Valtias valtakunnassaan
Syksyn kiima-ajan jälkeen hirvisonnin upeat sarvet putoavat pois, koska niitä ei enää tarvita taisteluun lisääntymismahdollisuuksista. Keväällä sarvet alkavat taas kasvaa.
Pimeää on nyt kestettävä. Lokakuun lopussa Helsingissä aurinko laskee puoli viiden aikoihin, Jyväskylässä varttia aiemmin ja Rovaniemellä jo ennen neljää.
Mikä pimeässä pelottaa? Se, että pimeään kätkeytyy jotain, mitä ei pysty näkemään ja että tutut asiat saavat uusia hahmoja. Myös äänet hirvittävät, samoin pahuus. Näin Satu Laatikainen kertoo kansanrunousarkiston Pimeän pelko -keruun vastauksista kirjassaan Suomen syksy.
Pimeää on nyt kestettävä. Lokakuun lopussa Helsingissä aurinko laskee puoli viiden aikoihin, Jyväskylässä varttia aiemmin ja Rovaniemellä jo ennen neljää. Joulua kohti synkkyys vain lisääntyy, mutta enää ei sentään tarvitse kipaista sysipimeän pihan poikki ulkohuussiin, mielessä kylän karmeimmat kummitusjutut. On katu-, piha- ja otsavalot.
Pimeys voi tuntua myös hyvältä. Kuin turvalliselta peitolta, jonka alla kaikki ovat yhtä sokeita. Juuri sen sokeuden vuoksi tarvitaan varovaisuutta.
”Kun pimeys lisääntyy, emme yksinkertaisesti pysty havaitsemaan asioita yhtä hyvin kuin päivänvalolla. Siitä seuraa, että emme pysty yllättävissä tilanteissa toimimaan riittävän nopeasti”, Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eero Kalmakoski selittää pimeän vaaroja.
Jos autoilija ei höllää kaasua, hän ei näe ajoissa hirveä, joka jolkottaa tielle. Tai ihmistä. Jalankulkija tai pyöräilijä riskeeraa henkensä, jos jättää valot ja heijastimet kotiin. Kivenmurikkaankin kompastuu pimeässä helpommin kuin valossa.
”Pimeään vuodenaikaan liittyy lämpötilan laskun myötä myös liukkaus, jota ei aina huomaa”, Kalmakoski muistuttaa. Lisäksi tulevat hämärämiehet. Ne, joissa pimeän suoja herättää rikolliset aikeet.
”Valaistus kotipihassa kuntoon, omaisuus lukkoon ja suojaan ja vakuutukset ajan tasalle”, rikoskomisario Sampo Suomala Helsingin rikospoliisista neuvoo suojakeinoja. ”Monta vaaraa voi välttää, kun kulkee pimeässä selvin päin ja turvallisia, valaistuja reittejä – eikä syrjäisiä ja hämäriä.”
”Ei pimeää tarvitse pelätä, mutta siihen kannattaa suhtautua järkevästi” , Suomala ja Kalmakoski tiivistävät. Kun valo väistyy ja pimeä laskeutuu, myös ihmisen toiminta muuttuu. Hyvässä ja pahassa.
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.