Tuli lumitalvi etelää myöten, ja Suomi siirtyi suksille. Mutta hiihtääkö kukaan enää puusuksilla?
”Kyllä puusuksille edelleen riittää kysyntää, vaikkei se suurensuurta olekaan”, kertoo Hannu Laitala, hankasalmelaisen Suksitehdas Ylösen nykyinen omistaja. Mieluiten hän tosin tituleeraa itseään suksisepäksi.
Laitala tekee metsä-, umpihanki-, retki- ja latusuksia pääasiassa koivusta. Suksissa voi olla hiukan myös kuusta, punapyökkiä ja hikkoria. Hyvänä lumitalvena Laitala myy satakunta suksiparia, huonona joitakin kymmeniä.
”Tästä talvesta tulee varmasti edellistä parempi.”
Hannu Laitala ei ole lajinsa viimeinen: Sotkamossa valmistetaan Vilminko-metsäsuksia ja Jyväskylän Puuppolassa puisia välineitä laskettelijoille sekä lumilautailijoille tekee Pusu Skis.
Mitä ostaja sitten puusukselta haluaa? Laitalan kokemuksen mukaan erämiehet ja hiihtovaeltajat arvostavat eniten kantavuutta, pitoa ja vakautta. Hyvää luistoakin tarvitaan.
Jos on itse nuorena hiihtänyt puusuksilla, niiden hankintaan saattaa liittyä vähän nostalgiaa. Hienoisia kiinnostuksen signaaleja Laitala on huomannut niissä, jotka eivät ole koskaan sivakoineet tervatuilla puusuksilla eivätkä ehkä sellaisia nähneetkään.
”Muovisukset yleistyivät 1980-luvulla. Sen jälkeen vähän unohtui, että Suomessa on ikiajat hiihdetty puisilla suksilla. Nykyään nuoret saattavat taas kiinnostua niistä, koska he arvostavat luonnonmateriaaleja ja käsityötä.”
Viikoilla 8–10 vietetään koulujen talvilomia.
