Koriasetelmat ja kranssit saavat herkulliset sävynsä puutarhan ja luonnon antimista.
Tähän aikaan vuodesta luonnosta, puutarhasta ja kasvimaalta löytyy yhtä jos toista kaunista poimittavaa. Pihan somisteisiin sopivat särmää antamaan myös joutilaat lehtiharavat, puhki ruostuneet kastelukannut tai parhaat päivänsä ohittaneet sienikorit. Etenkin vanhat, jo harmaantuneet vasut saavat värit hehkumaan.
Puolukanvarpukranssin tukena on rautalankahenkarista taivutettu kiekko.Puolukanvarpukranssin pohjarengas on taivutettu ohuesta metallisesta pesulahenkarista, jonka koukku taipuu ripustimeksi. Puolukanvarvut sidotaan kranssipohjaan rautalangalla joko pienissä nipuissa tai yksitellen.
Koristearonian marjaterttu sidotaan varpuihin kauniilla nauhalla. Kun kranssin jättää toiselta sivulta hiukan avoimeksi, keveän koristuksen voi ripustaa vaikka ruskan värittämään oksaan.
Ponin ilokranssissa kruunutilli ja pihlajanmarjat saavat toistensa värit hehkumaan. Yksinkertainen kranssi tarvitsee rungokseen vain ohuen, muutamasta vesasta sidotun ympyrän. Tillien ja pihlajanmarjaterttujen kiinnittäminen sujuu narulla tai ohuella rautalangalla.
Kastelukannukranssi tehtiin vanhan ja rispaantuneen kranssin päälle. Vanhaa kranssipohjaa vahvistettiin sitomalla sen ympärille luonnonkuitunarua.
Kuvan kranssiin on sidottu ja pujoteltu taikinamarjan oksia, pelto-ohdakkeen kukintoja, kanervia ja pihlajanmarjaterttuja. Kauniista nauhasta tehdyt rusetit toistavat kasvien värejä.
NINA SALONEN, teksti ja kuvat
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Lyhdyt ja nuotiot syttyvät rannoilla, kokot loimottavat kuin pääsiäisenä ja raketit säihkyvät taivaalla kuten uudenvuodenyönä. Siitä tietää, että ollaan Pohjanmaan rannikolla ja vietetään venetsialaisia. Eli huvilakauden päättäjäisiä elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Painan kodin ulko-oven kiinni, nakkaan repun selkään ja kameran jalustoineen olalle. Kelmeä kuu loistaa ohuen pilviharson läpi ja valaisee maisemaa.
Jalkapohja vilkkui mummun neulomasta villasukasta, mutta sitten Elina Helminen tarttui neulaan ja lankaan. Pian reiän tilalle ilmestyi kaunis paikka.
Elokuussa täysikuu loistaa komeampana kuin muulloin. Vai loistaako sittenkään?
Anna sukkulan lentää! Tummanpunainen kaitaliina tuo juhlan pöytään.
Aikansa palvelleet kankaat nousevat vielä tärkeään rooliin. Patalapussa on kolme kerrosta ja näyttävät, mutta yksinkertaiset tikit.
Sulokerroin kohoaa korkealle, kun kevätvauva kietoutuu vaaleanpunaiseen neulepeittoon.
