Syksyn viimeiset löylyt
Oulujoen kelluva rantasauna lämpiää talkoovoimin. Lautalle kuljetaan pikku lossilla. Kaiken kruunaa kirpeän kylmä pulahdus.
”Riisukaa vaatteet. Veteen!” kuuluvat peräkkäiset komennot, ja joukko kilpauimareita pulahtaa jääkylmään järveen. Sama toistuu kerta toisensa jälkeen.
”Talviuinnin SM-kisoissa on aina paljon osallistujia, viime vuonna 700 ja joskus voi olla tuhatkin”, tapahtumaa kuvailee Maarit Sihvonen, 1980-luvun olympiauimari, josta on sittemmin tullut moninkertainen talviuinnin SM- ja MM-kultamitalisti. Parhaillaan hän valmistautuu tämän vuoden SM-kisaan Suomen Latu ry:n toisena valvojana.
”Varmaan kisaan silti myös itse, ehkä 25 metrin rintauinnissa ja viestissä.”
Lämpimiin vesiin tottunut uimari päätti astua avantoon, kun hänet haastettiin osallistumaan vuoden 2005 SM-kisoihin. Pian Sihvosesta tuli innokas talviuimari. Yksi selitys innostukseen löytyy kisojen rennosta hengestä.
”Uiminen on tärkeä osa tapahtumaa, mutta yhtä tärkeää on myös se, että tavataan samanhenkisiä ihmisiä. Talviuinnissa iällä ei ole väliä. Eikä titteleillä. Vaikka kilpaillaan kylmässä vedessä, on tunnelma iloinen ja lämmin, joku voisi sanoa vähän karnevaalihenkiseksikin.”
Kilpasarjojen lisäksi ohjelmaan kuuluvat Norppa- ja Kuutti-sarjat. Norpassa uimareille ei kelloteta lainkaan aikaa ja Kuutissa vain kastaudutaan avannossa. Kisavesi on noin 0–6-asteista, vähän talven säiden mukaan. Kukaan ei silti viivy pinnan alla niin pitkään, että ehtisi kylmettyä. Nopeimmat miehet uivat ratansa vain 12–15 sekuntiin ja naiset 16–18 sekuntiin.
”Aluksi tuntui haastavalta mennä kylmään veteen, mutta nykyään se tuntuu vain nautinnolliselta. On hyvä mieli ja itsensä voittanut olotila.”
peurunka.fi/talviuinninsmkilpailut
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.