Tuhannet normit, säännöt ja paperisota kuristavat yrittäjiä. Suomessa on kasapäin omia määräyksiä EU-säännösten lisäksi.
”Suomalaisen yrittäjän arki on erittäin haastavaa. Byrokratia on lisääntynyt valtavasti”, huokaa kolmekymmentä vuotta satakuntalaista leipomoa pyörittänyt Pirjon Pakari Oy:n toimitusjohtaja Pirjo Malmivaara.
Kuusikymmentä ihmistä työllistävässä yrityksessä säännösten Suomi tuntuu kasvavana paperisotana jokaisena palkkapäivänä. Mutta kaikkein hankalimpia leipomoyrittäjälle ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran säännökset. Malmivaaran mukaan Evirassa ei kyetä tekemään pysyviä päätöksiä. Se hiertää.
”On siirtymäkausia, joiden jälkeenkin Evira empii. Yksi tällainen on leipien suolapitoisuudesta päättäminen. Kuluttajat kiittelevät ulkomailta tulevia suolaisia leipomotuotteita, mutta samanaikaisesti Sydänliitto kampanjoi vähäisemmän suolankäytön puolesta.”
EU-päätökset ovat Malmivaaran mielestä elintarvikealalla huojuvia tai ne tehdään liian nopeasti. Seuraavan ison savotan aiheuttavat elintarvikkeiden uudet pakkausmerkinnät.
Tavallisesti yritys uusii pakkauksia yksi tuote tai tuoteryhmä kerrallaan. EU:n uusi elintarviketietoasetus muuttaa pakkausmerkinnät lähes kertaheitolla. Lainsäädännön keskeneräisyys sekä lisääntyvä pakollisten tietojen vaatiminen lisäävät uudistuksen hankaluutta. Samaan aikaan yrityksillä on paineita vähentää pakkausmateriaalien käyttämistä.
”Hallitus korostaa, kuinka Suomi saadaan nousuun pienten ja keskisuurten yritysten avulla, mutta virkakoneisto sen kuin kasvattaa taakkaamme.”
Lupa kammata
Säännösten kanssa tuskailevat myös kampaajat, joiden pitää hakea maksullinen poikkeuslupa, jos he haluavat tehdä juhlakampauksia itsenäisyyspäivänä tai muina juhlapäivinä. Lupamaksu nousi tänä vuonna 120 eurosta 200 euroon.
Vähittäiskauppaa sekä kampaamo- ja parturiliikkeiden aukioloaikoja säädellään lailla. Niistä poikkeaminen vaatii luvan aluehallintovirastolta.
Helsingin Bulevardilla toimivan Jokamies-parturin omistaja Riitta Rautiainen pitää lupamaksua kohtuuttomana. Hänen mielestään taantuman aikana tulisi kannustaa yrittäjiä jaksamaan, eikä lisätä velvoitteita.
”Viranomainen keksi ylimääräisen maksun, jotta pienet yrittäjät eivät pääsisi tekemään työtään. Samalla jäivät verottajalta arvonlisäverot ja tuloverot saamatta. Moni itsenäisyyspäivän viettäjä joutuu laittamaan hiuksensa omin neuvoin, ettei joudu juhlimaan suoralla tukalla.”
EU:n hikipinko
”Yritystoimintaa koskevia säännöksiä on tuhansia, eikä niiden tarkkaa määrää tiedä kukaan”, sanoo Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus.
”Kaikki puolueet ja viranomaiset haluavat kannustaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvuun, mutta pelkkä myönteinen asenne ei riitä. On muutettava lainsäädäntöä.”
”Seuraavan vaalikauden mottona tulisikin olla vähemmän, mutta parempaa. Ei ole oikein, että pienissä yrityksissä resursseja joudutaan käyttämään virkakoneiston vaatimien velvoitteiden täyttämiseen.”
Järventauksen mukaan noin 70 prosenttia sääntelystä on EU-pohjaista. Byrokratiaa paisuttaa entisestään Suomen rooli EU:n mallioppilaana, joka huolehtii direktiivien tulkitsemisesta ja toimeenpanosta tiukkapipoisesti.
”Lainsäädännössä liioitellaan, koska päättäjät eivät tunne käytännön olosuhteita, joissa yrittäjät toimivat. Esimerkkinä tästä ovat rakennusalan kiristyneet ilmoitusvelvollisuudet. Veronumero ei enää riitä, vaan rakennustyötä tilaavien yritysten on annettava alihankkijoista verottajalle aiempaa tarkemmat tiedot. Päätöksellä pyritään kitkemään harmaata taloutta, mutta yrittäjälle se tietää järkyttävää paperisotaa.”
