Hyvä esimerkki yrittäjyydestä: Kaverukset keksivät valmistaa kuormalavoista penkkejä ja pöytiä. Tilauksia tulvi. Pojilla ei ole puutetta kesätöistä.
Ovi yrittäjyyteen avautui Valkeakosken Tyryn yläkoulun valinnaisaineen kautta. Kahdeksannella luokalla opiskeltiin yrittäjyys- ja työelämäkasvatuksen teoriaa, mutta jo seuraavana vuonna piti perustaa oma firma ja kokeilla asioita käytännössä. Onneksi sen sai tehdä Nuori Yrittäjyys ry:n siipien suojissa.
Ensin löi tyhjää, mutta sitten pojat, viisi ysiluokkalaista, muistivat partioleirin nuotiopiirin tapahtumat.
”Kivien päällä istuminen leiripaikassa Hauholla tuntui epämukavalta. Sitten huomasimme muutaman kuormalavan metsän reunassa ja kyhäsimme niistä jonkinlaisen penkkiä muistuttavan härpäkkeen”, kertoo Hugo Uusi-Mikkola.
Siinä se oli, kuormalavoista tehty ekologinen tuote, joka vaati vielä hienosäätöä, mutta sen ympärille sopi perustaa yritys. Hugosta, puheliaimmasta, leivottiin myyntipäällikkö, Patrik Kalliosta tehtiin toimitusjohtaja ja Henry Rahikaisen hoidettavaksi lankesi rahaliikenne ja kirjanpito. Toni Eskelinen on monitoimimies, häärää siellä missä miestä tarvitaan.
”Jokainen meistä joutuu myöhemmin ilmoittamaan omat tulonsa henkilökohtaisella veroilmoituksella. Kaverit kantavat eteeni ostokuitteja ja niitä minä sitten selvittelen”, Henry Rahikainen kertoo.
Maalit maksavat eniten. Lavat saadaan ilmaiseksi ja erityispitkiä pultteja on hankittu sopuhintaan.
Tuotekehittelyn jälkeen partioleirin härpäkkeestä muotoutui kahden istuttava selkänojallinen penkki. Yhden valmiiksi saattaminen vie kaksi tuntia ja penkin kaveriksi suunniteltiin myös pöytä.
”Homma tehostui vaihetyöksi, kun pääsimme Henryn ahtaasta kellarista Hugon taloyhtiön kahteen autotalliin”, Joona Poutanen selvittää.
Toisesta tallista tuli maalaamo, jossa pohja- ja pintamaalaus sujuu Hugon isän maaliruiskulla. Pensseliä kokeiltiin aluksi, mutta siinä tuli äitiä ikävä.
Nuoruus ja rahan puute eivät olleet yrittämisen esteitä. Pojat olivat viime elokuussa 15-vuotiaita ja kukin sijoitti yritykseen tasan 20 euroa.
”LavaMafia NY -nimen keksimme koulutunnilla. Loppuosa tuntui ensin kyseenalaiselta, mutta alkoi sitten kuulostaa erottuvalta ja riittävän asialliselta.”
Lavamafia esitteli tuoreet tuotteensa, prototyypit, Valkeakosken joulumessuilla. Sieltä tipahti ensimmäinen tilaus ja poikien innostus kasvoi.
”Meidät löytää Facebookista, mutta eniten tilauksia ovat poikineet henkilökohtaiset tapaamiset. Maaliskuussa esiinnyimme rippipuvut päällä Tampereen Tullintorilla ja huhtikuussa Uskalla Yrittää -finaalissa Kampin ostoskeskuksessa Helsingissä.”
Suomen toiseksi suurin tapahtumajärjestäjä Eastway Life ilahtui rouheiden kalusteiden kasattavuudesta ja tilasi kaksikymmentä penkkiä ja niihin pöydät. Selkänoja taittuu istuinta vasten pienellä pyöräytysliikkeellä, jonka jälkeen kalusteet saa pinottua pieneen tilaan auton peräkoslaan tai talvisäilöön.
”Keräämme kuormalavoja yrityksiltä. Viime viikonloppuna roudasimme niitä verstaalle 50. Saimme lainaksi pakettiauton ja äiti lähti kuskiksi”, Hugo kertoo.
Jättitilaukseen tarvitaan sata lavaa ja määrähetki kilkuttaa toukokuun lopussa. Se tietää sitä, että viikonloppujen lisäksi verstaalla pitää paiskia töitä myös arkisin koulupäivien jälkeen.
”Parasta yrittämisessä on onnistuminen, kun huomaa, etä meidän tekeleemme kiinnostavat ihmisiä. Kampissa oli hieno meininki ja tapasimme valtavasti ihmisiä. Saimme mainetta, näkyvyyttä, Alumni-kunniakirjan ja tilauksia. Istumista penkeillämme kokeilivat muiden muassa Matti Vanhanen ja Hjallis Harkimo.”
Koulussa perustetut NY-yritykset elävät vain vuoden, joten kesän kynnyksellä yritysmuotoa pitää muuttaa.
”Todennäköisesti Lavamafiasta tulee 4H-yritys, sillä se ei vaadi samanlaista paperihässäkkää kuin toiminimi”, Henry tietää.
Nyt Suomessa toimii noin 450 4H-yritystä. Pelkkä ilmoitus 4H-yhdistykseen riittää. Arvonlisäkiemuroilta vältytään, jos myynti on alle 6 000 euroa.
Pojat uskovat tienaavansa sen verran, että voivat kesän kuluessa hankkia palkkioillaan ainakin yhdet festariliput ja käydä jonkin kerran ulkona syömässä ”firman piikkiin”.
”Tämä vuosi on opettanut ainakin kädentaitoja ja esiintymistä. Laput putosivat silmiltä. Nyt ymmärrämme yrittäjyyttä paremmin kuin jos olisimme istuneet vain pulpetissa opettajaa kuuntelemassa.”
Elokuussa Lavamafian pojista neljä lähtee lukioon, yksi ammattiopistoon.
”Yrittäjän ura ei todellakaan ole mikään huono valinta. Olen vahvasti miettinyt, että voisin siihen aikuisena ryhtyä. Pitää vain keksiä hyvä idea, siitä se lähtee”, Hugo miettii.
”Ja tietysti sitä ennen olisi hyvä hoitaa opinnot loppuun”, Joona muistuttaa.
HELENA KUJALA, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuvat
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Siikajoella asuva lukiolaispoika perusti itselleen oman kesätyöpaikan vuosi sitten. Kotitalon tontille syntynyt kotieläinpiha veti jo ensimmäisenä kesänä tuhansia kävijöitä.
Vanhan torpparinmökin pihamaalla kukkivat uhkeat pelargonit, hoitajansa syliä suuremmat. Osa niistä on perintökalleuksia.
Tätiparkourporukka loikkii, pomppii ja könyää niin, että nivelet naukuvat riemusta ja lihakset huutavat ilolla hoosiannaa. Nuorten miesten suosima laji sieppasi mukaansa leidit, joiden ikähaitari on ”yli eläkeiän, mutta alle sata.”
