Villi ja vapaa kukkamaa
Tiina Pyöttiö luopui omakotitalosta ja kuvitteli, ettei enää koskaan haluaisi kuopsuttaa pihaa. Sitten hän hankki siirtolapuutarhamökin.
Kuinka viljelen laatikoissa tai saan perennat kukoistamaan tai korjaan parhaan sadon? Näistä ja paljon muusta saat tietoa ja ideoita Kukkolan tilan näyttelypuutarhassa.
On loppukesä, ja päivänliljat, ritarinkannukset, rantatädykkeet, mäkimeiramit ja iisopit värittävät koriste- ja yrttikasvustoja. Runsasta satoaan antavat puolestaan hyötylaatikoiden lehtivihannekset ja juurekset sekä herukka- ja karviaispensaat. Parsakasvusto rehottaa näytemaan takanurkassa, ja Satolootan kurpitsat vyöryvät yli laitojen.
Olemme Antti Kukkosen kotimuseon takapihalla, missä Pohjois-Karjalan Martat ylläpitää näytepuutarhaansa. Ensimmäiset kasvit istutettiin näytepuutarhaan 2003. Kukkolan pihapiirissä kasvoi entuudestaan muun muassa kirsikoita ja perinneperennoja, syreenimajakin oli vielä elossa.
”Kaikki tilaisuudet ovat avoimia, ja kuka tahansa saa tulla mukaan oppia hakemaan”, kertoo Maarit Sallinen-Uusoksa”, kertoo Pohjois-Karjalan Marttojen kotipuutarha- ja ympäristöasiantuntija Maarit Sallinen-Uusoksa.
Yhdistys opastaa niin ravitsemuksessa kuin ympäristön- ja puutarhanhoidossa sekä sienestyksessä.
Tässä viisi vinkkiä, jotka voit hyödyntää myös omassa puutarhassasi.
Helppohoitoinen, rajattu lavatarha sopii erinomaisesti kotipuutarhaan. Laudoista tai lavakauluksista kootun laatikon voi asettaa vaikka patiolle. Sopiva työskentelyleveys on 80–100 senttiä ja laidan korkeus kasvilajien mukaan 20–40 senttiä.
”Kun laatikon pohjalle laitetaan kuitukangasta tai paksu kerros sanomalehtiä ja kasvualustaksi puhdasta, lannoitettua puutarhamultaa, välttyy kestorikkakasveilta”, Maarit opastaa.
Peruslannoitettu puutarhamulta käy yrteille, salaateille ja palkokasveille, muille lisätään vielä esimerkiksi pitkävaikutteista kasvimaalannoitetta ja alkuvoimaksi kanankakkarakeita.
Parannat yksivuotisten hyötykasvien tuottoa viljelykierrolla eli vuorottelemalla lajistoa vuosittain.
”Elinvoimaisuus säilyy paremmin, kun samalla paikalla ei viljellä samaa kasvia peräkkäisinä vuosina. Lisäksi matala- ja syväjuuristen lajien vuorottelu möyhentävät maata eri syvyyksiltä”, Maarit kertoo.
Kotipuutarhaan sopii neljän vuoden viljelykierto. Kasvit jaetaan niiden ravinnevaatimusten mukaan eri lohkoihin: paljon ravinteita vaativat, kohtalaisesti ravinteita tarvitsevat, vähän ravinteita kuluttavat ja viimeisenä typensitojakasvit, joiden jälkeen kierto aloitetaan alusta.
Maanparannus- ja vihantakasvien viljely jättää maahan runsaasti eloperäistä ainesta ja kuohkeuttaa kasvualustaa. Samalla lohkolla maanparannuskasveja kannattaa viljellä 3–5 vuoden välein. Jos puutarhassa ei ole tilaa kasvinvuorottelulle, voit kokeilla seka- tai väliviljelyä.
”Hyviä maanparannuskasveja ovat esimerkiksi juurinystyröillään ilmasta typpeä keräävät herneet, pavut ja apilat. Muita vihantakasveja ovat muun muassa keltasinappi, aitohunajakukka, tattari, pellava, auringonkukka ja kehäkukka. Kukkivista lajeista syntyy kaunis kukkaketo”, Maarit toteaa.
Isoäidin aikaiset perennat eivät välttämättä kuki yhtä näyttävästi kuin jalostetut sisarensa, mutta kasvit ovat talvenkestäviä, helppohoitoisia eivätkä vaadi säännöllisiä jakamisia. Siksi kannattaa suosia muun muassa ukonhattuja, kultapalloja, rohtosormustinkukkia, pioneja sekä rusko- ja tiikerililjoja.
”Maatiaisperennoiksi kutsutaan sellaisia monivuotisia kukkakasveja, joita on viljelty Suomessa useiden vuosikymmenien, jopa satojen vuosien ajan”, tietää Maarit.
Hän kehottaakin käyttämään maatiaisperennoja puutarhojen perusistutuksissa, joita voi piristää muutamalla vaateliaimmalla lajikkeella.
Kotipuutarhassa kannattaa suosia kotimaista kantaa olevia puita ja pensaita, sillä ne ovat sopeutuneet pohjoisiin oloihin ja kestävät ilmastoamme.
“Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tärkeämpää on valita paikallisia kasvikantoja”, Maarit painottaa.
Koristepensaista perinteisiä lajeja ovat esimerkiksi pihajasmike, norjanangervo, virpiangervo, erilaiset syreenit ja tavallisimmat ruusut. Hyötytarhassa taas vanhoja suomalaisia kantoja ovat muun muassa Rauhalan kirsikka, Olga-päärynä, Kunttalan punaluumu ja Yleinen sinikriikuna.
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.