytteessä. Ja koristeena syötäviä kukkasia.
Pioni-tabletit pitävät pöydän kukkeana vuodenajasta toiseen, kotona ja mökillä.
Tuupovaarassa tehdään kenkiä perinteisin menetelmin. Supikkaan malli on pysynyt samana ainakin parisataa vuotta ja toimii hyvin edelleen. Jalkine suorastaan hyväilee käyttäjäänsä.
Kevät on oivaa aikaa valokuvata haloja: taivaalla loistavia renkaita, kaaria ja valoläikkiä. Suomessa niiden maksimi osuu maalis–toukokuulle.
Tulisen porkkanakeiton voit näppärästi lämmittää jääkaapista tai ottaa termospullossa retkelle mukaan.
