Käsityö rentouttaa, lohduttaa ja auttaa oppimaan uutta.
Käsityöharrastus on ollut viime vuodet kovassa nosteessa. Perinteisten käsityöpiirien rinnalle on tullut neulekahviloita ja ystävien perustamia ompelukerhoja. Ompelutapahtumiin taas jokainen tuo omat koneet, tarvikkeet ja kankaat mukanaan ja ompelee yhdessä muiden kanssa. Moni kilisyttää puikkoja junassa, luennolla tai odotushuoneessa. On myös paljon niitä, jotka tekevät käsitöitä yksin kotonaan.
Koronapandemian myötä kaikenlainen kotona ja käsillä tekeminen näyttää räjähtäneen todelliseksi buumiksi. Esimerkiksi islantilaiset villalangat vietiin käsistä. Kysyntää riitti myös rakennustarvikkeille.
Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen uskoo, että lisääntynyt vapaa-aika innosti harrastuksen äärelle. Neulomalla ja nikkaroimalla on purettu ajanjaksoon liittyvää epävarmuutta, tyynnytetty mieltä ja helpotettu ahdistusta.
Lepoa ja vastapainoa
Taitoliiton vuoden 2018 kyselyn perusteella joka kolmas suomalainen harrastaa käsitöitä säännöllisesti, satunnaisesti vielä useampi.
Naisten keskuudessa suosituimpia ovat neulonta ja virkkaus. Miehet harrastavat nikkarointia, puutöitä, kunnostusta ja rakentelua sekä kokoavat pienoismalleja.
”Miehet tekevät enemmän tarpeeseen liittyvää rakentamista, kun taas naisille käsityö on ennen kaikkea rentoutumista ja omaa aikaa”, Pöllänen vertailee.
Käsitöiden tekemisen on todettu lisäävän hyvinvointia. Se tarjoaa lepohetken, jossa saadaan samalla jotakin näkyvää aikaiseksi: kotiäiti neuloo kaulahuiviin muutaman kerroksen lasten leikkiessä, työstä kotiin palaava saa virkkuutyöstä kiireisen päivän jälkeen hengähdystauon ja omaa aikaa.
Käsillä tekeminen auttaa purkamaan stressiä ja tarjoaa tehokasta vastapainoa opiskelulle ja päätetyöskentelylle. Siinä kun pääsee välittömästi ihailemaan edistymistään ja onnistumisiaan. Jollekin se on virkattu patalappu, toiselle kirjottu pöytäliina tai taidokas nypläystyö.
Aina jotain meneillään
Jurvalaisen Seija Hietaharjun, 74, lapsuudenkodissa kudottiin aina. Tuvassa oli kahdet kangaspuut, joilla tehtiin mattoja ja ryijyjä. Äiti värjäsi ryijylangat, ja tyttäret huolehtivat matonkuteiden leikkaamisesta.
Nykyisin mitä parhainta virkistystä ja terapiaa Seijalle on Metsäkylän Seuratalolla kokoontuva kudontapiiri. Käsitöiden lomassa nauru helskyy ja juttu luistaa. Välillä juodaan kahvit takkatulen loimussa.
”Otin juuri kangaspuista Marimekko-maton. Sitä ennen valmistin kymmenen metriä verhokangasta.”
”Kotona kudon vartahilla rasoja ja sukkia. Välillä innostun tekemään poppanasta liinoja ja sängynpeittoja. Jatkuvasti on joku käsityö meneillään, koska uusia malleja pitää päästä kokeilemahan.”
Yksi suuritöinen mutta mieluisa urakka olivat perinteiset pohjalaiset jussipaidat, jotka Seija neuloi miehelleen ja molemmille pojilleen. Lastenlapsille on ollut mukava väkertää kaikenlaista, muun muassa villatakkeja.
”Pojantyttäreni Selma taisi olla nelivuotias, kun tein hänelle pitsikuvioisen, vaaleanpunaisen mekon valkoisella yläosalla.”
Melkein terapiaa
Neuloessa ja nikkaroidessa on mahdollista käsitellä tunteita tai muita mielen päällä olevia asioita. Pölläsen mukaan monet käyttävät käsitöitä terapiavälineenä tiedostamattaan.
