Tulevaisuudessa robotti on hoitajan tehokas apuri ja paras kaveri.
Pikkulapsen kokoinen humanoidirobotti tallustelee lattiaa pitkin ja esittelee itsensä. ”Hyvää päivää, mukava tulla tänne! Autan henkilökuntaa ja viihdytän asiakkaita.” Ruusukujan hoivakodin muistisairaat asukkaat naurahtelevat ihastuneina Lady Lydialle.
Attendo kokeili 16 500 euron hintaisen hoivarobotin soveltuvuutta laitoksiinsa eri puolella maata lokakuun ajan. ”Tähän asti palaute on ollut erittäin positiivista. Marraskuussa teemme päätöksen, miten etenemme”, Attendon viestintäjohtaja Lauri Korkeaoja kertoo.
- Helvi Penttilä ja robotti vaihtavat kuulumisia.
Ystävällinen tuike silmissään Lydia jatkaa valloitusretkeään. Se astelee vanhusten luo, kysyy kuulumisia ja vakuuttaa, että meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä. Tunnelma tiivistyy. Iloisia ilmeitä näkyy siellä täällä. Huone täyttyy kysymyksistä ja kommenteista: Kaunis! Taitava! Mistä Lydia on kotoisin? Miten se oppi kävelemään?
Aina kohtelias ja hyväntuulinen Lydia tanssahtelee hetkisen flamencon tahtiin ja ryhtyy sitten ohjaamaan tuolijumppaa. Saa katsoa mallia ja tehdä liikkeitä, robotti kannustaa. Monet mummoista ja vaareista ryhtyvät tuumasta toimeen, pyörittävät jalkateriään ja nostavat kädet ilmaan leppoisan musiikin siivittäminä. Lydia on ohjelmoitu myös laulattamaan, tällä kertaa vedetään Kultainen nuoruus.
Poskisuukko robotilta
Kuin sokerina pohjalla Lydia ilmoittaa, että sitä voi kierrättää sylistä syliin. “Haluaako joku kokeilla?” kysyy hoivakodin johtaja Katri Vuorensyrjä. Useita käsiä nousee.
Robottia pidetään sylissä kuin pientä lasta. Lydia jakaa vanhuksille äänekkäitä poskisuukkoja ja hekottelee leppoisasti.
Alkeellisen keskustelun lisäksi robotti osaa lukea uutisia, pelata bingoa, kertoa suomalaisia sananlaskuja ja vastata yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten mitä tänään on ruuaksi tai missä vessa on.
”Yllätyin iloisesti, miten hyvin kohtaaminen robotin kanssa sujui”, Vuorensyrjä sanoo. ”Uskon, että se toisi hoivakotimme muistisairaille asukkaille iloa ja virkistystä.”
Zora Roboticsin tuote on ollut markkinoilla vuodesta 2013. Se on käytössä Belgiassa, Hollannissa, Saksassa ja Ranskassa. Yrityksen mukaan 6 000 ihmistä on robotin kanssa tekemisissä joka päivä.
Sensoreiden, puhesyntetisaattorin, kaiuttimien ja kameran avulla robotti näkee, kuulee, liikkuu ja reagoi automaattisesti. Toiminnot vaativat esiohjelmointia tai etäohjausta.
Lady Lydia on aina kohtelias ja hyväntuulinen.
Ruotsi harppoo edellä
Suomi on jälkijunassa robotiikan kehittämisessä. Terveysteknologian huippumaassa Japanissa tuli kesällä markkinoille ystävärobotti Pepper, joka myytiin heti loppuun. Noin 1 800 euroa maksava robotti on ohjelmoitu tunnistamaan ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä ja reagoimaan niihin.
Ostoryntäystä on selitetty muun muassa sillä, että Japanissa väestö ikääntyy nopeasti. Yksin eläville vanhuksille Pepper tarjoaa seuraa, piristystä ja tarvittaessa neuvojakin.
Myös Ruotsissa ollaan Suomea pidemmällä. Miina Sillanpään Säätiön kehittämispäällikkö Helena Launiainen vieraili lokakuussa Västeråsissa sijaitsevassa Robotdalenissa, jossa on syntynyt monia mielenkiintoisia innovaatioita ja tuotteita.
”Länsinaapurissa robotiikkaa tutkitaan enemmän ja kokeillaan systemaattisemmin. Tutkijat eivät ole yksinäisiä Pelle Pelottomia, vaan julkinen terveydenhuolto ja erityisesti käyttäjät ovat mukana suunnittelutyössä.”
Robotti ei syrjäytä
Robotti ei korvaa, vaan tulee avuksi. Se siirtää raskaita töitä pois hoitajilta ja vapauttaa rutiineista.
