Kukkamaassa rapisee

Siinäpä krookus poikineen, sadoittain violetin eri sävyissä. Ja eräs, joka on juuri herännyt horroksesta.

Huhtikuun loppupuolen aurinko lämmittää selkää. Makaan nurmikolla oikosenaan ja sihtailen kameran läpi edessä avautuvaa sahramikenttää. Tarkoitus on ”metsästää” krookuksilla vierailevia hyönteisiä, mutta suunnitelmiin tulee yllätysmuutos.

Seuraani liittyy toinen metsästäjä. Kevätaurinko on herättänyt sisiliskon. Vaimeat rapsahdukset paljastavat otuksen liikkeet. Se touhuaa kukkameren keskellä omiaan. Imee käyttövoimaa auringosta ja saalistaa. Mahtaa nälkä olla hirmuinen pitkän talvihorroksen jälkeen.

Pari kertaa pieni matelija pyörähtää hollilla, mutta kääntyy vikkelästi takaisin. Odotus jatkuu ja jatkuu. En uskalla liikahtaa, sillä pelkään otuksen säikähtävän ja pakenevan.

Aivan yllättäen sahramien terälehdet liikahtavat. Samassa liskon pää ilmaantuu näkyviin kukkien keskeltä. Pidätän hengitystä, varovasti ja hitain liikkein sommittelen kohteen ja säädän tarkennuksen. Kameran sulkimen ääni säikäyttää sisiliskon, ja se vilahtaa kukkien kätköihin.

Tapaaminen jäi lyhyeksi, mutta riittää minulle. Kangistunein jäsenin könyän ylös ja tarkistan lopputuloksen kameran näytöltä. No, ei pöllömpi!