”Vaikeissa elämäntilanteissa käsityö voi toimia pakokeinona ja tarjota turvallisen tilan ja ajan käsitellä tunteita ja asioita.”
Parisenkymmentä vuotta sitten Seijan mies Kalevi sairastui aivoselkäydinnesteen kiertohäiriöön. Leikkaushoito onnistui, mutta kolme vuotta myöhemmin iskenyt aivoinfarkti halvaannutti ja vei työkyvyn. Seijasta tuli puolisonsa omaishoitaja.
”Vapaa-aikaa ei oikeastaan ollut, sillä Kalevi tarvitsi minua koko ajan. Kerran viikossa kokoontuva kudontapiiri oli ainoa henkireikä.”
Kun toinen pojista menehtyi yksitoista vuotta sitten, yhteiset käsityöhetket Seuratalolla tulivat entistä tärkeämmiksi. ”Se vei ajatukset toviksi muualle, vaikka suru ei sydämestä kadonnutkaan.”
Pölläsen mukaan yhdessä tekeminen voimauttaa ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta.
”Yhteisen harrastuksen parissa tapaa muita samanmielisiä ja tulee ymmärretyksi. Toisilta saa myös palautetta ja neuvoja, mikä lisää tekemisen motivaatiota ja antaa uusia ideoita.”
Vanhat taidot esiin
Kaksi vuotta sitten Seija Hietaharju jäi leskeksi. Hänellä itselläänkin on ollut kolme peräkkäistä aivoinfarktia, minkä vuoksi kaikenlainen käsillä tekeminen sujuu nyt tavallista hitaammin.
”Vasemman käden sormissa ei ole enää tuntoa, ja käsivarsi on kuin puukapula. Kuppikaan ei tahro pysyä käres. Mutta kutomisesta en luovu.”
Erityisen iloinen hän on 2,5-metrisestä pellavapöytäliinasta, jonka parissa meni reilut puoli vuotta. ”Nyt se on valmis, ja voin olla hetken rinta rottingilla”, Seija hymyilee.
Tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen käsityöharrastus vähentää kiputuntemuksia ja antaa emotionaalista tukea syöpäpotilaille ja muille vakavasti sairastuneille.
”Luovan työn parissa ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Murehtimisen sijasta voi kokea osaamisen iloa ja hallinnan tunnetta, vaikka sairaus haittaisikin kehon käyttöä”, Pöllänen kertoo.
Kun muistisairaiden virikeryhmissä muistelun kohteena ovat käsityöt, tulokset yllättävät ja ilahduttavat. Piilossa ollut vanha osaaminen nousee esiin.
Pölläsen tutkimassa ryhmässä vuorovaikutus lisääntyi, sanojen käyttö rikastui ja ilmapiiri muuttui leppoisaksi.
”Yhtäkkiä joku puhkesi puhumaan, kuinka vahvistettu sukan kantapää on hyvä saappaassa. Toinen tarkasteli esillä ollutta käsityötä todeten, että onpa vaikea malli, tämä on vaatinut paljon työtä. Eräs rupesi automaattisesti virkkaamaan, kun hän näki lankaa ja virkkuukoukun.”
Mukana muistoja
Käsityöt kantavat mukanaan muistoja asioista, ihmisistä ja suvun perinteistä. Itse värkätty käsityölahja ilahduttaa sen saajaa, koska silmukoihin ja pistoihin on upotettu lämpimiä tunteita ja välittämistä.
Kaiken lisäksi käsitöiden tekeminen stimuloi aivoja, parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä ja auttaa hahmottamaan haastavia kokonaisuuksia.
Koulussa käsityön opetus on muuttunut monella tapaa. Suurin muutos on ollut se, että nyt kaikki oppilaat opiskelevat sekä tekstiilityön että teknisen työn sisältöjä.
”Tämä on hyvä asia, mutta samalla käsityön osaamisen tukemiseen käytettävä tuntimäärä on pienentynyt.”
Pölläsen mukaan käsityö kehittää suunnittelutaitoa ja ohjelmallista ajattelua, joita tarvitaan monissa ammateissa.
