Suussa maistuu savuahven ja korvissa soi musiikki, kun tämä pari kurvaa tien päälle. Aamuisin ratkeaa, mihin suuntaan viiksikarvat tänään vipattavat.
Tassut pitävät tiukasti kiinni isännän olkapäästä, kun Gitta-kissa kurkkii Esa Toropaisen olan yli. Asuntovaunu on parkissa rannassa, järvi kimmeltelee kesää.
”Monelle määränpää on tärkein, meille se on matka. Osa matkaa on reissun suunnittelu ja vaunun laittaminen mieleiseksi, myös Gitalle.”
Esalle karavaanariksi ryhtyminen oli neljätoista vuotta siten käytännön sanelema juttu. Hän sai työpaikan Turengista, mutta ystävät ja sukulaiset jäivät synnyinseudulle Itä-Suomeen. Esa lähti Hämeeseen silloisen koiransa kanssa. Samalla heräsi ajatus matkailuautosta, jolla pääsisi lomilla sukulaisia ja ystäviä tapaamaan sekä Suomea kiertämään.
”En halunnut olla ihmisten riesana, joten matkailuauto oli hyvä ratkaisu. Viime ajat olemme Gitan kanssa reissanneet asuntovaunulla, mutta nyt kiikarissa on taas matkailuun tarkoitettu auto.”
Gitta kuuntelee isäntänsä jutustelua sylistä käsin ja lipaisee lempeästi Esan kättä.
Ulkona Gitta kulkee isännän turvallisessa sylissä.
Vaunuvaras vai sorsapaisti?
Nyt on viikonloppu ja sää suosii, turhan kuumakaan ei ole. Utelias sorsadelegaatio vaappuu rannasta kohti asuntovaunua. Räpyläväki ei sylikissaa huomaa, mutta Gitan katse terävöityy hetkessä. Vaunuvarkaita vaiko sorsapaisteja kissan näkövinkkelistä? Tästä ei jäädä ottamaan selvää. Varminta on siirtyä asuntovaunuun.
Reissukissa ottaa paikkansa sohvalta. Katse kysyy, olisiko herkkuja tarjolla? Ja onhan niitä, totta kai.
Kun Gitta tuli Esalle, tämä oli juuri joutunut luopumaan vanhasta koirastaan ja mietti mitä tehdä. Ja kuinkas kävikään: hän huomasi lemmikkipalstalla hyvää kotia etsivän seitsenvuotiaan kissan. Asia oli selvä. Esa halusi Gitan, ja se sopi kasvattajalle, joka antoi vielä mukaan kissan omat tavarat.
Gitta on menettänyt pentuna toisen silmänsä sarveiskalvon tulehduksen takia, mutta Esaa se ei haitannut. Ennemminkin päinvastoin.
”Onneksi Gitalle suotiin mahdollisuus elää. Minulle lemmikki ei ole näyttelykappale, vaan perheenjäsen ja ystävä, josta pidetään huolta. Gitan kuulumisia välitän edelleen kasvattajalle.”
Lempeä lemmikki ei ole ikinä sihissyt, kynsinyt tai purrut.
Sisäkissasta reissaajaksi
Moni ei uskonut sisäkissan oppivan matkailuautoiluun. Alkuun Esa kävikin Gitan kanssa vain oleskelemassa autossa. Sinne hän oli hankkinut lemmikilleen ruoka- ja juoma-astiat, ja Gitta sai syödä autossa. Hyvin neidiltä sujui myös asiointi auton kissanvessassa.
Ensin kaksikko kävi vain pienillä ajoilla. Esa pidensi matkoja vähitellen, ja ensimmäisellä reissulla he viettivät vain yhden yön. Totuttelu sujui niin hyvin, että kissa viihtyi matkailuautossa kuin kotonaan.
”Nykyään Gitta on tyytyväinen, kun pääsee katsomaan vähän maailmaa. Onhan kissa koko pitkän talven katsellut ikkunasta samaa katua. Yhdessä reissaaminen on varmasti mukavampaa kuin yksin kotona oleminen työpäiväni aikana.”
Reissuihin kuuluu myös herkuttelu. Matkaa varten Esa hankkii aina kissanmaitoa ja herkkutikkuja. Kun tie vie Itä-Suomeen veljen luo, on tiedossa maukasta kalaa.
”Veljeni kalastaa ja valmistaa kalaa usein rannalla. Kyllä savustettu tuore ahven on hyvää, ja Gitalle se maistuu myös.”
Esa ei taipaleella kokkaa, ellei ole ihan pakko. Hätävarana on matkahiiligrilli. Edulliset matkaparkit löytyvät helposti netistä, tai sitten voi parkkeerata lähelle palveluita. Heti aamulla on mukava päästä valmiille aamukahville.
Syliin ja kainaloon Gitta puskee, jos niin haluaa. Ja lähtee sitten kun tahtoo.
