Korona hiljensi kevättalvella majatalot mutta kesäkuussa oli jo taas täyttä. Nyt syksyllä väki vähenee uudelleen, ja sauvolaisten yrittäjienkin elämä hakee uutta rytmiä.
On syksy, mutta Sauvossa sijaitsevan Elämys Ämmin majatalon lähelle viritetty Leiju-teltta on yhä kuosissaan.
”Siihen on vielä varauksia lokakuussa, mutta talvella se ei ole käytössä, ennen kuin ilmat taas lämpenevät toukokuussa”, toteaa Elämys Ämmin emäntä Sanna Katajainen, 51.
Muuta majoituseksotiikkaa tarjoavat pihan kolme vinokattoista satumökkiä Villa Keno, Villa Vino ja Villa Notko. Lystikkäät virolaisten taitureiden valmistamat mökit viehättävät niin lapsia kuin aikuisia.
Niissäkin väki on jo vähentynyt, kun majatalo on siirtynyt uuteen rytmiin. On aika nauttia satokaudesta, pitää erilaisia teemapäiviä, kursseja ja pikkujouluja.
”Syksyllä meillä on tehty syyskransseja, savitonttuja ja ennen joulua on pidetty sinappikursseja. Olemme myös tehneet leipää. Ennen pääsiäistä meillä on ollut juustokursseja, joilla on valmistettu niin leipäjuustoja kuin juustokakkuja. Joskus on tehty smoothieita. Toukokuussa on paljon villiyrtteihin liittyvää teemapäivää ja koulutusta”, Sanna luettelee.
Vieraiden väheneminen on Sannalle haikeaa, sillä erilaisten ihmisten tapaaminen on työn rikkaus. Ennen korona-aikaa hän tapasi kysyä aina ensimmäiseksi vierailta, saako halata. Harvassa kuulemma olivat ne, jotka kieltäytyvät.
”Joku on voinut sanoa, että kätellään vaan. Sitten kuitenkin halataan, kun vieras lähtee. Muuri on murtunut. Kerran eräs vieras totesi, että kukaan ei ole halannut häntä sen jälkeen, kun vaimo kuoli neljä vuotta sitten. Se oli koskettavaa.”
Halaaminen kuulemma otetaan taas käyttöön heti, kun se on mahdollista.
Sanna Katajainen ja Timo Sippo hakevat inspiraatioita ulkomailta.
Sanna ja hänen puolisonsa Timo Sippo, 66, avasivat Elämys Ämmi -majatalonsa ovet kesällä 2016, joten takana on nyt viisi kesää ja neljä talvea. Talon he rakensivat vuonna 2008.
Vielä kaksi vuosikymmentä sitten aika ei olisi ollut kypsä majatalon avaamiseen, mutta nyt sekä Sannan lapset Emma ja Elias että Timon lapset Tytti ja Jarno ovat jo aikuisia, ja pariskunnalla on yhteensä viisi lastenlasta.
Molemmat ovat kotoisin maaseudulta: Sanna Sauvosta parin kilometrin päästä ja Timo Tammelasta Hämeestä.
”Olen ollut aina myynti- ja palvelualalla ja jäin pois töistä, kun avasimme Elämys Ämmin. Timo taas on ollut matkatöissä sähköalalla koko ikänsä ja jäi kolme vuotta sitten eläkkeelle”, Sanna toteaa.
”Minä olen täällä nyt päätoiminen apupoika. Viimeksi olen rakentanut maasavusaunan”, jatkaa Timo.
Pariskunnan mukaan majatalon toiminta ja palvelut ovat kehittyneet vähitellen kysynnän ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Yöpyjistä kolmannes tulee ulkomailta, eniten Saksasta ja Virosta. Heti ensimmäisenä kesänä tuli vieraita jo kahdestakymmenestä maasta, ja tähän mennessä heitä on ollut kaikista maanosista.
”Haluamme, että majatalomme pysyy tällaisena pienimuotoisena ja kotoisana. Tässä eletään arkea tavalliseen tapaan: tehdään ruokaa ja leivotaan. Pöytä katetaan yhdellekin asiakkaalle.”
Pienimuotoisuus on osoittautunut korona-aikana valtiksi, koska vieraat voivat majoittua omissa mökeissään, ja aamupalat sekä muut ruokailut voidaan järjestää porrastetusti. Savusaunakin voidaan lämmittää asiakkaille erikseen.
”Ihan alussa tuli peruutuksia, ja yhdistimme voimamme kunnan muiden yrittäjien kanssa siinä vaiheessa. Minä valmistin keittoannoksia, joita myin ensin ikkunasta, minkä jälkeen pääsin paikallisen kaupan jakeluun. Majoitukset alkoivat pyöriä kesäkuussa, ja loppujen lopuksi meillä olikin sitten kesä ihan täyttä. Kesälle suunniteltuja kursseja pidimme Teijon kansallispuistossa”, Sanna kertoo.
Monet suomalaiset yöpyvät mielellään metsässä puiden väliin kiinnitetyssä Leiju-teltassa.
Sannalle ja Timolle on tärkeää, että ovet ovat auki vieraille tulla ja mennä.
”Haluamme, että paikka olisi vieraille sellainen lämminhenkinen mummola, minne on helppo tulla. Majatalon nimessä oleva Ämmi tarkoittaakin Pohjois-Suomessa isoäitiä”, Sanna kertoo.
Itse Sanna rentoutuu luonnossa, jonne hän yrittää ehtiä joka päivä edes hetkeksi. Pihalta lähtevällä luontopolulla voi ihastella vanhoja puita ja suuria, sammaleisia kiviä sekä tutustua tarinoihin tontuista, menninkäisistä ja maahisista.
Kallion laelta aukeaa peltomaisema, jonka toisella puolen kohoaa Sauvon komea keskiaikainen kivikirkko.
Virikkeitä elämään haettu myös ulkomaanmatkoilta. Sanna ja Timo ovat vaeltaneet Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kaksi kertaa. Ensimmäisellä matkallaan kolme vuotta sitten he patikoivat 900 kilometrin verran ranskalaista reittiä ja tekivät silloin matkaa viisi viikkoa Pyreneiden yli. Toisella reissulla kaksi vuotta sitten he käyttivät portugalilaista reittiä ja lähtivät Santiago de Compostelaan Lissabonista. Silloin 700 kilometrin matkaan meni aikaa neljä viikkoa.
He kävelivät keskimäärin 26 kilometriä päivässä, joten sopiva rinkka ja hyvät kengät olivat tarpeen. He kulkivat kylästä kylään ja yöpyivät vaeltajille tarkoitetuissa majapaikoissa, joissa oli suuret makuusalit matkailijoille.
”Siinä otetaan itsestä mittaa, kun kävellään auringonpaisteessa kivistä polkua kymmeniä kilometrejä. Sanotaan myös, että kun avioliitto kestää Caminon eli tien, kestää sen muunkin”, Sanna hymyilee.
Matkasta jäivät mieleen parhaina helminä pienet asiat. Sekin kerta, kun erään majapaikan isäntäpari pyysi vaeltajilta, että kukaan heistä ei nousisi ylös aamulla, ennen kuin musiikki soi. Ja kun Ave Maria soi sitten pimeässä makuusalissa, ei kellään ollut kiire mihinkään. Silloin rauhoituttiin hetkeksi ja lähdettiin hetken jälkeen levollisesti aamupalalle.
