Siirry sisältöön

Kevättalven aurinko paistaa etelän suunnasta. Ikkunoiden suupuhallettujen ulkolasien läpi valo heijastuu elävänä, leikkii kaapin ovissa ja läikehtii lattialla. Sini ja Jonathan Hemmingin kotona Mustasaaren Sulvan kylällä on rauhallinen aamupäivä. Armas, 3, on päiväkodissa, Saga, 9, koulussa, ja vanhemmat nauttivat kahvia tuvan suuren pöydän ääressä.

”Talon suunnittelussa meni noin vuosi ja rakentamisessa kaksi ja puoli vuotta”, Jonathan kertoo. Sitä ennen pari etsi pitkään remontoitavaa rakennusta. Kun sopivaa ei löytynyt, alettiin hakea tonttia. Lopulta se löytyi Sulvalta, Jonathanin kotiseudulta.

Sulva on suomenruotsalainen kylä Mustasaaressa, Vaasan naapurissa. Kylän ydin muodostuu Stundarsin museoalueesta ja käsityöläiskylästä, jonne on siirretty 72 vanhaa asuinrakennusta muualta maakunnasta.

Museon kyljessä on asuinalue, joka sai alkunsa 1970-luvulla. Ajatuksena oli pelastaa rakennuksia purkutuomiolta ja siirtää ne alueelle. Nykyään Sulvalla on 18 asuintaloa pohjalaisine pihapiireineen maalaismaisemassa, koivukujan varrella.

Ammoin tällä paikalla on lainehtinut vesi.

Mustasaaren kunnan hankkeessa kartoitetaan parhaillaankin asumattomia taloja. Tavoitteena on löytää niille uusia omistajia ja uutta elämää.

Hemmingien koti ei kuitenkaan ole museoalueella, vaan parin kilometrin päässä siitä. Ammoin tällä paikalla on lainehtinut vesi. Alue on kuivattu pelloksi sata vuotta sitten. Tontin reunalla näkyy vielä kappale sammaloitunutta kiviaitaa.

Aamupäivähetki tuvassa. Pönttö­uunin pintaan olisi kuulunut laatoitus, mutta Sini ja Jonathan halusivat kaake­leitten sijaan maalipinnan.
Aamupäivähetki tuvassa. Pönttö­uunin pintaan olisi kuulunut laatoitus, mutta Sini ja Jonathan halusivat kaake­leitten sijaan maalipinnan.

Koko elämää varten

Kymmenen vuotta kypsytelty rakennusprojekti alkoi puitten kaatamisella. Jonathan on itseoppinut rakentaja, jolta kädentaidot luontuvat.

”Olen aina kysynyt sellaisilta, jotka osaavat. Olen oppinut asioita myös kirjoista ja netistä lukemalla”, muotoilijaksi opiskellut Jonathan kertoo.

Tavoitteekseen pariskunta asetti, että talo valmiina näyttäisi aina paikallaan olleelta. He keräsivät tietoa vanhoista pohjalais- ja rintamamiestaloista. ”Teimme hybridimallin niistä kaikista. Priorisoimme kestävän kehityksen ja energiatehokkuuden”, Sini kuvailee.

Periaatteena oli, että ratkaisut kestävät niin rakennus- kuin käyttövaiheessa, ja vielä silloinkin, jos rakennus joskus puretaan. Myös oma elämänkaari huomioitiin: Kun talossa asuvat enää vain he kaksi, yläkerta voidaan pitää kylmänä ja suihkun saa tarpeen vaatiessa helposti alakertaan.

”Jos vanhuus estää rapuissa kulkemisen”, Jonathan tarkentaa.

Sinin lempipaikka kotona on leveä ikkunalauta, jossa on hyvä rentoutua rauhallista pihapiiriä katsellen.
Sinin lempipaikka kotona on leveä ikkunalauta, jossa on hyvä rentoutua rauhallista pihapiiriä katsellen.