Koppa muka, kattia kanssa
Esa, 61, ja Gitta, 14, eivät kuulu leirintäalueiden vakiokävijöihin, sillä he eivät välitä istuskella vaununsa vierellä ja katsella muiden vaunuja muutaman metrin päässä.
”Hinnat monessa paikassa ovat mitä ovat. Jos haluaa olla vain yön yli ja aamulla jatkaa matkaa, mietitään mieluummin meille molemmille hyvä paikka. Jokin luonnonläheinen ja rauhallinen, jossa tarvittaessa saa varjoa kuumalta auringolta. Öisin on mukava pitää ikkunoita auki, ja hyvät hyttysverkot estävät myös kissan ulospääsyn.
Gitta kulkee mieluiten sylissä. Kantokopasta kommentti olisi varmasti: ”Kattia kanssa!” Muuten reissukissalle sopii lähes kaikki, karvakaravaanari on jokaisen ystävä. Menee vain hetki ennen kuin Gitta on puskemassa tai jopa syliin hyppäämässä.
Monesti kaksikko reissaa mielijohteesta paikasta toiseen. Vasta aamulla herättyä on mietinnässä seuraava määränpää. Suunnan saattavat määrittää ravit, pesäpallo-ottelut tai muut tapahtumat.
”Harrastan valokuvausta. Vakiotalkoo on monena vuonna ollut kuvausmatka Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumaan. Matkailuautoaikoina reissuja tuli tehtyä talvilomillakin. Koska autossa oli lämmitys, vietettiin siellä muutamat joulut ja uudet vuodetkin.”
Hyi hellettä!
On ainoastaan yksi seikka, joka estää huvimatkat, ja se on helle. Toissa kesänä parivaljakko aloitti lomailun juhannuksena ja pahimmillaan illalla vaunussa oli yli 30 astetta. Ei siinä ollut kiva kellään.
”Meidän piti mennä myös raveihin Mikkeliin, mutta se täytyi perua ja tulimme nopeasti kotiin. Syyslomilla ollaan tehty monesti reissu Kiteelle. Silloin ei ainakaan ole kuuma.”
Parhaimmillaan kaksikko on ajellut Itä-Suomeen pari kolmekin kertaa vuodessa. Lisäksi pitempi matka on taitettu kerran pari vuoteen. Toistaiseksi pisin matka on vienyt Norjan Tromssaan. Tosin siellä pyörähti vain Esa: kissa jäi päiväksi Ropin Pirtille Suomen puolelle, koska matkustusasiakirjat misseltä puuttuivat.
Suomen puolelta, Ropinsalmelta Esan veli ja kummipoika olivat varanneet pirtin pariksi päiväksi Naimakkajärven rannalta.
”Molempina iltoina saunottiin ja käytiin järvessä kastautumassa. Illalla grillattiin yhdessä, ja Gittakin oli mukana. Vahinko, että aikaa reissuun oli vain viikko. Ehdimme kuitenkin poiketa Levillä ja Äkäslompolossa.”
Esa ja Gitta ovat reissanneet muun muassa länsirannikon alhaalta ylös.
Nostalginen reissukesä
Nyt Gitalla ja Esalla on edessä uusia tuulia. Asuntovaunu on juuri vaihtunut takaisin asuntoautoon, koska vaunulla ei pääse yhtä helposti kaupunkien keskustoihin. Asuntoauto vie vähemmän parkkitilaa.
”Siten on helpompi pitää taukoja ja suunnitella yöpymiset. Peruutuskameran olen jo ostanut ja aurinkokennovalon hämäräkytkimellä.”
Esan tavoite on, että kaikki asunto-osaan tuleva sähkö tulee vapaa-ajan akusta, ei missään tapauksessa auton akusta. Ja aurinko saa ladata akkua aina kun paistaa. Loput on ladattava verkkovirrasta.
”Gittaa alan taas tutustuttaa autoon. Mennään sinne yhdessä katsomaan televisiota, kuuntelemaan musiikkia ja tietysti hankin myös kissanherkkuja. Seuraavaksi tehdään pieni ajelu ja ensimmäinen yö ollaan jossain lähellä.”
Yksi kesän matkakohteista voisi olla vaikka Eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla, onhan sieltä saanut hyvän loppuelämän kodin moni koviakin kokenut eläin. Esa tuumii myös nimeävänsä asuntoautoilut Nostalgia-reissukesäksi. Autossa on valmiina kasettijenkkavehje ja varastossa nostalgia-laatikossa noin 70 kappaletta C-kasetteja.
”Jospa ottaisimme yhdelle reissulle mukaan parikymmentä kasettia, ja reissun jälkeen osa musiikista menisi vaihtoon. Aika hyvä kesäsuunnitelma, vai mitä?”
NINA SALONEN, teksti ja kuvat
Ulkona Gitta kulkee isännän turvallisessa sylissä.
Lempeä lemmikki ei ole ikinä sihissyt, kynsinyt tai purrut.
