Akateemikko Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta selviää, että vanha kansa piti lumista joulua lupauksena hyvästä marjasadosta. Myös tapania edeltävä öinen pyry oli hyvä merkki.
Etelä- ja Keski-Suomessa yli 32 asteen pakkaset ovat mahdollisia noin joulusta lähtien. Tässä on raja: kireämpi pakkanen ilman lumisuojaa palelluttaisi mustikan varret ja syksyllä muodostuneet kukanaiheet. Lumikerros kuitenkin usein on vielä tuohon aikaan liian ohut.
Kansa siis tiesi: joulun pyryt antavat parhaat takeet hyvälle mustikkasadolle. Kansan viisaudella on vankka tieteellinen perusta, kuten monella muullakin uskomuksella. Kultajyväset on vain osattava seuloa hölynpölyn seasta.
Viime talvena maa laajoilla aloilla, etenkin Suomen keskiosissa, oli pyryjen puutteessa liki paljaana, kun kovat pakkaset tammikuun alussa alkoivat. Eteläisin Suomi ja Selkämeren rannikko säästyivät vahingoilta, koska pakkaset eivät vähän lumen aikana yltäneet koviin lukemiin. Pohjois-Suomessa mustikanvarvut talvehtivat turvallisesti lumen suojissa.
Tammikuun 6.–8. päivinä Etelä-Suomen sisämaan suuret, syvät järvet kuten Päijänne sinnittelivät vielä sulina ja karkottivat pakkaset rannoiltaan. Siitä mustikka vielä selvisi. Kun pakkaset taas huipentuivat 17.–22. tammikuuta, olivat nämäkin järvet jo jäässä eivätkä enää huokuneet lämpöä, mikä olisi pelastanut rantametsien mustikat.
Kartta kertoo ensi kesänä odotettavissa olevat satovahingot. Tilastollisesti eniten vahinkoja sattuu Pohjanmaalla, jossa kovan pakkasen ja ohuen lumipeitteen yhdistelmä on yleisin. Ensi kesän marjakato lienee niin laaja, että samanlaisia tavataan harvemmin kuin kerran vuosikymmenessä.
32 asteen pakkasrajan selvitin 1980 tutkiessani talven 1978–79 erittäin pahoja tuhoja. Laajuuden ja vakavuusasteen pystyin kartoittamaan koko Suomea kattaneiden mustikan satotietojen perusteella, jotka Pellervo-Seura oli Marsi-projektin yhteydessä kerännyt.
Reijo Solantie
Kirjoittaja on Ilmatieteen laitokselta eläkkeelle jäänyt ylimeteorologi.