Jarrut päällä
Toisena esimerkkinä Järventaus mainitsee kiistellyn maantiekuljetusten työaikadirektiivin, jolla säädellään kuorma- ja linja-autoliikenteen viikoittaista työaikaa. Direktiivillä halutaan parantaa liikenneturvallisuutta estämällä väsyneenä ajaminen.
”Direktiivi ulotettiin koskemaan kaikkea työaikaa, eikä vain ajoaikaa. Lainlaatijat eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää omistajayrittäjien asemaa. Heiltä vietiin vapaus päättää omasta työajastaan. Se on yrittäjyyden periaatteiden vastaista. Suomi vastusti esitystä yhdessä Espanjan ja Kreikan kanssa, mutta se hyväksyttiin alkuvuodesta 2002.”
Kiitoksen sana menee verohallinnolle, joka on osoittanut joustavuutta. Eikä EU sentään ole pelkästään haittatekijä yrityksille. Esimerkiksi Euroopan sisäisten markkinoiden säännöt ovat helpottuneet ja korkotaso on pysynyt alhaisena EU:n ansiosta.
”Yhtä kaikki tiukentunut sääntely on pitenevä miinus. Se on saatava kuriin. EU:lla on oma hanke sääntelyn keventämiseksi, mutta se ei ole muuttanut mitään ainakaan Suomessa.”
Byrokratian haitat nousivat esiin myös opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö Aaltoesin järjestämässä Tulevaisuuden Suomi -paneelikeskustelussa lokakuussa Helsingin Messukeskuksessa.
”Kaavakkeiden täyttäminen ja sääntöjen noudattaminen on yksi suurten yhtiöiden suurimmista kilpailueduista. Sääntely tappaa pieniä yrityksiä”, totesi paneelissa mukana ollut finanssivaikuttaja Björn Wahlroos aplodien saattelemana.
Sääntöä säännön vuoksi
Pk-yritykset ovat tärkeä työllistäjä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ne ovat paikanneet yt-neuvottelukierteessä olevien suurten teollisuusyhtiöiden jättämää aukkoa ja luoneet 100 000 uutta työpaikkaa.
”2000-luvulla 90 prosenttia työpaikoista on syntynyt nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin”, Elinkeinoelämän keskusliiton pk-johtaja Jyrki Hollmen kertoo.
Heikot talousnäkymät synkentävät tulevaisuutta. Taantuman pitkittyminen alkaa syödä yritysten työllistämishaluja. Taloustutkimuksen Kauppalehdelle tekemän indeksikyselyn mukaan pk-yritysten henkilömäärä on nyt pienempi kuin vuosi sitten.
Yhä useampi yritys arvioi taloustilanteen ajautuvan entistä heikommaksi seuraavan kolmen kuukauden aikana. Väkeä joudutaan vähentämään lisää talven aikana.
”Yrittäjät lähettävät kansanedustajille vakavaa viestiä. Liian kova verotus ja jäykät työmarkkinat jarruttavat kasvua ja investointeja”, Jussi Järventaus huomauttaa.
Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnys on Suomessa korkealla työnantajan raskaiden vastuiden takia.
”Normitulvasta syytetään aina EU:ta, mutta kyllä syypäitä ovat myös suomalaiset virkamiehet ja poliitikot. Vanhoja säännöksiä ei pureta alta, vaan niiden päälle lätkäistään aina uudet EU-velvoitteet. Ei osata kyseenalaistaa”, Hollmen sanoo.
Asenne uusiksi
Jyrki Hollmen kehottaa ottamaan mallia Norjasta ja Tanskasta, joiden hallitukset asettavat vuotuiset rahalliset tavoitteet byrokratian vähentämiselle.
”Ongelmallista on sekin, että elinkeinonharjoittamisen luvat makaavat kuukausitolkulla hallinnossa. Suomessa pitäisi omaksua samanlainen käytäntö kuin Hollannissa, jossa esimerkiksi ympäristöluville on asetettu tietty takaraja. Jos lupaa ei siihen mennessä ehditä käsitellä, se joudutaan myöntämään.”
Jussi Järventauksen mielestä Suomessa on totuttu arvostamaan suurta, koska tuotantorakenne on ollut poikkeuksellisen suuryritysvetoinen. Ehkä nyt olisi asennemuutoksen paikka.
”Päätökset tulisi tehdä enemmän pienten yritysten näkökulmasta, koska ne työllistävät ja investoivat Suomessa. Silti sääntely kohdistuu raskaimmin juuri niihin.”in juuri niihin.
