Lintujen syysmuutto on paljon huomaamattomampi tapahtuma kuin niiden paluu keväällä. Ilmastomme lämpenee, joten yhä useampi jättää raskaan matkan väliin kokonaan.
Maamme linnuista noin 75 prosenttia muuttaa etelään talveksi. Pohjois-Suomessa kesän viettävistä linnusta lähtevät vieläkin useammat.
Suomenkin ilmasto lämpenee, joten saman lajin yksilöistä vain osa voi lähteä muuttomatkalle ja osa jäädä tänne. Osa päätyy muuttamaan vain Suomen rajojen sisällä pohjoisesta etelään. Riskitöntä talvehtiminen Suomessa ei ole, sillä säät voivat äityä ankariksi eikä alta ehdi välttämättä pois.
Suomen rajojen sisällä muuttavia lajeja ovat muun muassa sinisorsa, telkkä ja isokoskelo. Lisäksi Pohjois-Norjasta ja Koillis-Venäjältä saapuu maahamme talvehtimaan tuhansia koskikaroja. Yhä useammin myös punarintoja, mustarastaita ja rautiaisia jättää muuttomatkan väliin. Lokit ja varikset talvehtivat yhä useammin kaatopaikoilla ja suurten kaupunkien kupeessa.
Suurin osa laulujoutsenista muuttaa Itämeren eteläosiin. Leutoina talvina yhä useampi myös niistä jää Suomeen ja sinnittelee sulina pysyvien vesien äärellä – usein lounaisilla merialueilla. Laulujoutsen kestää hyvin kylmää, kunhan tarjolla on vesistöjen sulapaikkoja ja ravintoa.
Laulujoutsenet lykkäävät lähtöä joka tapauksessa mahdollisimman pitkään, sillä poikaset kasvavat hitaasti ja ovat vasta neljän kuukauden avovesiajan jälkeen riittävän vahvoja lentäjiä. Pohjois- ja Keski-Suomessa ne ryhtyvät muuttopuuhiin yleensä loka-marraskuussa ja etelämpänä joulu-tammikuussa.
Kunnot eväät mukaan
Linnut eivät tee syysmuutostaan suurta numeroa: eri lajit lähtevät eri aikaan ja pääasiassa öisin. Muutamien kahlaajalajien naaraat muuttavat takaisin etelään jo touko-kesäkuun vaihteessa, mutta useimmat lajit vasta elo-syyskuussa.
Muuttovietin laukaisevat päivien lyheneminen, ilmojen kylmeneminen, ravinnon väheneminen ja sen laadun heikkeneminen sekä lisääntymiskierron päättyminen.
Pitkämatkalaisia ovat Afrikan eteläkärkeen lentävät tiirat, pääskyt ja käki. Niille taivalta kertyy yhteen suuntaan noin 10 000 kilometriä, jopa ylikin.
Ennen muuttoa kesällä kulahtanut höyhenpuku korvautuu uudella. Lisäksi lintujen täytyy tankata riittävästi ravintoa ja kasvattaa paksu ihonalainen rasvakerros, jonka turvin ne jaksavat matkata. Kauas muuttavilla pikkulinnuilla rasvaa voi olla jopa 50–70 prosenttia niiden painosta. Afrikkaan lentävillä hyönteissyöjillä lisääntymis- ja ruoansulatuselimistöt menevät muuttomatkan ajaksi säästöliekille, mikä vähentää energiankulutusta.
Navigaattori omasta takaa
Linnut suunnistavat erilaisten maamerkkien, kuten järvien, jokien, rannikoiden muotojen ja vuorijonojen mukaan. Näiden lisäksi apuna ovat auringon, kuun ja tähtien asema taivaalla sekä maan magneettikenttä ja sen muutokset.
Vain joutsenet, hanhet ja kurjet opettavat poikasilleen muuttoreitin. Muiden lintujen poikaset saavat tiedon määränpäästä jo perimässään, ja kokemuksen karttuessa ne oppivat suunnistamaan yhä paremmin.
Raskaalle matkalle lähdetään, koska talvella useimpien lintujen olisi hankala löytää riittävästi ravintoa Suomessa. Keväällä ne palaavat lisääntymään, sillä pohjoisessa kilpailu ravinnosta ja reviireistä on vähäisempää kuin etelässä. Lisäksi Suomen valoisassa suvessa vanhemmat ehtivät hankkia riittävästi ravintoa kasvaville poikasille, kun taas esimerkiksi tropiikissa talvehtivien lintulajien poikaset eivät selviäisi ruokkimatta pitkää, pimeää yötä.
Kaikki eivät tietenkään matkaa tropiikkiin vaan Itämeren eteläpuolelle ja Keski-Eurooppaan, missä olot ei kovin paljon poikkea meikäläisistä.
Muuttomatkan väliin jättäminen on aina riski, mutta onnistuessaan tarjoaa linnuille selkeitä etuja. Jos pohjoinen talvi ei tapa, ne pääsevät keväällä ensimmäisinä valitsemaan parhaat reviirit ja pesäpaikat.
Muutto täynnä vaaroja
Lintuja vaanivat muuttomatkoilla monet vaarat, joten kaikki eivät näe määränpäätä.
Vesistöjen ja aavikoiden ylitykset ovat isoja haasteita. Erityisen koville joutuvat kesällä syntyneet poikaset, joiden suunnistustaidot eivät vielä ole hioutuneet. Ne voivat eksyä matkalla ja päätyä vieraaseen ympäristöön. Veronsa vaativat myös sään äkilliset muutokset, ravinnon puute ja pedot.
Valtava ongelma on laiton metsästys, jolla on iso vaikutus monien lintulajien populaatioihin. On arvioitu, että joka vuosi Välimeren alueella tapetaan laittomasti noin 25 miljoonaa lintua, joista valtaosa on pikkulintuja. Kaukasuksella ja Lähi-idässä metsästetään varovaisenkin arvion mukaan jopa 10 miljoonaa muuttolintua. Niitä ammutaan usein vain huvin vuoksi ja jätetään niille sijoilleen. Paljon pyydetään myös ravinnoksi esimerkiksi äänihoukuttimilla, verkoilla ja liimatikuilla.