Pönttöuuni lämmittää

Rintamamiestalojen tapaan tulisija on keskellä, huoneet sen ympärillä. Talvisin talo lämpiää puilla, joita kuluu kymmenen kuutiota. Myös rakentamisesta jääneitä hukkapaloja on uuneissa poltettu. Tontilla riittää vielä kaadettavaa, mutta välillä pitää käydä Jonathanin isänkin metsässä.

Pönttöuuniin, joka on ruotsalainen vesikiertoinen kakelugnspannan, sytytetään tuli aamuisin ja iltaisin. Ilman lisäksi se lämmittää veden. Sisällä on 500 litran säiliö käyttövettä ja kylpyhuoneen ja eteisen lattialämmitystä varten. Kesällä, kun puilla ei lämmitetä, käytetään sähköllä toimivaa lämminvesivaraajaa.

Kaikki materiaalit ovat ekologisia ja hengittäviä. Sisäseiniä rapattu savella, maaleina on pellavaöljyöljymaali ja munatempera. Liimattu on mahdollisimman vähän, sen sijaan on ruuvattu ja naulattu.

Ruotsalainen vesikiertoinen kakelugnspannan lämmittää ilman lisäksi veden.

Kolminkertaiset ikkunat ovat mittatilaustyötä. Sisäpinnan lämpöeristetty lasi on uutta, mutta ulkopinnan suupuhallettu lasi vanhaa ja kerätty eri paikoista. Ikkunanpuitteet ovat männyn sydänpuuta. Myös satoja vuosia vanhoja kierrätystiiliä on seinämuurauksissa käytetty.

Villit eläimet ja vihannat kasvit täyttävät Sagan huoneen tapetin. Mutta unet eivät ole muuttuneet villeiksi.
Villit eläimet ja vihannat kasvit täyttävät Sagan huoneen tapetin. Mutta unet eivät ole muuttuneet villeiksi.

Vettä kuluu vähän

Talossa ei ole vesivessoja, vaan erottelevat kuivakäymälät. Kerran viikossa ne tyhjennetään. Pihassa on kaksi kompostia, joista toinen täytetään ensin. Se saa odottaa vuoden ennen kuin jäte siirretään siitä puutarhakompostiin.

”Kuivakäymälöiden ansiosta vettä kuluu tosi vähän. Ravinteet kiertävät lähellä, eikä ongelmajätettä tule. Säästämme, koska likakaivoja ei tarvita.”

Lämpö pysyy hyvin talvella ja viileys kesän kuumuudessa.

Märkätilat ovat yhdessä paikassa, ja vain keittiössä on sen lisäksi vesipiste. Jonathan arvelee vesivahingon mahdollisuuden pieneksi, sillä tilojen tiili ja sementti eivät kastuessaan homehdu.

Ulkoseinät ovat 70 senttiä paksut, eristeenä on puukuituvillaa. Lämpö pysyy hyvin talvella ja viileys kesän kuumuudessa. Alapohjana on betonilaatta ja eristeenä vaahtolasimursketta, joka on kierrätetystä lasista valmistettua kevytkiviainesta. Jos Jonathan nyt rakentaisi, hän laittaisi alapohjan ympäristöystävällisemmin savilaatoista.

Ulkokatto ei ole tavanomaisesti peltiä, vaan tervattua männyn sydänpuuta. Jyrkän katon kulma on 45 astetta, joten vesi valuu heti pois. Lisäksi aurinkopaneelit hyötyvät matalalta paistavan auringon valosta enemmän keväisin ja syksyisin.

Yläparvi on Sagan omaa valtakuntaa vielä hetken, sillä pikkuveli Armas ei osaa kiivetä sinne.
Yläparvi on Sagan omaa valtakuntaa vielä hetken, sillä pikkuveli Armas ei osaa kiivetä sinne.

Suopakuurausta tuvassa

Sinille ja Jonathanille ekologisuus on elämäntapa. Tavoitteena on vähentää omaa hiilijalanjälkeä. He välttävät lentämistä ja syövät pääasiassa kasvisruokaa, vaikka punainen liha ei ole kokonaan pannassa.

