Villi ja vapaa kukkamaa
Tiina Pyöttiö luopui omakotitalosta ja kuvitteli, ettei enää koskaan haluaisi kuopsuttaa pihaa. Sitten hän hankki siirtolapuutarhamökin.
Kiire on kaikonnut tarhurin askeleista. Viimeiset työt etenevät verkkaisesti. Lyhtykynttilät ja koristeet tasoittavat tietä talven tulla.
Sopivalle paikalle istutettu elinvoimainen ja karaistunut kasvi kestää pakkaset. Suojausta kaipaavat vain sellaiset talvenarat lajit, jotka on istutettu menestymisensä äärialueelle. Nuoret taimet saattavat tarvita tarhurin apua.
Useimmille kasveille luontevin suoja on lumivaippa. Vaikka hangen päälle kurkottavat oksien kärjet paleltuisivat, kasvi selviää vauriosta työntämällä keväällä paleltuneiden tilalle uudet versot.
Arkojen lajien, esimerkiksi jaloruusujen tyvelle kannattaa kasata vettä hylkivää talvensuojaturvetta ja vettä läpäisevää hiekkaa. Suojat asetetaan paikoilleen vasta, kun maa on pinnastaan routaantunut.
Kesken talven saattaa tulla lämpimiä jaksoja, jotka häiritsevät kasveja. Silloin lumikuorma toimii myös lämpötilan tasaajana.
Kevätauringolle alttiina ovat ainavihannat kasvit: nuoret havut, talvivihreät maanpeittoperennat ja alppiruusut. Ne kaipaavat varjostusta. Kevätsuojia varten voikin jo syksyllä painella maahan tukikepit. Kevyet varjostusverkot pysyvät paikoillaan myös suoraan kasvien päälle aseteltuina.
Nuorten puiden ympärille kieputetaan jyrsijäsuojat. Jänikset ja rusakot pysyvät poissa taimikosta kunhan aita on kyllin korkea.
Tarkka puutarhuri pitää hyvää huolta myös työvälineistä, koristeista ja kukka-astioista. Metallivartiset työkalut pärjäävät ulkona, mutta terät kannattaa viedä varastoon, jotta ne eivät ruostu. Ennen varastointia kapineet puhdistetaan ja pintaan sipaistaan öljykerros.
Kaikki kukkaruukut eivät kestä talvea, vaikka niihin istutetut kasvit kestäisivätkin. Paksureunaiset kiviruukut on hyvä kumota, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. Mullan kuivahtaminen ennen talvea varmistaa, että ruukku ei halkea ja kasvit talvehtivat paremmin. Punasaviruukut, keraamiset koristeet ja lasipallot säilytetään suojassa.
Talven armoille jätetyt puiset kalusteet ikääntyvät nopeammin, joskaan kaikki eivät ole yhtä herkkiä sään vaihtelulle. Rottinkikalusteet sen sijaan kannattaa nostaa talveksi turvaan, muutoin ne lahoavat nopeasti.
Harmaat marraskuun päivät saavat lisävaloa kynttilälyhdyistä. Jos havuja on saatavissa, niiden vihreät versot somistavat väritöntä puutarhaa. Jos naapurista kaadetaan syksyllä kuusia, kannattaa kysyä havunoksia ja ryhtyä köynnöksen tekoon.
Punominen on helppoa, mutta vie aikaa. Havut silputaan oksasaksilla 20 sentin pätkiksi, jotka sidotaan puolalangalla yksittäin tai pieninä nippuina paksun köyden ympärille. Kuusikranssin voi somistella makunsa mukaan marjoilla, oksilla ja ainavihantien versoilla.
Kranssitarpeita saa myös puista ja pensaista. Tuijat, pihdat ja marjakuuset kestävät hyvin. Notkeista koivunoksista sitaisee nopeasti sievän ja yksinkertaisen seppeleen.
Kasvihuoneeseen ja huvimajan ikkunalle voi asetella vaikkapa pulloihin koristeheiniä ja kuivakukkia, pihlajanmarjaterttuja ja lumimarjan oksia. Leikkokukat pääsevät pidentämään elämäänsä lasitetulla terassilla tai kuistilla.
Koristekaalit ja kanervat kaipaavat kastelua, kunnes multapaakku jäätyy.
Loppusyksyn päivä kääntyy pian illaksi. Valoisa aika käy vähiin. Kun maa on jäässä tai lumi peittänyt tienoon, on aika aloittaa lintujen ruokinta. Lyhyen päivän aikaan siivekkeillä puutarhurin apulaisilla on kiire, vaikka tarhuri itse voikin ottaa vähäiset työnsä rennosti.
PAULA RITANEN NÄRHI, teksti ja kuvat