Niin pitkään kuin minulla on ollut kasvimaa, on siellä ollut tilaa myös kesäkukille. Tänäkin vuonna papupenkin päässä leimuavat tuliunikot ja porkkananvarsien välistä kurkottelevat maloppien silkinhohtoiset kukinnot. Hyötykasvit ja huvikukat kasvavat penkeissä ja riveissä suloisessa sovussa.
Vuosien mittaan olen ehtinyt kokeilla lajia jos toistakin. Olen kylvänyt sinikukkaisia ja valkokukkaisia, kerrannaisia ja yksinkertaisia, kasvattanut korkeita ja lyhytvartisia lajeja. Yhtenä vuonna innostuin köynnösmäisistä kesäkukista, seuraavana kesänä kaikki kasvimaan kukat olivat ruusunpunaisia. Jotkut lajeista ovat jääneet yhden kesän kokeiluksi, toisista on tullut jokavuotisia ystäviä. Kehäkukka on kulkenut mukana alusta saakka.
Kehäkukka on helppo ja varma kasvatettava, tuttu ja kotoinen kuin räsymatto tai pannukahvi. Se sopeutuu, joustaa ja solahtaa tarhurin kiireisiin mutkattomasti. Siemenet voi kylvää touko- tai kesäkuussa, silloin kun kevättöihin osuu sopiva väli. Maan laatu ei ole nokonnuukaa, kasteluksi riittävät pilvistä putoavat pisarat. Harvahkoon riviin ripotellut tai kourasta hajalleen heitellyt siemenet itävät muutamassa päivässä, huonompanakin keväänä parissa viikossa. Jos aikaa sattuu olemaan, taimet voi harventaa muutaman sormenleveyden välein. Silti tiheäkin kasvusto onnistuu kasvamaan ja kukkimaan.
Välimeren seudulla luonnonvaraisena kasvava peltokehäkukka kukkii leudommissa olosuhteissa lähes ympäri vuoden. Meillä kehäkukkapenkit ovat usein uhkeimmillaan parin kuukauden kuluttua kylvöstä.
Hernepenkin ja raparperin väliin kylvämäni kehäkukat ovat elokuussa täyttäneet tilan. Keväiset kylvörivit ovat peittyneet vihreään viidakkoon, ja varret nojailevat toisiinsa kuin kukinnasta voipuneina. Varsiston sekamelskasta nousevien kukkavarsien päässä vallitsee sitä vastoin järjestys. Sadat pienet, yhteen kasvaneet terälehdet muodostavat symmetrisen keskustan, jota säteiden lailla avautuvat laitakukat kiertävät säännöllisinä kehinä.
En koskaan kyllästy peruskehäkukan yksinkertaisiin, keltaisiin ja oransseihin kukintoihin. Silti joka vuosi tekee mieli kokeilla myös jotain eksoottisempaa. Jo nimet houkuttavat: ’Indian Prince’, ’Orange King’. Miten voisinkaan vastustaa tummasilmäistä Intian prinssiä tai muhkean kerrannaista kuningasta?
Myös sieltä täältä perunanvarsien lomasta kurkistelee keltaisia kukkakehiä, kun viimevuotisten kukkien jälkeläiset pilkuttavat perunamaata. Nämä itse kylväytyneet ilopilkut päätyvät usein tuoreeltaan salaattiin. Osan kukista kuivaan talven pimeiden kuukausien kultahipuiksi.
TUOVI MUTANEN