”Hyödykkeet ja huonekalut hankimme etupäässä käytettyinä kirppareilta tai netin kautta”, kertoo Sini, joka työkseen toimii kiertotalousyritys Stormossenin ympäristökasvattajana.

Modernia talossa on vain tekniikka ja ilmastointi.

Tuvan tiilet ja ovi ovat kierrätystavaraa. Lattian kuusilankut on ruuvattu suoraan betonilaattaan, mutta ruuvit eivät näy päällepäin.
Tuvan tiilet ja ovi ovat kierrätystavaraa. Lattian kuusilankut on ruuvattu suoraan betonilaattaan, mutta ruuvit eivät näy päällepäin.

Ensin paljon puhetta

Pariskunta tiedosti hyvissä ajoin rakentamisen haasteet suhteelle.

”Keskustelimme paljon jo ennen aloittamista. Meille oli tärkeää, että olimme samalla linjalla ja kaikesta oli yhteinen näkemys. Puhuttavaa riitti, koska oli tehtävä noin 10 000 eri ratkaisua.”

Viimeinen puoli vuotta oli raskasta aikaa. Silloin Jonathan teki pitkiä päiviä. ”Isäni on ollut aika paljon apuna ja myös äidin mies. Muutakin talkooapua saimme.”

Uuteen kotiin perhe pääsi muuttamaan syksyllä 2018.

Viime vuosina Jonathan on työskennellyt rakennusvastaavana Stundarsin museoalueella. Jatkossa hän toimii yrittäjänä ja haluaa rakentajana esitellä ekologisia vaihtoehtoja ja markkinoida ympäristöystävällisyyttä. Jonathan on käynyt kertomassa talonsa ratkaisuista muun muassa oppilaitoksissa.

Yläaulan lattia on maalattu munatemperalla.
Yläaulan lattia on maalattu munatemperalla.

Klapikoneena kirves

Ulko-ovelta kuuluu iloista pulinaa, kun Saga palaa koulusta. Hän kipaisee vikkelästi yläkertaan, esittelee oman huoneensa ja aulan, jossa voi tehdä kaikenlaista: lukea kirjoja, pelata, katsella televisiota tai harrastaa seinäkiipeilyä. Puolapuita pitkin pääsee yläparvelle omaan rauhaan.

Huoneessaan Saga nukkuu yläsängyssä ja Armas alasängyssä.

”Tai mä nukun joskus yläsängyssä ja joskus alasängyssä ja joskus lattialla”, Saga hymyilee. Pian hän hakee värilaatikkonsa ja alkaa piirrellä tuvan suuren pöydän ääressä.

Parin kilometrin päässä on kaikki tarpeellinen.

Perhe elää luonnon läheisyydessä. Syksyisin ja keväisin suuret lintuparvet lentävät talon yli. Pian on taas siipien suihkinan ja kurkien tervehdysten aika. Kesällä kasvatetaan pihapiirissä maltillisesti kasviksia ja metsässä marjat odottavat poimimista. Se on Sinille terapiaa, mutta Jonathanille työtä. Hän rentoutuu polttopuita pilkkomalla. ”Minun klapikoneeni on kirves.”

Oman talonsa lisäksi pariskunta on tyytyväinen kotiseutuunsa. Sulvan keskustassa parin kilometrin päässä on kaikki tarpeellinen, koulun ja päiväkodin lisäksi kaksi kuntosalia, kauppa ja kampaaja. Entisestä asuinpaikasta Vaasasta Sini tunnustaa kaipaavansa pyöräiltäviä työmatkoja, toisaalta täällä anoppi asuu lähellä ja pystyy auttamaan lastenhoidossa.

Parhaillaankin tontilla rakennetaan. Pihaan siirrettyyn ulkorakennukseen tulee sauna sekä vieras- ja työtilaa. Taannoin joku koko elämänsä Sulvalla asunut kulki talon ohi ja sanoi: ”Aivan kuin talo olisi aina ollut tuossa.”

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa Kodin Pellervo nyt

Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.

Mainos päättyy