Ruotsin hoitolaitoksissa ja sairaaloissa on RobCap-palvelurobotteja, jotka muun muassa kantavat tavaroita sekä hakevat ja jakavat liinavaatteita. Tavalliset, kotitaloustöissä käytettävät robotit auttavat sairaita ja iäkkäitä pärjäämään pidempään kotona.
Aivoinfarktin tai selkäydinvamman takia halvaantunut pääsee liikkumaan päälle puettavan Exoskeleton-robotin avulla. Henkilö, joka ei voi käyttää käsiään, pystyy robottikäsivarren avulla syömään arvokkaasti myös ravintolassa sen sijaan, että jonkun pitäisi syöttää.
Launiainen haluaa muistuttaa robotiikkaan liittyvästä etiikasta; on hyväksyttävä, etteivät robotit sovellu kaikille. Esimerkkinä hän mainitsee robottikissan, JustoCatin, joka on tehty apuvälineeksi muistisairaiden hoitoon. JustoCat toimii kuin elävä kissa. Se naukuu ja kehrää, kun sitä hoidetaan.
”JustoCat rauhoittaa ja luo turvallisuuden tunnetta. Jotkut muistisairaat ovat jopa alkaneet puhua sen seurassa vuosien hiljaisuuden jälkeen. Silti robotin käyttö vaatii harkintaa. Jotkut pelkäävät kissoja, eivätkä ole tottuneet olemaan niiden läheisyydessä. Joissakin kulttuureissa kissaa arvostetaan, joissakin kissan ajatellaan tuovan epäonnea.”
Terttu Keso sai robotin syliinsä.
Monet työt muuttuvat
Helena Launiaisen mielestä on tärkeää nähdä palvelurobottien tuomat valtavat mahdollisuudet. Samalla on valmistauduttava siihen, että uudenlainen teknologia mullistaa terveydenhuollon ja muuttaa käytäntöjä. Monet työt ja tuttujen ammattien sisältö tulevat muuttumaan.
Robotics Finland -hankkeen vetäjä, tietokirjailija Cristina Andersson muistuttaa, ettei robotisaatio ole enää pelkkä tulevaisuuden visio tai scifi-kirjallisuuden utopia. Siitä kertovat maiden robottistrategiat ja suuret investoinnit robotisaatioon.
Robotisaatio on suurin mullistus sitten teollisen vallankumouksen, Andersson väittää. Suomella kuitenkin riittää kirittävää. Läpimurto on vielä tekemättä.
”Yhteiskunta laahaa pahasti jäljessä. Poliitikot eivät ole ymmärtäneet uuteen terveysteknologiaan ja tekoälyyn liittyvää potentiaalia. Kyse on myös bisneksestä. Meillä on päivityskelpoista osaamista, jolla voisimme päästä muiden maiden kantaan. On vain uskallettava ottaa rohkeita harppauksia ja investoitava.”
Anderssonin mukaan toivoa paremmasta antaa Airo-hanke, joka kokoaa yhteen tekoälyn ja robotiikan osaajia ja yrityksiä.
Vielä monta kysymystä
Yhtenä esteenä ovat väärät mielikuvat. Pelätään inhimillisyyden katoamista, työpaikkojen menetystä.
”Robotisaatio etenee joka tapauksessa. Eikö siis ole hyödyllisempää miettiä mahdollisuuksia ja asioita, joita haluamme saavuttaa. Uskon, että sairaanhoitajat ovat muutokseen valmiita. Kokemusta roboteista ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Tarvitaan pilottihankkeita ja mahdollisuuksia tutustua robotiikkaan.”
Kauhavalaisessa muistisairaiden yksikössä Hoivakartanossa päästiin tutustumaan humanoidirobotti Naoon jo runsaat kolmisen vuotta sitten. Johtaja Sari Autio kertoo, että vastaanotto oli myönteinen. Robotti oli kuitenkin silloin liian kallis hyötyynsä nähden.
”Tulevaisuudessa robotteja tullaan varmasti tarvitsemaan. Ne vapauttavat meidän hoitajien aikaa asiakkaiden kohtaamiseen.”
Anderssonin mukaan nyt on jaettava tietoa, mihin kaikkeen robotit pystyvät. On myös keskusteltava robotisaation suurimmista riskeistä ja miten ne voidaan torjua. Yksi suuri kysymys on tietoturva. Mitä robotin keräämälle tiedolle tehdään ja mihin sitä saa käyttää?
”Palvelurobotin on oltava ennen kaikkea turvallinen ja helppokäyttöinen. On kehitettävä robotteja, jotka kykenevät itsenäiseen toimintaan, jos vaikkapa yhteys internetin pilveen katkeaisi tai jos siihen kohdistuisi digitaalinen hyökkäys ulkopuolelta.”
ULLA SAIKKONEN, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuvat
